Mielenkiintoisia rytmillisiä koukkuja, se viimeinen persoonallisuus uupuen – Arviossa Sleep Wakerin ”Alias”

Kirjoittanut Ilona Pakarinen - 5.8.2021

Michiganilainen metalcore-yhtye Sleep Waker julkaisi toisen albuminsa ”Alias” heinäkuussa 2021. Albumin avausraita kantaa albumin nimeä ”Alias”. Kappale on hyvin reipas aloitus tälle metalcoremaista aggresiota uhkuvalle albumille. ”Alias” toimii kompaktissa paketissa kaikkine tehoste-efekteineen ja herättää mielenkiinnon kuulla lisää.

Seuraava kappale ”Skin” on tunnelmaltaan aloitusraitaa seesteisempi. Seesteisyys katoaa kuitenkin hyvin nopeasti, kun vokalisti Hunter Courtright lataa kertosäkeeseen keuhkojen täydeltä palavaa aggressiota. Kappale viedään läpi jopa sydämen pulssia muistuttavalla rytmillisyydellä. Seuraavaksi kuultu ”Strangers” sisältää kaikki metalcorelle ominaiset piirteet tuomatta siihen kuitenkaan minkäänlaista persoonallisuutta.

Cold Moon” -kappale maalaa ympäristöään hylättyjen rakennelmien ympärille aavemaisilla melodiollaan. Mielenkiintoni herää uudestaan. Mielenkiintoiset rytminvaihdokset tuovat häivähdyksen abstraktiuutta aistielämykseeni kappaleessa ”Melatonin”. Tunnelma kuitenkin lässähtää hyvin nopeasti uudestaan, kun seuraavaksi kuultu kappale ”Insomniac” kompuroi jälleen coremaailman sudenkuopissa tuomatta mitään mielenkiintoa kuunteluelämykseeni. ”110 Minutes” on armotonta biletystä alusta loppuun. Kuitenkin koko kappaleen ajan tuntuu, että minua ei näihin bileisiin ole kutsuttu ja kappale jää etäiseksi.

Albumin viimeiset raidat pelastavat mielestäni paljon. ”Serenity” on toteuttu hienoa draaman kaarta tulkiten ja kasvaa kertosäkeessä hienosti mahtipontisuudellaan. Seuraavana kuultu ”Synthetic Veins” on tasaista karjuntaa ja rumpujen hakkausta, kunnes kappale pysähtyy hetkeksi Courtrightin puhtaaseen lauluun. Toivoin jopa, että tästä puhtaasta laulusta olisi saanut nauttia tovin pidempään. Albumin kohokohta on mielestäni lopetusraita ”Dinstance”. Mainiosti rakennetetut rytmien vaihdot ja melankoliaa uhkuvat melodiat jäävät koko albumista kirkkaimpana mieleen ja tämän kappaleen kuuntelee mielellään uudestaan.

”Alias” on mielenkiintoinen sekoitus armotonta biletystä ja metalcorea, joka jää kuitenkin hieman raakileeksi. Albumia sävyttää häivähdys kuplivaa nu metalia, mutta kuitenkin mitään suurempaa tunneryöppyä ”Alias” ei aiheuta. Jään kuitenkin mielenkiinnolla seuraavaan yhtyeen tulevaisuuden kiemuroita ja toivon kuulevani ”Serenity” ja ”Distance” -kappaleille ominaista dramaattisuutta toivoen, että yhtye löytää tälle draamalle sen puuttuvan palasen, joka nyt jää vielä löytämättä.

7/10

Kappalelista:

  1. Alias
  2. Skin
  3. Strangers
  4. Cold Moon
  5. Melatonin
  6. Insomniac
  7. 110 Minutes
  8. Serenity
  9. Synthetic Veins
  10. Distance