On uhkarohkeaa aloittaa levy versiolla ABBAn pop-helmestä. ”Knowing Me Knowing You” on esimerkki kappaleesta, jonka jälkeen on vaikea laittaa paremmaksi, kun puntaroidaan sävellyksen tasokkuutta , tarttuvuutta, herkkyyttä ja muita aisteja stimuloivia seikkoja. Kyseiseen coveriin ei sinänsä ole tullut huimasti mitään uutta, mutta ei tarvitsekaan. Lainapeite nousee korkealle lentoon nappiin menevän sovituksensa ja Ville Valon hienon lauluosuuden ansiosta.

Ja niinhän siinä lopulta käy, että levy ei nouse kertaakaan sävellyksellisesti tai muutenkaan samalle tasolle, missä tuo alun timantti kimaltetelee melankolian täyteisissä sfääreissään. Muilta osin ”Volumes” seikkailee keskinkertaisemmin jossain rockaavan goottiromantiikan, koneiden ja indien välimaastoissa. Muoto on sekoitus uutta, vanhaa tai lainattua. Sisältö haetaan kasari- /ysäriaikakauden maisemista. Välillä havaitsen olevani innoissani tiettyjen kappaleiden myötä esille nousevista nostagisista väreilyistä. On aina mukavaa palata hetkeksi omaan lapsuuteensa. Aikaan, jolloin kaikki oli helpompaa, raikkaampaa, aidompaa. Kaikki oli paremmin, musiikki kolahti lujempaa. Ei ollut huolia, ei valtavaa pakolaistulvaa. Elimme tiedon saamisen kannalta mukavasti pimennossa. Lintukodossamme ei juurikaan tiedetty mitään ongelmatilanteista, joiden kanssa maamme päättäjät ruokkivat vatsahaavojaan. Olimme onnellisia, hupaisia ja vallattomia. Sekä pohjattoman surullisia.

Okei, tarina lähti laukalle. Palataan asiaan. Todellisuus ei vastaa aktiivisen unohtamisen vääristämiä mielikuvia. Kun tajuaa tämän, huomaa samalla, että loppua kohti levy alkaa pitkästyttämään. Muutaman kappaleen olisi voinut karsia surutta pois. Tyylikäs laulajakaarti (nimet voi lukea alempana löytyvästä kappalelistasta) ei riitä pitämään luovaa päätä pinnan yläpuolella maaliin asti. Kokonaisuuden päättävän vartin aikana huomaan miettiväni, oliko aikoinaan ihannoimani tumma romantiikka näin yksioikoista, jopa hieman puisevaa?

Vokaaliosuuksien jakajat ovat levyn sisäkansista löytyvien tarinoiden mukaan niitä yksilöitä, jotka ovat jättäneet syvän muistijäljen Mark Gemini Thwaiten sieluun jossain vaiheessa uraa. Myös henkinen yhteys, samalla aaltopituudella oleminen on ollut tärkeä seikka laulajavalinnoissa. Mark on halunnut mukaan uransa eräälle virstanpylväälle jollain tavalla itselleen tärkeitä ihmisiä.

Ja toki homma toimii. Taajuudet ovat kohdillaan ja levyllä toimivat osapuolet puhuvat samaa kieltä keskenään. Kipinä vain tuntuu olevan enimmän aikaa poissa. Luin levyn mukana tulleesta tiedotteesta, että pääarkkitehti lähetteli valmiita pohjia laulajille ympäri maailmaa. Kun lauluosuudet oli hoidettu, melkein valmiit paketit lähetettiin takaisin MGT:n studioon lopputyöstöä varten. Tämä on yksi tapa tehdä levyä.

