Mew heitti tunnelmalliset jäähyväiset Helsingin Jäähallilla

Tanskalainen vaihtoehtorockin ykkösnimi Mew yllätti toissavuonna uutisella, että bändin perustajajäsen ja laulaja Jonas Bjerre poistuu bändistä jäähyväisesiintymisten jälkeen. Suomessa vuosien varrella tiuhaan keikkailleen bändin oli tarkoitus soittaa jo joulukuussa Helsingin Jäähallissa, mutta esiintyminen siirtyi viimeisellä hetkellä tammikuulle.

Erillisen jäähyväiskeikan soittaminen suomalaisyleisölle on erittäin ymmärrettävää, sillä bändi on soittanut täällä yhteensä reippaat kolmisenkymmentä keikkaa ja risat päälle. Olen itse bändin suhteen hieman myöhäisherännyt ja olen tykästynyt bändin tuotantoon vasta viime vuosina – mutta kyllä täältäkin jonkin verran nostalgia löytyy. Muistan ainakin nähneeni nuoruudessani ”Special”-musiikkivideon useasti telkkarissa ja katsoneeni bändin vuoden 2013 Provinssi-vetoa kyseisen biisin verran. Muuten omat kokemukset syystä tai toisesta rajoittuvat pitkälti viimeiselle muutamalle vuodelle.

Viime vuoden Kesärauhassa todistamani mainio keikka olisi itsessään ollut toimiva sendoff Mewlle, mutta pitkäkestoisen suhteen myötä perjantain keikan julkistus heti sen perään ei yllättänyt. Jäähyväisten luonne on tosin aiheuttanut hieman hämmennystä. Esimerkiksi kiertueen alkaminen bändin kotimaasta tuntui oudolta liikkeeltä, sillä suuren jäähyväislopetuksen olettaisi sijoittuvan juurikin kotikamaralle.

Bändi on ollut ulosannissaan myös erittäin tarkka, että kyseessä on nimenomaan Bjerren jäähyväiset, ja että bändin tulevaisuus jäisi bändin perustajajäseniin kuuluvien Johan Wohlertin ja Silas Jørgensenin käsiin. Bjerren korvaaminen tuntuu kuitenkin vähintään oudolta ajatukselta, sillä hänen lauluäänensä on kuitenkin bändin tunnistettavimpia piirteitä — ellei jopa se kaikista tunnistettavin. Saa siis nähdä, ovatko nämä jäähyväiset Mewlle, vai ”vain” bändin tunnistettavimmalle jäsenelle.

Päästessäni Jäähallille yleistunnelma oli odottava, ja sekä narikalle että paitatiskille oli jonoa metrikaupalla. Olin tosin ennakkoon olettanut keikan myyneen bändin pitkäkestoisen suosion myötä mukavasti lippuja, mutta katsomon puolelle parisenkymmentä minuuttia ennen keikan alkua istahtaessani en voinut olla huomioimatta permannon takaosan yleisön väljyyttä ja puolillaan olevia lohkoja istuvan katsomon puolella. Järjestäjän tiedotteen mukaan yleisössä olisi ollut 3 700 katsojaa, mikä on tietääkseni melko reippaasti alle Nordiksen kapasiteetin. Täysi harmi, sillä olisin olettanut bändin Suomen suosion ja illan luonteen kantaneen isompiin yleisölukemiin. Toki alkuperäisesta päivämäärästä siirtymisellä oli varmasti myös osuutta asiaan, mutta kaikesta huolimatta yllätyin suuresti.

Yleisö pysyi melko väljänä keikan alkuun asti, mutta tästä huolimatta Mew käynnisti keikan tunnelmallisesti ”No More Stories…” -levyn päätöskappaleella ”Reprise”, siirtyen siitä sulavasti suuremmitta puheitta ”+-”-levyn ”Satellites”-sinkkulohkaisun pariin. Lavalla esiintynyt bändi tuntui maailmaa kokeneelta joukolta, jolle tämä hieman erikoisempikin ilta kulki eteenpäin sulavalla rutiinirytmillä. Eikä suinkaan huonolla tavalla: bändin musiikin unenomainen tunnelma ei vaadikaan jatkuvaa hölötysdialogia yleisön kanssa. Paikalla ollut yleisö otti bändin vastaan avoimin käsin, ja paikaltani sivukatsomosta todisti hyvin etupermannon innokasta ja hurmioitunutta tunnelmaa.

Kuten oli odotettavissa, illan kappalemateriaali pyöri ”greatest hits”-tunnelmalla vahvasti bändin suosituimman materiaalin ympärillä. Sekä läpimurto ”Frengers” että sen seuraaja ”And the Glass Handed Kites” olivat kumpikin edustettuna kuudella kappaleella, eli reippaasti yli puolet settilistasta koostui niiden materiaalista. Suuri osa ”Frengersillä” olevista kappaleista ovat toki uudelleenlevytyksiä bändin ensimmäisiltä levyiltä, mutta enköhän voi melko suurella varmuudella todeta läpimurtolevyn uudelleenäänitettyjen versioiden olevan tähän hätään ne oikeat versiot kappaleista. Muuten kappaleita kuultiin melko tasaisesti läpi bändin uran, sisältäen toistaiseksi vielä julkaisematon, herkästi tunnelmoiva ”Gliding”.

