Metsatöll, Kuolemanlaakso, Soul Thrower @ On the Rocks, Helsinki 14.3.2014

Virolainen folk metal -akti Metsatöll julkaisi vähän aikaa sitten kuudennen täyspitkänsä ”Karjajuht”, jota Suomessa juhlistettiin kolmen levynjulkkarikeikan verran. Näistä viimeinen nähtiin Helsingin On the Rocksissa tasan viikko levyn julkaisun jälkeen. Aluksi hieman mietiskelin, jaksanko edes lähteä paikalle, mutta uuden levyn kuuntelu sai minut vakuutettua. ”Ulg” jätti vuonna 2011 hieman karvaan maun suuhun, mutta ”Karjajuht” on raskas ja vahva teos, joka kestää vertailua minkä tahansa Metsatöllin aiemman albumin kanssa.

Kerkesin pelipaikalle vasta kun illan ensimmäinen esiintyjä Soul Thrower oli jo aloittanut soittamisensa. En nähnyt Soul Throwerin keikkaa alusta asti, mutta se mitä näin, vaikutti varsin mukiinmenevältä. Suurin osa kappaleista oli keskitempoisia, mutta mukaan mahtui pari nopeampaakin vetoa. Pari ensimmäistä kuuntelemaani kappaletta olivat ihan ok, mutta varsinkin muutama viimeinen groovasi todella hyvin. Keikan loppupuolella soitettu nopea biisikin toimi mainiosti. Kappaleiden nimiä en valitettavasti kuullut. Tosin bändihän on julkaissut vasta yhden levyn, ”The End of Your Days” vuonna 2012, joten kappaleita tuskin on kovin vaikea löytää.

Seuraavaksi oli vuorossa illan ainoa kotimainen esiintyjä Kuolemanlaakso. Meno vietiin Soul Throwerista pari astetta synkemmäksi raskastunnelmaisella death/doom metallilla. Vaikka tämä onkin hieman erikoinen valinta Metsatöllin kaltaisen bändin lämmittelijäksi, niin en valita, sillä Kuolemanlaakson keikka toimi varsin hyvin. Huomasin väkisinkin pääni nytkähtelevän ja jalan tamppaavan lattiaa kaikessa hitaudessaan synninraskaiden riffien tahtiin. Epätoivoinen ja sopivan ahdistava tunnelma oli läsnä koko keikan, eikä mikään sopisikaan paremmin tämän genren edustajan musiikkiin. Kappaleet olivat pääasiassa hitaita, mutta niiden aikana kuullut nopeat pyrähdykset toivat musiikkiin hieman eloa. Aikaisemmin tunsin bändin vain nimeltä, mutta tämän keikan myötä kiinnostukseni heräsi siinä määrin, että aion tutustua Kuolemanlaaksoon vielä tarkemmin.

Yhden aikoihin yöllä Metsatöll vihdoin aloitti keikkansa, ja heti ensimmäiseksi kuultiin uuden levynkin aloittava videobiisi ”Külmking”, joka alkoi jouhikon valittavalla äänellä kasvaen raskaaksi kokonaisuudeksi. Kappale toimi livenä mainiosti kuten muutkin uuden levyn kappaleet. Levynjulkkarikeikan ollessa kyseessä muilta levyiltä soitettiin yhteensä vain kourallinen kappaleita, eikä se haitannut ollenkaan. Kirjoittamassani arvostelussa sanoin, että ”Karjajuht” menee heittämällä bändin kolmen parhaan levyn joukkoon, ja viimeistään nyt olen siitä varma. Esimerkiksi kappaleet ”Must Hunt”, ”See On See Maa” ja ”Törrede Köhtudes” kuulostivat livenä soitettuna vielä paremmalta kuin levyllä ja yleisökin tuntui olevan täysillä mukana ainakin lavan edustalla. Metsatöll onkin yksi niitä harvoja bändejä, jonka kitarasoundi on livenä parempi kuin levyillä.

Kuten jo mainitsin, keikalla kuultiin muutama kappale muidenkin levyjen helmistä. Parhaiten niistä iskivät ”Äio”-levyltä soitettu ikivihreä ”Roju” ja parjaamani ”Ulg”-levyn ainoa tekijänsä tasoinen kappale ”Kivine Maa”, joka oli itselleni yksi keikan kohokohdista, sillä kappale on ehdottomasti yksi Metsatöllin parhaista. Kaikki tarttuvasta kertosäkeestä munniharpun säestämään potkivaan kitarariffittelyyn toimii loistavasti. Muukin yleisö villiintyi entistä enemmän, ja vaikka yritinkin pysyä piilossa, sain tuntea sen nahoissani, kun muuan herrasmies iski pitistä lentäessään kiiltävän kaljunsa naamaani, minkä johdosta kasvoni löysivät aivan uuden värimaailman, mutta eihän sekään menoa haitannut. Puhdistettuani kauniit kasvoni ja sullottuani nenäni täyteen paperia raivasin itsekkääsi tieni takaisin lavanedustalle, sillä eihän harras kriitikko voi tehdä työtään seisten nerokkaasti sijoitetun massiivisen pilarin takana. Sehän olisi täysin verrattavissa jumalanpilkkaan.

Olen nähnyt Metsatöllin aiemmin kaksi kertaa, ja jos muistini palvelee minua oikein, voisin väittää tämä olleen parempi kuin kumpikaan niistä keikoista. Soittajat olivat vireessä lämpimänä käyneestä yleisöstä puhumattakaan. Settilistakin oli hyvä; satunnaisessa järjestyksessä soitettujen uuden levyn kappaleiden väliin oli ripoteltu muutama vanhempi kappale. Muutamien keskitempoisten biisien ja fiilistelykappaleiden perään iskettiin jokin raivokkaan nopea thrash metallin suuntaan kumartava biisi kuten ”Sojahunt” tai keikan päättänyt ”Lööme Mesti”, joiden takia niskani vihoittelee vieläkin. Kappalemateriaalin raskaudesta huolimatta keikalla kuultiin tietysti perinnesoittimia kanteleesta ja torupillistä muihin pilleihin ja huiluihin.

Väkisinkin tulee ajateltua, laitettiinko bändi kuitenkin hieman liian pienelle keikkapaikalle esiintymään, lavan edustalla kun oli harmittavan vähän tilaa yleisömäärään verrattuna. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin kiva nähdä Metsatöll pitkästä aikaa. En ole bändin jokaista Suomen esiintymistä katsastanut enkä aio sitä varmaan tehdä jatkossakaan, mutta olen todella tyytyväinen, että pienen epäröinnin jälkeen kuitenkin lähdin tälle keikalle.

Teksti: Jyri Kinnari
Kuvat: Henna Nenonen