Jotenkin vain tuntuu siltä, että syttyäkseen kunnolla liekkeihin lopputulos olisi kaivannut tiiviimmän, fyysisen yhteistyön mukanaan tuomaa sähköä ja samassa tilassa tapahtuvaa ideoiden pallottelua. Muutamat jamit, ei siinä mitään väärää koskaan ole. Muusikoiden olisi pitänyt bailata kunnolla yhdessä studiossa ja sen ulkopuolella. Muutamat kokaiinin ja viskin huuruiset sessiot, joiden aikana tytöt tai pojat tanssivat alastomina miksauspöydällä, tekevät aina takuulla höpöä ja jälkeenpäin ei tiedetä, että mitä on tapahtunut. Mutta hyvältä kuulostaa. ”Volumesilta” ei aisti mitään tällaista. Jälki on liian hiottua. Lisään puutelistalle hetkessä elämisen, sykkeen, kaupungin laitakatujen svengin.

Mark Gemini Thwaiten pitkää krediittilistaa tutkiessa käy selväksi, että hän on huiman ammattitaidon omaava kameleontti, joka pystyy sovittamaan omat ambitionsa aina yhteistyön vaatimalla tavalla. Tämä taito ei kuitekaan automaattisesti takaa sitä, että kaikki mihin artisti koskee, muuttuisi kullaksi. Nyt on kysymys jäbän omasta levystä ja haluaisin kovasti kuulla, mistä MGT saa kicksinsa. Mikä saa hänet salamoimaan kepin varressa ukkosen jumalien tavoin? Ja minä en saa vastauksia näihin kysymyksiin. En löydä mistään Markin omaa juttua. Sitä jotain , mikä erottaisi hänet muista kitaristeista tai moniosaajista. Kuulen vain varman suorituksen laulajien takana. Levyn tuotannosta, musiikista ja sävellyksistä vastaa suurimmaksi osaksi yksi mies. Silti, en meinaa erottaa hänen kasvojaan, vaikka ne kansikuvasta löytyvätkin.

”Volumesia” voisi verrata Slashin ensimmäiseen soololevyyn. joka sekin jäi lopulta kauas voimakkaasta alkuräjähdyksestä. Myös tuota kokonaisuutta värittivät kaikki laulajat siinä määrin, että silinteripäinen kitaralegenda jäi sivuun valokeilasta. Mutta ero on siinä, että Slashin tavan tarttua soittimeensa tunnistaa aina. Oma tyyli on muodostunut sen verran vahvaksi vuosien varrella.

Päivän myöhässä? Ja muutama dollari puuttuu? Ei sentään. Tasaisin väliajoin keskitieltä nousee esille hetkiä, jotka muistuttavat indie- tai goottiklubien tunnelmista silloin, kun The Mission tai Sisters Of Mercy olivat suurimpia ja kauneimpia. Lähellä stadioneita. All About Eve hurmasi feminiinisemmällä otteellaan. Muutaman vierailijan karisma on niin kova, että he onnistuvat tuomaan mukanaan sitä selittämätöntä jotain, mikä nostaa jälkimaun lopulta aavistuksen verran keskitason yläpuolelle. Mutta, tämä ei riitä henkilölle, joka etsii vielä sitä yhtä tajunnan räjäyttävää musiikkitallennetta. I want more. Everything.

7/10

Kappalelista:
1. Knowing Me, Knowing You – with Ville Valo of HIM
2. You Can’t Go Back (To Once Upon A Time) – with Miles Hunt of The Wonder Stuff
3. The Reaping – with Ashton Nyte of The Awakening
4. Snake In The Grass – with Wayne Hussey of The Mission
5. It Won’t Take You Long – with Miles Hunt of The Wonder Stuff
6. Star Struck Eyes – with with Julianne Regan of All About Eve
7. Street Valentine – with Carlo Van Putten of Dead Guitars
8. Jesamine (Poetry & Ice) – with Ashton Nyte of The Awakening
9. Seconds – with Saffron of Republica
10. Another Day Back – with Miles Hunt & Erica Nockalls
11. Coming Clean – with Raymond Watts of PIG
12. Drive And Forget – with Ricky Warwick of Black Star Riders
13. Black Heart – with Erica Nockalls
14. Dark Storm – with Andi of Sex Gang Children

MGT Facebookissa

MGT Kotisivut

Kirjoittanut: Miikka Tuovinen