Miel Noir – From The Ashes

Kirjoittanut Daniel "Thaumiel Nerub" Neffling - 15.1.2017

Miel Noir on kuin rakastaja, jonka tarvetta et koskaan tunnustanut. Mutta kun löysit hänet, et tiennyt, miten olet voinut elää ilman häntä. Miel Noir nostaa sinut goottirockista tunnelmiin avant garde neofolkilla ja elektronisella popilla. ”From The Ashes” saattaa olla kaoottinen kokonaisuus, mutta kun siihen keskittyy, se on tarkkaan harkittu teos. Teos, jolla on myös sanomaa laulettuna ja puhuttuna englanniksi, ranskaksi ja saksaksi.

”From The Ashes” on yhden miehen projektista kokonaiseksi yhtyeeksi paisuneen Miel Noirin kuudes levy. Erittäin makea ja sitkeä kokonaisuus antaa kuunneltavaa ja pureksittavaa pidemmäksikin aikaa, mutta välistä löytyvät menevät kappaleet takaavat, että levyltä on helppo valikoida kevyempääkin kuunneltavaa.

Follow… and understand
Now… on this new land
Gone… time has passed
Waves… took you at last
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Jo ensimmäisen kappaleen jälkeen olin myyty. ”Follow The Waves” aloittaa levyn hypnoottisella laululla rytmiseen toistoon luottaen samalla, kun taustalla soi yksinkertainen rytmi ryyditettynä laimealla kitaralla. Aloituskappale antaa heti kuvan yhtyeestä: koneisiin päin nojautuvaa goottirokkia 80-lukulaisittain tarkoituksella epävireisesti laulettuna… kunnes toinen kappale alkaa ja lähtee aivan eri suuntaan johdattaen kuulijan johonkin noirmaisen yökerhon jazz-sävelmiin. Kappaleessa ei lauleta, vaan siinä puhuu naisääni pääosin sakaksi. Ihan hyvän musiikin takia tämä menettelee, sillä yleisesti en ole puheraitojen suuri ystävä – haluan kuulla musiikkia, en korkeakulttuuria. Kolmantena seuraa levyn nimikkobiisi, joka on sotilaallista rytmiä enemmällä toistolla kuin ensimmäinen kappale, mutta vielä jopa hypnoottisemman mukaansatempaava!

”Floodgates” liikkuu puhuttuna kappaleena synkissä maisemissa ja kertoo maailmanlopusta sekä rumasta maailmasta. Alun ensimmäinen minuutti on pyhitetty sampleihin, kunnes rytmillisesti puhuttu kappale alkaa. Mielipiteeni pätee edelleen ja pidän musiikin kuuntelemisesta musiikkina, mutta tämäkin kappale on taustojensa takia erittäin miellyttävä. Tätä voisi kuunnella nukahtamiseen, vaikkei unettavaa olekaan.

From hearts and souls it’s pouring out,
honey from a darkened cloud.
Blocking out all sun and light,
behold the floodgates open wide.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Sitä seuraakin levyn ehkä heikoin esitys, ”Frühlingsgruf”, joka on jälleen puhuttu kappale, mutta tässä puhe ei kuulosta hyvältä. Myös taustamusiikki on aika sutta. Koneisiin pohjautuvassa musiikissa konerummun käyttö on tietysti ok, mutta kun konerumpujen päällä on pianontilutusta, on se jotain järkyttävää. Tästä toipuu äkkiä, sillä ”In Empty Coldnessin” liveveto on jotain karvoja nostattavan upeaa. Vaikkei kappaleessa musiikillisesti ole metallia, se on ehdottomasti levyn metallein kappale tunnelmaltaan. Kappale muistuttaa minusta jotenkin Bathoryn ”One Rode to Asa Bayta”, vaikka vertaus onkin niin kaukaa haettua, kuin ikinä voi. Mutta tunnelma ei seuraa korvia ja sävelmiä, se seuraa sydäntä.

