On hienoa, että muusikoiden ja bändien elämänkertojen oheen on alkanut ilmestyä opuksia, joissa raotetaan verhoa kulissien taakse ja siellä tapahtuvan työn salaisuuksia sekä merkityksiä. Nimenomaan suomalaisen musiikin taustatyö on ammattimaistunut niin kotimaassa kuin myös musiikin viennin suhteen ja alallaan palkitun Taija Holmin ”Loppuunmyyty!” on oiva kuvaus 2000-luvusta, jolloin suomalainen musiikkielämä on kokonaisuudessaan ottanut hurjan harppauksen verrattuna edellisiin vuosikymmeniin.

Itseni on hyvin helppo samaistua Holmin tarinan alkuun, sillä meidän taustamme on hyvin samanlainen. Olemme samanikäisiä Pohjanmaalta ponnistaneita ja musiikillinen tiekin on koukannut sieltä Rockstopin kautta.

Holmin tyyli kirjoittaa on hyvin maanläheinen ja helposti omaksuttava. On ymmärrettävää, että jokaista työtä sivuavaa esimerkkiä ei voi kauhean syväluotaavasti käydä läpi. Holmin ratkaisu on puida asioita loogisesti läpi eikä minulle ainakaan jäänyt oloa, että kirjan sisältö olisi sekava tai asiasta toiseen pomppiva. Lukija pääsee hyvin kärryille Holmin tarinaan aina Poko Rekordsin työhaastattelusta alkaen tutustuttaen lukijan esimerkiksi alan sisäänostajiin sekä muihin yhteistyökumppaneihin. Avoimen rehellinen Holm on myös siitä, että kuinka ala vaatii uhrauksia muun muassa parisuhteen kariutumisen myötä.

Holmin kirja kuvailee hyvin sitä rakennemuutosta mikä suomalaisessa musiikkimaailmassa on tapahtunut parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Samalla se onnistuu kiteyttämään myös muutoksen kuvauksen meissä kuluttajissa, sillä kun ennen oli festareilla tyytyminen makkarakojuun, niin osittain kuluttajien ikärakenteen muutoksen vuoksi yleisö suhtautuu festivaaleihin kokonaisvaltaisemmin ja osataan vaatia viihtyvyyttä. Näin ollen myös aikoinaan legendaarisissa tarinoissa kerrotut festivaalien backstaget ovat tulleet tavallista kansaa lähemmäs, kun nykyään myynnissä on VIP-lippuja esimerkiksi erilaisine menuineen.

Niin kuin monessa liiketoiminnassa, niin verkostoituminen on musiikin parissa myös perin tärkeää. Kaikella voi olla vaikutusta kaikkeen ja Holm antaa esimerkkejä muun muassa levy-yhtiöiden toiminnasta ja mikä niiden merkitys on ollut aikaisemmin verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Samaan syssyyn käydään läpi myös radioiden merkitys hittien synnylle. Kaiken ohessa murrokseen kuuluivat suomalaisen musiikin murtautuminen yleiseen tietoisuuteen, niin kansainvälisesti kuin esimerkiksi kotimaisen raskaan rockin saapuminen radioaalloille. Sen myötä saapuivat muun muassa radion suomalaisuuteen keskittyneet kanavat ja myöhemmin niiden nimeä kantaneet festivaalit.

