Michael Monroe muistelee taannoista Jerusalem Slim -yhtyettä: ”Se paska levy maksoi lopulta 700 000 dollaria”
Hanoi Rocksista ja soolourastaan tunnettu Michael Monroe ehti hetken vaikuttaa Jerusalem Slim -nimisessä superyhtyeessä yhdessä muusikkotoverinsa Sami Yaffan kanssa sekä Billy Idol -kitaristi Steve Stevensin kanssa. Projekti ehti julkaista vuonna 1992 vain yhden albumin ennen hajoamistaan.
Monroe muistelee Jerusalem Slimin albumia tuoreessa Mitch Lafonin haastattelussa.
”Halusin, että [E Street Bandin kitaristi] Little Steven tuottaisi sen, ja se olisi ollut hyvä. Mutta sitten levy-yhtiö ei sallinut sitä. Sanoin: ’Mitä? Ette halua Little Stevenin tuottavan sitä, mitä minä nyt teen?’. Halusin työskennellä hänen kanssaan. Steve Stevens ei myöskään tukenut minua siinä, ja sitten he valitsivat saksalaisen heavy metal -tuottajan, Michael Wagnerin, joka oli tuolloin muodissa, koska hän oli tehnyt Ozzy Osbournen albumin”, Monroe kertoo ja jatkaa:
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
”Hän oli huonoin mahdollinen henkilö tuottajaksi. Tarkoitan, että hän on varmasti hyvä tuottaja, mutta hän oli väärä yhdistelmä, hän ja Steve Stevens yhdessä. Se muuttui heavy metal-teatteriksi ja kitarasooloiksi, ja se vain kääntyi huonompaan suuntaan. Se ei ollut enää minun levyni. Se ei ollut enää rock and rollia. Siitä tuli heavy metal -tilutusta, miljoona nuottia sekunnissa. Steven alkoi jopa soittaa täysin eri tyyliä, josta hän tiesi, etten pidä.”
”Kitaraäänitysten piti kestää vain pari viikkoa – ja lopulta siitä tuli kolme kuukautta kitarahelvettiä. Ja minä sekosin ja yritin pysäyttää projektin: ’Tämä ei tule tapahtumaan. Se on levy, jota kaikki vihaavat, eikä se ole enää minun levyni. Se oli minun sopimukseni Polygram Recordsin kanssa. […] Se oli elämäni pahinta aikaa. En saanut ketään auttamaan minua lopettamaan levyä, ja he vain jatkoivat. Tarkoitan, että ne päivät olivat sellaisia, että Steve soitti vaikkapa soolon, ja Wagner vain sanoi: ’Joo, tehdään se soolo’, ja minä sanoin: ’Olipa soolo kuinka hieno tahansa, se ei pelasta kappaletta, jos kappale ei ole hyvä. Se paska levy maksoi lopulta 700 000 dollaria”
Mainos päättyy