Jos outoihin assosiaatioihin mennään, muistaako kukaan saksalaista televisiosarjaa Marienhof? Jos sen alkutunnari oli vauhdikasta rockia, ”Honiggöttin (2015)” ei ole sellaista. Se on hidas, mutta energialla ladattu korvaorgasmi. Jälleen mennään toiston voimalla tyhjentävästi ja iskevästi. Heti perään ”L’ennemissä” nainen puhuu ranskaa pianomelodian päälle. Kappale on kauniin kuuloinen, vaikken ranskan kieltä erityisesti edes arvosta. Sitä seuraa taas toistoa, myös levyn vahvasti goottirockmaisimmalla otteella. ”See You on the Other Side” on erittäin tarttuva kappale ja jotain järkyttävän mahtavaa. Epävireistä laulua ja nasaaliääntä. Kappale tempaa mukaansa täysin, eikä siihen kyllästy koskaan.

”Heimkehr” ei ole vain uusi synonyymi karvoja nostattavan hyvälle, vaan myös on tunnelmaltaan samantyylinen kuin ”In Empty Coldness”. Erittäin voimakas kappale ja hyvin metallia kuitenkaan olematta metallimusiikkia. Perään tuleva ”The Scars to Prove It” on levyn vauhdikkaampaa ja aggressiivisempaa antia ja kallistuu jo hieman EBM:n varjoon.

Renew your past, renew your ties
Pure and white lies, lies, lies
Innocent – dressed up to show
Still maid for all the world to know
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

”Crack the Whip” jatkaa edellisen kappaleen aggressiivista otetta vielä tiukemmin vieden soundia entistä enemmän EBM:n pimeyteen. ”Es ist aus” suuntaa elektronisempaan suuntaan, ja jälleen mennään toiston voimalla. Kappaleessa ei tapahdu juurikaan muuta kuin väkevää toistoa, mitä rikkoo lyhyt naisääninen kertosäe. Tästä tulee mieleen jotenkin 80-90-lukujen taitteen rave-bileet, kun teknomusiikki oli vielä alakulttuuria eikä eurodancen hapattamaa sontaa. Jos white label housemusiikki on tuttu termi (ellei ole, niin ne ovat promoja ja demoja, joita painettiin vinyylille ilman tekstejä tai kansitaidetta. Hip hop ja house -musiikissa yleinen levitystapa kotistudiossa säädetyille levyille, joita artistit myivät suoraan), tässä on vähän sellaisia tunnelmia.

In the darkness you will find
the light to signal and to start
Leaving my chest and life behind
The burning season took my heart

”The Burning Season (remix)” edustaa hieman perinteisempää goottipoppia genren kulta-ajalta, kuitenkin modernilla otteella. Jahka kappale pääsee kunnolla alkuun, ovat rytmit ja soundit siinä kohdillaan. ”Honig-Abgesang” ei ole ainoastaan levyn toiseksi viimeinen kappale vaan myös totaalinen masentaja. Kappaleen alussa on lukuisia sampleja, jotka kertovat siitä, miten mehiläiset ovat vaarassa hävitä maapallolta ja mitkä sen seuraukset ovat maailmanlaajuisesti. Tässä on oikeasti käsillä sellainen ongelma, jota harva ajattelee tai kokee todellisena uhkana ekosysteemille. Kun alun tietoiskut ovat ohi, masentava ja maailmanloppua maalaava laulu alkaa. Kappale on rauhallinen ja kaunis, mutta reaaliteetteineen masentavuuden huippuluokkaa. ”Wo eine Stunde alles Gab” on instrumentaali puheella ryyditettynä. Mehiläisteema jatkuu tunnelmointina englanniksi ja saksaksi päättäen levyn rauhallisesti.

”From The Ashes” ei ole ehkä helpoin levy kuunnella, sillä kaikki kappaleet eivät ole niin meneviä. Levyn sisältö on myös musiikillisesti vaihtelevaa, mutta sopii kuitenkin keskenään yhteen. Kokonaisuutena levy on silti mahtava ja kappaleet erinomaisesti tehtyjä. Itse olen kuunnellut levyä ennen arvostelua kymmeniä kertoja, ennen kuin aloin pukea kokemusta sanoiksi. Miel Noir on avantgardeneofolkgoottirockin ehdottomia kärkinimiä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen