Metsatöll

Suomessa tiuhaan tahtiin keikkaileva Metsatöll julkaisi vasta live-dvd:n, joka nauhoitettiin tämän vuoden Tuskassa. Kaaoszine tapasi bändin kesällä Kuopio RockCockissa. Nyt siis paluu kesän festarointiin bändin haastattelun kera. Haastateltavana olivat pääasiassa laulaja-kitaristi Markus ja rumpujen takana viihtyvä Atso.

Tervehdys Metsatöll, joko teitä voi alkaa kutsua suomalaiseksi bändiksi, koska viihdytte niin paljon maassamme?

Markus: Suomalaiset ovat kyllä ottaneet meidät omakseen.

Atso: Ja esimerkiksi bändin nimi kääntyy monesti Suomessa muotoon ”Metsätöll”, vaikka se onkin oikeasti ”Metsatöll”.

Ja mitäs bändin nimi nyt oikein tarkoittikaan?

Atso: Se tarkoittaa vanhan kansan tarustoissa ”asiaa, josta ei puhuta”. Vanha kansa uskoi, että jos kutsut sutta, niin susi tulee ja vie lampaat pois, metsatöll on siis suden toinen nimi.

Kertoisitteko bändin synnystä ja vaikutteistanne?

Markus: No, minä olen ainut jäljellä oleva perustajajäsen vuodesta 1999 asti toimineessa bändissä. Nykyinen miehistö on ollut kasassa vuodesta 2004 lähtien, ja luotan, että tämä miehistö myös pysyy kasassa pitkään.

Atso: Ainakin vielä kolmekymmentä vuotta, kun ei minusta ole perheihmiseksi (naurua).

Markus: Olen todella kova Bathory-fani ja pidän myös todella paljon kuoromusiikista, joten halusin tehdä jotain niiden yhdistelmää, mutta siitä tulikin vain virolaista heavy metallia. Bändin soundi on kehittynyt paljon, ja kun Lauri liittyi perinnesoitintensa kanssa bändiin, ryhdyimme käyttämään häntä kuin soolokitaristia, mutta tietysti perinnesoittimilla.

Atso: Alusta asti bändin ideana oli, että kitara hoitaa taustat ja basso on ns. pääsoitin.

Markus: Ja ensimmäiset biisitkin tuli kirjoitettua bassolla, jota soitin kuin kitaraa. Se kyllä kuulosti vähän oudolta, joten sittemmin lisäsin bändin soundiin Manowaria ja Iron Maidenia. Kyllä sieltä löytyy myös Stonea.

Atso: Minä ja basisti Kuriraivo pidämme vanhan liiton thrash metallista ja itse olen kova Carcass-, Entombed– ja Death-fani; myöhemmin kiinnostuin myös teknisemmästä death metallista.

Markus: Minä ja Lauri ollaan bändin Emot!

Atso: Ja basso- ja rumpuosasto on sitten Slayer-miehiä!

Teidän uusimman levynne avausraita ”Aamunkoi” on todella raskas kappale, joka menee melkein black metallin puolelle. Tuleeko tämäntyylinen suunta jatkumaan tulevaisuudessa?

Markus: Aina kun teemme uutta levyä, haluamme tehdä jotain erilaista. Kaikki aikaisemmat levyt ovat olleet hyvin keskitempoisia, joten kysyin Atsolta, pitäisikö meidän tehdä Metsatöllille nopea blastbeat-biisi?

Atso: Minä tykkään tehdä nopeita biisejä: mitä nopeampi ja teknisempi, sitä parempi.

Markus: Seuraavaa levyä tehdessä pitää suunnitella tarkasti, mitä haluamme.

Atso: Nimittäin meidän viimeisimmän ”Ulg”-levyn biisit kasattiin periaatteessa tunti ennen nauhoituksia. Rummutkin tehtiin sillä periaatteella, että en tiennyt, millaisia biisejä on luvassa. Sovimme, että se, mitä tulee ensimmäisenä narulle, pidetään – ja niin myös tehtiin. Seuraavaa levyä tuskin tehdään samalla tavalla.

