Miamilaisen Torchen viides pitkäsoitto ”Admission” ei kahliudu genrerajoihin

Joidenkin yhtyeiden musiikista kuulee heti mitä genreä ne edustavat. Vastaavasti maailmasta löytyy myös yhtyeitä, joiden soundi saa otsan rypistymään ja mielessä heräämään kysymyksen ”mitä tämä oikein on?”.  Miamilainen Torche lukeutuu ehdottomasti tähän jälkimmäiseen porukkaan. Ei sen takia, että yhtyeen musiikki olisi jotenkin outoa, vaan sen takia, ettei miamilaisyhtye ole perinteinen rock-, stoner- tai metal-yhtyekään. Torche vaikuttaa olevan oman tiensä kulkija, jonka ”Admission”-albumista voi löytää vaikutteita niin doom rockin kuin stoner rockin suunnilta.

Moni muukin on ehtinyt ihmetellä Torchen musiikkia vuosien varrella, sillä yhtyeen kitaristi Jonathan Nunez toteaa miamilaisyhtyeen kotisivuilla, että hänestä musiikin luokittelu on pitkästyttävää ja kun häneltä kysytään Torchen musiikista hän toteaa sen olevan ”kovaäänistä rockia”. Nunezin turhautumista on helppo ymmärtää, mutta kun itse pidän musiikin analysoimisesta, en voi olla tekemättä sitä tämänkään albumin kohdalla. En tosin pyri sullomaan Torchea mihinkään yhteen lokeroon, vaan enemmänkin tuomaan esiin piirteitä, joita kappaleista huomaan.

Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi Torchen stoner rockmaiseen pörinään, joka on myös mukavan reipastahtista. Vokalisti-kitaristi Steven Brooksin äänessä on melankolinen kaiku, joka istuu hyvin yhtyeen surisevaan soundiin. ”Slide” tuo itselleni etäisesti mieleen Wolfmotherin, vaikka Torche onkin soundiltaan raskaampi. Vastaavasti ”What Was” on kuin laahaavan stoner rockin ja reippaan modernin rockin yhdistelmä. Sen sijaan nimikkokappale ”Admission” on yllättäen pirteän kuuloinen, jossa on pop-musiikille ominaista iloisuutta.

Torchen viides pitkäsoitto ”Admission” ei ehkä räjäytä tajuntaa, mutta albumi on tuhti annos pörisevää rockia. Levy etenee soljuvasti ja kappaleiden välillä on hillitysti erilaisia piirteitä, joihin kuulijat voivat tarttua. Albumilta ei ehkä nouse esiin yhtä yksittäistä hittiä, mutta kokonaisuus on tasaisen vahva. Pientä itsensä toistamista levyltä löytyy, mikä voi syödä kuuntelumotivaatiota. Jos se ei kuitenkaan haittaa, on ”Admission” hyvä ja toimiva albumi.

6½/10

Kappalelista:

  1. From Here
  2. Submission
  3. Slide
  4. What Was
  5. Times Missing
  6. Admission
  7. Reminder
  8. Extremes Of Consciousness
  9. On The Wire
  10. Infierno
  11. Changes Come

Torche Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua

Avainsanat: