Mieleenpainumaton Nazareth Hyvinkääsalissa

Nazareth on vuonna 1968 perustettu skotlantilainen yhtye. Sen alkuperäisestä kokoonpanosta ei ole enää jäljellä kuin basisti Pete Agnew. Kitaristi Jimmy Murrison on ollut yhtyeessä 25 vuotta, ja Pete Agnew’n poika Lee Agnew on soittanut rumpuja bändissä 20 vuotta. Laulaja Carl Sentance on ollut yhtyeessä vasta neljä vuotta. Hyvinkääsali oli myynyt hyvin, ja vain hajapaikkoja löytyi enää vapaana.

Nazareth on 50-vuotiskiertueellaan, ja se on vuosina 1971-2018 julkaissut hulppeat 24 levyä. Settilistassa kuultiin kuitenkin vain yhtyeen tuoreinta albumia sekä musiikkia vuosilta 1973-1975 ja 1982-1983. Mihin unohdettiin muut 18 albumia?! On ymmärrettävää, ettei puolentoista tunnin soittoaikaan pysty sisällyttämään jokaista kappaletta, mutta tarvitseeko settilistassa olla viittä coveria, jotka vievät melkein kolmasosan koko soittoajasta? Kuuntelisin mieluusti bändin omaa tuotantoa, enkä muiden covereita. Covereita varten voin mennä kuuntelemaan coverbändiä.

Bändin lavaliikehdintä oli koko esityksen ajan hyvin aneemista ja ihmettelinkin, miksi laulaja Carl Sentance piti toista kättään jatkuvasti vyöllään. Syy siihen selvisi myöhemmin: Sentance oli loukannut kättään bändin Brazilian reissulla, minkä vuoksi hän joutuu pitämään tukisidettä sekä käden lähes paikallaan. Olen nähnyt Nazarethin kaksi kertaa aikaisemmin ja pitänyt näkemästäni. Tämän iltainen keikka oli mielestäni kuitenkin mitäänsanomaton, enkä tule muistamaan sitä enää seuraavalla viikolla. Bändin soittamisesta tuntui puuttuvan kokonaan intohimo. Soittamisessa ei sinällään ollut mitään vikaa, ja keikalla päästiinkin todistamaan muutama hienompi veto. En silti tiedä, onko bändi tullut jo tiensä päähän 50 vuoden soittamisen jälkeen, vai oliko kyseessä vain huono ilta yhtyeelle.

Illan parhaana kappaleena koin The Everly Brothers -coverin “Love Hurts”. Laulanta oli erinomaista, ja kappale olisi saanut kestää pidempäänkin. ”Love Hurtsin” jälkeen, viimeisenä kappaleena soitettu ”Morning Dew” kuulosti todella masentavalta. Encoressa soitetut kappaleet olivat hitusen paremman kuuloisia kuin pääsetin kappaleet, ehkä pieni tauko takahuoneessa auttoi bändiä.

Illasta voin antaa plussaa bändin sijaan Hyvinkääsalille. Olin Hyvinkääsalissa ensimmäistä kertaa, ja kokemus oli todella positiivinen. Akustiikka oli hyvä. Välillä on myös mukava istua alas ja kuunnella musiikkia, vaikka Carl Sentance yrittikin lähes koko keikan ajan saada yleisöä nousemaan ja tanssimaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Yleisö nousi penkeistään ainoastaan yhden kappaleen ajaksi, muuten se istui kiltisti paikallaan. Yleisön energiataso oli myös todella matalalla, mikä yhdistettynä kankeaan Nazarethiin jätti konserttikokemuksen heikoksi. Uskon, että Nazareth pystyy parempaan ja jäänkin odottamaan seuraavaa kohtaamistamme.

Kappalelista:
1. Turn On Your Receiver
2. Never Dance With the Devil
3. Razamanaz
4. This Flight Tonight (Joni Mitchell)
5. Dream On
6. Love Leads to Madness
7. My White Bicycle (Tomorrow)
8. Change
9. Beggars Day (Crazy Horse)
10. Changin’ Times
11. Hair of the Dog
12. Tattooed on My Brain
13. Love Hurts (The Everly Brothers)
14. Morning Dew (Bonnie Dobson)
Encore:
15. Miss Misery
16. Where Are You Now
17. Go Down Fighting

Raportti ja kuvat: Marko Valve

Kommentoi julkaisua