”And the Glass Handed Kites” on siinä mielessä hauska levy, että sen kappaleiden väliset siirtymät ovat niin tarkasti suunniteltuja ja sulavia, että osien irrottaminen kokonaisuudesta tuntuu hieman oudolta ja irralliselta. ”Special”– ja ”The Zookeeper’s Boy” -hittien soittaminen peräkkäin oli silkkaa upeutta, mutta niiden perään levyn avaavan ”Circuitry of the Wolf / Chinaberry Tree” -kaksikon soittaminen hämäsi. Pohdin jokseenkin samaa Kesärauhan viimeisellä festarivedolla, mutta mikään kokemusta rikkova tekijä kappaleiden järjestys ei tälläkään kertaa onneksi ollut. Keikan alussa soitettua ”Specialia” levyllä edeltävä, keikan lopputienoilla soitettu ”Apocalypso” siirtyi kuitenkin sulavasti hienoon ja grandioosiin ”Saviours of Jazz Ballet” -kappaleeseen, eli saumattomat siirtymiset toimivat hienosti myös muidenkin kappaleiden välillä.

”Frengersiltä” kuultiin ne taatut klassikot, joista ”Am I Wry? No”, ”156” ja keikan päättänyt ”Comforting Sounds” kuuluvatkin vakioina bändin settilistaan. Bändin vaudikkaampaan materiaaliin kuuluvat ”Snow Brigade” ja ”She Spider” soivat isossa hallissa kovaa ja iskevästi, ja vastaavasti herkempi ”Symmetry”-duetto toimi mukavana välikkönä settilistan keskitienoilla. Kappaleen Jonas Bjerren kanssa levyllä laulanut Becky Jarrett projisoitiin näyttävästi takaseinälle oletettavasti 2000-luvun alkutienoilla kuvatun materiaalin muodossa laulun soidessa taustanauhalta. Visuaalinen anti oli muutenkin paikoittain erittäin retroa. Tarkempaa alkuperää näytetylle tavaralle en löydä tähän hätään mistään, mutta esimerkiksi ”The Zookeeper’s Boyn” aikana nähty rujo ihmiskasvojen yhdistely animaationukkeihin tuntui tulevan suoraan 2000-luvun alun musiikkivideoiden maailmasta, tai David Lynchin vähintään mielenkiintoisesta animaatiotuotannosta.

Mew-keskusteluissa tuntuu usein unohtuvan bändin kyky heittäytyä sulavasti kevyen progeilun ja tahtilajien kanssa kikkailun pariin. Bändiä onkin monesti historian varrella luonnehdittu progressiiviseksi indie-popiksi ja ”And the Glass Handed Kites” -levyn Wikipedia-sivun genreluettelon alla mainitaan peräti kiemurteleva math rock, mutta bändi on myös historiansa aikana itse kiistänyt progeleimansa. Verrattuna kyseisen eepoksen materiaaliin edustivat bändin ”A Triumph for Man”-debyytiltä soitetut ”Then I Run” ja ”I Should Have Been a Tsin-Tsi (For You)” ilahduttavan suoraviivaista ja ”perinteisempää” indie-kirjoitusta.

”I Should Have Been a Tsin-Tsi (For You)” –kappaleen aikana en tosin voinut olla huomaamatta, ettei Bjerren ääni ole enää itsensä — tai ainakin se tuntuu ajoittain vaativan erilaisia ponnisteluja. ”Tsin-Tsi” on laulettu kokonaan Bjerren ulosannille tavanomaisella leikkisällä falsettoäänellä, mutta keikalla laulu tuntui pinnistelyltä. Tiedä sitten, johtuiko pitkästä urasta, pitkästä keikasta tai yksinkertaisesti miksauksesta, mutta välillä Bjerren äänestä tuntui puuttuvan ainakin osa levyjen vaivattomasta kepeydestä. Käsittääkseni ainakin viimeisillä keikoilla soitettu ”Gliding” julkaistaan kuunneltavaksi vielä jossain muodossa tulevaisuudessa ja odotan kuitenkin innolla, miltä Bjerren lauluääni kuulostaa levyllä näin pitkän tauon jälkeen. Toistaiseksi lähes vuosikymmenen takainen, vuonna 2017 julkaistu ”Visuals” on ainakin toistaiseksi jäämässä bändin viimeiseksi täyspitkäksi sen alkuperäisen laulajan kanssa.

Keikan tavanomaiseen tapaan päättäneen, post-rockiksi äityvän ”Comforting Sounds” -kappaleen aikana olo oli edeltävästä pikkuviasta huolimatta kiitollinen. Vaikkei oma historiani bändin kanssa olekaan kestänyt yhtäjaksoisesti pariakymmentä vuotta, tuntuu Bjerren lopettaminen bändin rivissä haikealta ja jättää aukon pohjoismaisessa vaihtoehtomusiikissa. Kaikkiaan kolme vuosikymmentä ja seitsemän levyä sekä lukuisia esiintymisiä kattava ura on itsessään jo vaikuttava saavutus, mikä kaiken nykyisen tiedon mukaan on jatkumassa sekä Bjerren että Mewn osalta. Aika näyttää, miten kunkin tulevaisuus muotoutuu, mutta ainakin yksi asia on selvää: ilta oli hieno ja herkkä jäähyväinen bändille ainakin sen nykyisessä muodossa.

Settilista:
1. Reprise
2. Satellites
3. Special
4. The Zookeeper’s Boy
5. Circuitry of the Wolf
6. Chinaberry Tree
7. Then I Run
8. Gliding
9. Ay Ay Ay
10. Snow Brigade
11. Symmetry
12. 156
13. Apocalypso
14. Saviours of Jazz Ballet
15. She Spider
16. Rows

Encore:
17. Introducing Palace Players
18. I Should Have Been a Tsin-Tsi (For You)
19. Am I Wry? No
20. Comforting Sounds

Teksti: Thomas Frankton