Milloinkas olisi uusi levy tulossa?

Atso: Suunnittelimme, että levy tulisi ulos vuoden 2013 lopussa. Aiomme tällä kertaa tehdä biisit valmiiksi ja treenata ne kunnolla. Nauhoituksissa emme aio käyttää klikkiä tai metronomia. Uskon, että biiseihin tulee hyvä tunnelma ja meno. ”Iivakivi” tehtiin näin, ja ainakin siinä on hieno tunnelma. On tietysti helpompaa tehdä kaikki klikkiin, koska niitä voi sitten helpommin jälkikäteen muokkailla ja korjailla, mutta koetamme nyt näin. Olen soittanut rumpuja kumminkin niin pitkään, että pysyn kyllä tahdissa.

Tässä vaiheessa mukaan haastatteluun liittyi perinnesoittimia soittava Lauri ja basisti Kuriraivo.

Miten perinnesoittimet liitetään kappaleisiinne? Mietitäänkö biisit niiden kautta vai lisätäänkö ne valmiisiin biiseihin?

Lauri: Riippuu vähän siitä, kuka tekee kappaletta. Voi olla niin, että minä mietin biisin melodian valmiiksi perinnesoittimella ja Markus taas tekee biisit omalle soittimelleen ensin.

Sinä Lauri soitat livenä useampaakin eri soitinta, mutta onko vastaan tullut soitinta, jota et osaisi soittaa?

Lauri: Itse asiassa en osaa soittaa kunnolla mitään (naurua), mutta kotona soitan kumminkin mieluiten kanteletta.

Markus: Lauri alkaa vaan soittaa jotain, ja me muut yritetään pysyä perässä.

Te olette heittäneet keikkaa Suomessa todella usein; mistä kaikki alkoi? Ja miten saitte Spinefarmin sopimuksen?

Markus: Ainakin kolmekymmentä kertaa

Atso: …noin seitsemän kertaa vuodessa.

Lauri: Liian monta, ei kun siis liian vähän.

Markus: Keikkailimme viisi vuotta Suomessa alkuun…

Lauri: …ja tutustuimme paikalliseen väkeen ”Hiiekodan” aikoihin.

Markus: Ensimmäinen Suomen keikka oli Finntrollin kanssa, ja olemme myös kiertäneet Kotiteollisuuden kanssa.

Kuriraivo: Spinefarmilla porukka tiesi meidät jo kauan ennen sitä, ja kun kyselimme heiltä levydiiliä, he kertoivat, että emme osaa soittaa vielä tarpeeksi hyvin. Harjoittelimme viisi vuotta ja saimme sitten diilin, joskaan emme osaa vieläkään soittaa (naurua). Ehkä kumminkin paremmin kuin aikaisemmin.

Mitä tulee kuulumaan bändille viiden vuoden päästä?

Atso: No, me varmaan soitamme taas Kuopio Rockissa ja teemme taas haastattelua. Pari levyä voisi tehdä ainakin. Olisi mukava käydä erilaisissa tapahtumissa soittamassa.

Markus: Me olemme muuttuneet vielä rumemmiksi, olemme vähän kaljuuntuneet ja lihoneet.

Lauri: No, ehkä nyt ennemminkin viidentoista vuoden päästä.

Markus: Eiköhän me olla ihan tällä samalla linjalla, että soitetaan vain metallia.

Kiitokset suuret Metsatöllille haastattelussa, josta piti kyllä karsia hyvinkin paljon ”asian vierestä” tullutta juttelua, joka kyllä antoi todella rennon kuvan bändistä. Rentoja miehiä ja tiukkaa musiikkia!

http://www.metsatoll.ee
http://www.youtube.com/watch?v=dC3Q9q4cRZA

Kommentoi julkaisua