Miehen tie – Arviossa Ahvenen ”Laitoksesta laitokseen”

Kirjoittanut Markku Siira - 7.6.2024

Ahven juhli 25-vuotistaiteilijajuhlaansa julkaisemalla toukokuussa toisen albuminsa ”Laitoksesta laitokseen”. Kyseessä on teemalevy, joka seuraa päähenkilönsä odysseiaa syntymästä haudan partaalle, samalla tarkkaillen suomalaisia ilmiöitä elämänmittaisen matkan varrella. Paikoin äkkiväärä musiikki ja suuressa roolissa olevat runsaat tekstit kuljettavat kuuntelijaa ensimmäisestä parkaisusta kohti sitä viimeistä.

Koulunpenkki kuluu takamuksen alla, kun ”1-10” alkaa. Kitara lipuu sisään ja kuoro hämmentää taustalla. Tukeva tunnelma tuplaantuu kitaran saadessa särön soittimeen. Rummut mätkivät tomeja ja yhtye kuljettaa musiikillista teemaa eteenpäin. Rytmi hidastetaan ja lyödään iskut. ”Avaruusasemassa” on flipperin vuoro laulaa lapsuudesta. Kitara rätkättää ja rummut ovat pelkistetyn 80-lukulaiset. Ränttätänttä antaa mielikuvituksellisuuden toteutua vasta myöhemmissä kappaleissa. Biisi on lyhyt, mutta sanoja yllin kyllin.

John Travoltan näköinen mies” materialisoituu perusrokkipohjalta. Sovitus koostuu taukojen luonteen ja niiden sijainnin valinnoista. A-osaan siirrytään nokkelan hidastuksen kautta. Kitara soi kauniisti säröttömänä. Osat vaihtuvat tuttuun tyyliin, mutta toimivasti. Väliosassa skeba heittää lyhyen soolon ja lopussa kiihdytetään kohti armeijan harmaita. Rummut aloittavat ”Virpomislorun”. A-osassa sanoja syljetään vauhdilla ja kiihkeästi YUP:n viitoittamalla tiellä, jolle myös kitara nopeasti astuu. Sävellyksen ja sovituksen orgaanisuus vyöryy kuulijaa kohti tavarajunan lailla. Lopussa aalto on uusi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Basso rullaa ja kuljettaa ”Pajatson”– biisiä. Jälleen tekstiä tyrkätään tulemaan suun täydeltä. Osat kiertävät ja rummuissa on ideaa. Eteenpäin kaatumisen uhka leijuu ilmassa, mutta siltä vältytään. Lopun tullessa on syytä miettiä 21 kertaa. Keskisuomalaisen ”Jääkiekkokierroksen” jälkeen bändi astuu huomaamatta huoneeseen ja ”Kiilautumisvaarasta tulee totta. Intro-osa on mainio, kuten itse tarinakin muuttohärdellistä ja ihmiskammosta. Kertosäe esittäytyy räväkkänä, tehokkaana ja lyhyenä. Kokonaisuus on simppeli, eikä kaipaa tämän enempää lihaa luidensa ympärille.

Räksän lento” startataan teräskielisellä kitaralla. Laulaja kertoo tarinaa pyöräilevästä outolinnusta. Bändi liittyy seuraan ja slovari syntyy täysikasvuisena. Mätke ottaa sijan majatalossa ja Räksän pyöräily kokee ennalta-arvatun päätöksensä. Lapsikuoro, puhe ja kitarasoolo laittavat pisteen perään. Koko orkesteri viskaa rojut kaoottisesti looraan, kun ”Makuuasennossa” pyörähtää käyntiin. Rytmitys nostaa esiin kysymyksiä. Touhussa on etukenon makua ja tuskin toivottua sekavuutta. Sävellys itsessään on kuitenkin pointteja täynnä. ”Makuuasennossa” ei tavoita päätösbiisiltä vaadittavaa erityisyyttä, mutta teemalevyillä onkin toiset säännöt. Eikä kappale oikeastaan ole edes viimeinen: ”Kiilautuminen (epilogi)” toistaa vielä vieraannuttamisen hengessä alkuperäisen viisun universumia.

”Laitoksesta laitokseen”- albumilla soi luovuus. Kotona kuunneltava tuotos ei ole täydellinen, mutta sekin fakta sopii itse tarinaan. Elämässä riittää käänteitä ja umpikujia. Keikoilla on materiaali epäilyksettä enemmän kohdillaan. On ilo huomata, että tämänkaltainen musiikki yhä löytää tekijänsä. Ja ehkä se kolmas levykin ilmestyy jo ennen kuin seuraava neljännesvuosisata on sulanut menneen talven lumiksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kappalelistaus:

  • 1-10
  • Avaruusasema
  • John Travoltan näköinen mies
  • Virpomisloru
  • Pajatson
  • Jääkiekkokierros
  • Kiilautumisvaara
  • Räksän lento
  • Makuuasennossa
  • Kiilautuminen (epilogi)