Mierolaisen seurakunnan kokoontuminen – Jarkko Martikainen Tampereella 5.11.
Runsaat kaksikymmentä vuotta sitten laulaja-lauluntekijä Jarkko Martikainen julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa ”Mierolainen”. Vuonna 2023 puolestaan ilmestyi muusikon viimeisin hengentuote ”Itse tehty elämä”. Näiden kahden levytyksen väliin mahtuvaa ajanjaksoa Martikainen taustajoukkoineen ja myötämielisine kuulijoineen juhlisti alkuvuodesta osuvasti otsikoidulla kiertueella ”Mierolaisuudesta itse tehtyyn elämään”. Olosuhteiden pakosta jouduin suureksi harmikseni jättämään tuon kiertueen väliin, mistä johtuen ilo oli sitäkin suurempi kuullessani Martikaisen keikkailevan myös syksyllä samalla konseptilla. Viime keskiviikkona Martikaisen syyskiertue saapui Tampereen tunnelmalliseen G-Livelabiin, eikä tällä kertaa mikään este ehtinyt nousemaan allekirjoittaneen ja tuon elämyksen väliin.
Loppuunmyydyn G-Livelabin yleisö odotteli illan päätähteä puheliaana, mutta maltillisena saapuessani tapahtumapaikalle viitisentoista minuuttia ennen h-hetkeä. Täydellä yleisökapasiteetilläkin salissa mahtui liikkumaan suhteellisen vaivattomasti muihin jatkuvasti törmäilemättä. Pisteet järjestäjille siis siitä, että suuresta kysynnästä huolimatta eivät ylibuukanneet tapahtumaa. Iltaseitsemältä alkavaksi ilmoitettu keikka käynnistyi minuutilleen aikataulussa. Salin pimentyessä taustanauhalta kuultiin itsensä Jarkko Martikaisen tervetuliaissanat, joissa kumarrettiin syvään muun muassa kiertuehenkilökunnan suuntaan. Pitkälliset, ajatuksella laaditut ja kiitollisuutta vuodattavat alkusanat toimivat hyvänä tunnelmanvirittäjänä ja alleviivaavana osoituksena, millaista mielikuvaa Martikainen haluaa itsestään välittää.
Kaksiosainen messu ilman messuamista
Kaikkinensa vajaat kolme tuntia kestänyt tapahtuma oli jaettu kahteen suunnilleen samanpituiseen settiin, joiden välissä oli parisenkymmentä minuuttia kestänyt tauko. Sympaattisesti nimetty kappale ”Pidän tästä paikasta” elämänmyönteisine sanoituksineen oli osuva pelinavaus illalle, sillä elämän valo- ja varjopuolten tutkimisesta ja juhlimisestakin Martikaisen musiikissa on suurilta osin kyse. Puitteet Martikaisen keikalla olivat todella pelkistetyt, sillä laulaja-kitaristin ohella lavalla esiintyi ainoastaan YUP-ajoilta tuttu Petri Tiainen pianistina ja kosketinsoittajana. Valaistustakin keikalla hyödynnettiin sopivan hienokseltaan musiikin luoman tunnelman ehostamiseksi, eikä varastamiseksi.
Ylimääräisen krumeluurin puutteessa huomio oli helppo kohdistaa niihin säveliin ja tarinoihin, joita lavalla esiintynyt kaksikko halusi yleisölle välittää. Keikalla kuullut kaksikymmentä kappaletta olivat jo itsessään melkoinen informaatiopommi, ja välispiikeissään Martikainen kertoili kulloiseenkin kappaleeseen liittyviä anekdootteja. Esimerkiksi ”Kaikki me kuolemme pian” -kappalettaan Martikainen pohjusti muistelemalla viime elokuussa kuollutta entistä yhtyetoveriaan Janne ”Ema” Hurskaista, ja ”Rakkaus” sai uutta syvyyttä artistin jakamasta muistosta liittyen omaan isäänsä. Missään vaiheessa iltaa ei kuitenkaan iskenyt ähky tai kyllästyminen tapahtumia kohtaan, vaan yleisö pysyi hyvin juonessa mukana loppuun saakka. Istumapaikkaisen ja säestykseltään maltillisen keikan luonteeseen kuului, että yleisön osallistuminen jäi enimmäkseen rauhallisen kuuntelemisen ja kappaleiden välissä taputtamisen tasolle. Tylsämieliseksi pönötykseksi ei keikalla vallinnutta tunnelmaa kuitenkaan voi mitenkään kuvailla, ja innoittipa ”Valssi tanssitaidottomille” yhtä parivaljakkoa tanssiaskeliinkin permannon seisovalla puolella.
Martikaisen soolotuotannon ohella keikalla kuultiin myös kolme YUP-coveria, joista jokainen otettiin yleisössä avosylin vastaan. Erityisen ilahtunut olin kappaleesta ”Mitä luoja teki ennen kuin loi maailman”, joka lukeutuu ehdottomiin suosikkeihini tuolta kauan sitten kuopatulta suomirockin legendalta. Kolmisen tuntia kestänyt ilta Jarkko Martikaisen kanssa päättyi encorena kuultuun ”Huolen hukkaajaan”. Vaikka Jarkko Martikaisen kappaleisiin sisältyvä humanismi yltää joskus jopa paatoksellisiin sfääreihin, ei illasta jäänyt saarnaamisen makua suuhun, ja keikan välittämien tunnelmien lämmittämänä ei ulkona odottanut marraskuinen tihkusadekaan tuntunut niin toivottomalta. Mikäli tämän elämyksen mielii vielä kuluvan syksyn aikana kokea, Jarkko Martikaisen tulevat keikat on listattuna täällä.
Teksti ja kuvat: Ossi Kumpula
Keikan settilista löytyy täältä.