Holm onnistuu myös kuvailemaan alan problematiikkaa eikä kaikki ole suinkaan pelkästään shamppanjaa ja kimaltelua punaisella matolla. Holm huomioi, että kuinka musiikkialaan vaikuttivat Internet, Myspace ja kuinka uuden äärellä alalla oli kykenemättömyys nähdä eteenpäin. Myöhemmin kuitenkin digitalisoitumisen ja Napsterin myötä syntyi ymmärrys, että kysyntää on kansan keskuudessa ja edessä oli siirtyminen fyysisestä piratismista digitaaliseen piratismiin. Tässäkin itselleni oli vallan uutta tietoa, että suomalaiset ovat aikanaan kulkeneet digitalisoitumisen kärkijoukoissa. Hän realisoi muutosta kirjoittamalla, että ”Vuonna 2016 kasvua oli jo 60 prosenttia. Voidaan siis sanoa, että digitaalisuus aiheutti alan syöksyn mutta myös pelasti sen. Myös taloushallinnon tietämys on kehittynyt. Uusia ansaintakeinoja on pakon edessä jouduttu kehittämään, kun kuluttajakäyttäytyminen on muuttunut tai globaali pandemia iskenyt. Kaikenlainen ennustaminen, talouden suunnittelu ja pitkän tähtäimen urakehitys ovat asioita, jotka eivät vielä hetki sitten olleet artistin pöydällä”. Ennen kaupallisuus on ollut alalla kirosana, mutta ajat muuttuneet esimerkiksi konserttien, leffojen ja muiden yhteistyökuvioiden kautta. Tähän tulee nykyään mukaan myös some ja erilainen julkisuus, sillä kuten Holm sanoo: ”Jos et ole somessa, artistia ei ole”.

Lisäksi alalla kaiken glorian takana vaanivat muusikoiden arvaamattomuus yhteistyökumppaneina, ”kotimanagerit” ja alkoholismi yhdistettynä muuhun vaikeuteen arjen hallinan kanssa. Tässäkin suhteessa muutosta on tapahtunut, sillä alan ammattimaistumisen myötä tapahtui myös raitistumista, on ymmärretty työn merkitys ja sekoilua alettiin pitää nolona, sillä bändi on juuri nin vahva kuin sen heikoin lenkki.

Toki Holm myöntää nostalgista kaipuuta myös ”vanhoihin hyviin aikoihin” esimerkiksi The 69 Eyesin Anttila-kiertueen myötä ja kirjoittaa, että ”Sittemmin hauskuus on vähentynyt tai muuttanut muotoaan, kun diilit sovitaan etänä, sähköpostitse tai videopalaverein. Ehkä se kommellus ruudun äärellä ei ole ihan samanlainen klassikko kuin nämä aidot kohtaamiset, sattumukset ja tapahtumat”.

Yön ja varsinkin Olli Lindholmin tärkeys Holmille henkilökohtaisesti sekä työn kautta ei jää epäselväksi. Holm selvittää tarkasti ja mielenkiintoisesti yhteistyötään yhtyeen ja Lindholmin kanssa sen traagiseen loppuun asti. Varsinkin Lindholmin menehtymisen myötä työ konkretisoituu ikävällä tavalla, kun Holm kuvailee taistelua aikaa vastaan ja kuinka kylmä moraalittomuus astuu esiin, kun kyseessä on koko kansan tragedia.

Kirja ei kuitenkaan ole vain tylsä luettelo alalla tapahtuneista muutoksista tai musiikkibisneksen kiemuroista, vaan tarinaa osataan elävöittää hauskoilla yksityiskohdilla, muistoilla ja kommelluksilla aikojen saatosta.

Kirjaa voi pitää myös pikaisena oppaana alalle, että mihin kaikkeen on valmistauduttava, mihin kaikkeen ei voi valmistautua ja mitä kaikkea se sitten vaatiikin. Koko ala on nyt muutoksen kourissa esimerkiksi livepuolella ja eloonjääminen epävarmaa. Yleisestikin ottaen Holm kuuluttaa innovatiivisuuden perään. On myös hyväksyttävä, että homma muuttuu työksi ja rakkaus sekä rentous katoaa. Hän kertoo myös omakohtaisin esimerkein kuinka tärkeää on pitää huolta itsestään.
Avoimen rehellinen ja omakohtainen kirja sisältäen asiallista otetta sekä informatiivista puolta, mutta myös hauskoja hölmöilyjä. Kyllä tuo minulle mielenkiintoisen kirjan kriteerit täyttää.

8+/10