Miiden debyyttialbumi on henkilökohtainen kuvaus yksinäisyydestä ja vaikeista hetkistä selviytymisestä

Laulaja-lauluntekijä Miide julkaisi 28. tammikuuta ”Pimeydestä valoon” -debyyttialbumin, joka on henkilökohtainen kuvaus yksinäisyydestä, mielenterveyden haasteista sekä elämän eri vaiheista selviytymisestä. Miide kertoo:

”Olen kokenut yksinäisyyttä. Muistan ajanjakson, jolloin minulla ei ollut yhtään ystävää. Kirjoitin ’Niin kauan kun’ -kappaleen rakkaille ystävilleni. Se on lupaus heille ja samalla muistutus, sillä olen itsekin huono pyytämään apua. Sinnittelen ja kerron vasta jälkikäteen, mitä kaikkea onkaan tullut kahlattua läpi. Tiedän, että ystäväni ovat aina tukenani, joten haluan biisillä kertoa: muista, että voit aina soittaa!”

Kappaleen taustakuorossa kuullaan Miiden siskoa sekä läheistä ystävää, mikä tekee kappaleesta erityisen merkityksellisen. Albumi kuljettaa kuulijan hetkistä, joissa kaikki tuntuu raskaalta, kohti valoa ja mielenrauhaa. Ennen julkaisemattomat kappaleet albumilla ovat ”Onnellinen”, ”Joku toinen”, ”Kuuntelen” ja ”Mielenrauhaa”.

Miide käsittelee musiikissaan nuoruuden mielenterveyshaasteita, joita ei silloin osannut nimetä

”Pimeydestä valoon” -albumin avausraita ”Onnellinen” alkaa sanoin: eilen makasin lattialla ja itkin. Kappale kertoo hetkestä, jolloin kertoja ei jaksa olla enää allapäin ja päättää yhden päivän olla onnellinen. Miide kertoo:

”Olen vasta aikuisena ymmärtänyt, että monet nuorena koetut vaikeat hetket liittyivät ahdistukseen ja lieviin paniikkikohtauksiin. En silloin osannut nimetä niitä tai pyytää apua. Kokemukseni nousevat nyt esiin musiikin muodossa.”

Albumi kertoo myös itseluottamuksen kasvusta ja siitä, miksi Miide julkaisee omaa musiikkia vasta nyt aikuisena. Hän sanoo:

”Ehkä minun piti elää nämä asiat ensin, sillä nyt voin seistä sanoitusteni takana. Olen pienestä tytöstä asti haaveillut tästä hetkestä, ja olen äärimmäisen kiitollinen, että olen saanut tehdä albumiani lahjakkaiden muusikoiden kanssa.”

Orgaanisella pop-albumilla kuullaan ainoastaan aitojen muusikoiden soittoa. Kaikki albumin sanoitukset ja sävellykset ovat Miiden kirjoittamia. Tuotannosta ja sovituksista vastaa Yö-yhtyeestä tunnettu pianisti sekä musiikin moniosaaja Mikko Kangasjärvi. Kaaoszine tavoitti Miiden lyhyttä haastattelua varten:

Miten sait kipinän lähteä laulaja-lauluntekijän uralle, milloin aloitit tekemään omaa musiikkia?

Musiikki on ollut aina osa elämääni. Kliseistä mutta totta! Lapsuuden ja nuoruuden aikana soitin viulua yli 10 vuotta, ja lauloin isosiskoni kanssa paljon. Musiikki oli aina mukana kaikessa ja myös tietynlainen turvapaikka, jonne pystyin pakenemaan, ja jonka kautta pystyin käsittelemään omia tunteitani. Aloin tekemään omaa musiikkia vuoden 2010 tienoilla, kun päätin vain kokeilla, osaisinko tehdä lauluja. Vähitellen laulujen kirjoittaminen koukutti ja lopulta vei mukanaan täysin. Omat laulut pysyivät pöytälaatikossa pitkään, ja niitä kertyi sinne vuosien saatossa monia. Kunnes vuonna 2020 uskaltauduin laittamaan viestiä ja ensimmäisiä demoja Mikko Kangasjärvelle. Siitä alkoi yhteistyö kohti albumia.

Millainen musiikki on lähinnä omaa sydäntäsi? Kerro hieman esimerkkejä omista suosikkiartisteistasi ja -bändeistä?

Pidän hyvin monenlaisesta musiikista. Kuuntelen popia ja poprockia paljon, mutta niiden lisäksi myös metallimusiikkia, latinopopia ja klassistakin. Nuoruudessa fanitin totta kai Backstreet Boysia (Nick oli niin söpö!) ja Nylon Beatia, hieman myöhemmin kuvioon astuivat Savage Garden, Maija Vilkkumaa, Matchbox 20, Stratovarius ja Irina. Lähivuosina myös Kuumaa, Suvi Teräsniska, Ilta ja Ellinoora ovat pyörineet omalla soittolistalla.

”Pimeydestä valoon” -albumin taustat

Debyyttialbumisi ”Pimeydestä valoon” ilmestyi hiljattain: kerro hieman omin sanoin sen tekoprosessista?

Albumia on tehty rauhassa, useamman vuoden ajan, muutama biisi kerrallaan. Ja studiossa oli aina lähtökohtana mennä biisistä syntynyt fiilis edellä. Annoin muusikoille ja tuottajalle hyvin vapaat kädet, ja olikin upeaa päästä seuraamaan, miten jokainen toi oman osaamisensa ja luovuutensa mukanaan studioon, ja sen myötä minun kirjoittamat sanat ja melodiat syntyivät uudelleen ja lähtivät lentoon! Toki he kysyivät minulta aina mielipidettä, mutta vastaukseni taisi aina olla ”ehdottomasti joo, kuulostaa aivan mahtavalta”. Lopulta yhteisen prosessin myötä syntyi biisi, joka oli aina upeampi kuin olisin itse koskaan osannut pyytää! Olen äärimmäisen kiitollinen koko albumin parissa tehdystä työstä kaikille mukana olleille. Sitä ei ole todellakaan tehty yksin, vaikka albumi minun nimeäni kantaakin.

Miltä albumin varsin henkilökohtaisten ja syvälle menevien tekstien kirjoittaminen tuntui?

Sanotaan ensin, ettei albumia voi kuitenkaan lukea ihan päiväkirjana. Siellä on paljon myös henkilökohtaisia asioita ja tunnekokemuksia, mutta niitä ei ole sellaisenaan kirjoitettu kuin muutamaan kappaleeseen: ”Peikkotukka”, ”Niin kauan kun” ja ”Mielenrauhaa”. Kaikissa muissa on kirjoitettu tarkoituksella tarinaa eri suuntaan ja käytetty paljon niin sanotusti värikynää. Mutta se tunne sieltä alta löytyy niidenkin kappaleiden osalta.

Sanoitusten kirjoittaminen on parhaimmillaan upottava flow-tila, jossa teksti vain kulkee lävitseni fraasi kerrallaan ja on joko valmis tai lähes valmis sellaisenaan. Välillä sanoitusten kirjoittaminen on myös terapiaa, ja joidenkin laulujen ensimmäiset laulukerrat menevät itkuksi, kun niiden kautta käsittelee oman elämän asioita. Sanoittaminen on toki ajoittain myös juuri sen tietyn sanan metsästämistä aivojen sopukasta. Tai sitä, että laulu jää puolivalmiina muutamaksi vuodeksi odottamaan, kunnes kävelyllä tekstin puuttuva osa vain ilmestyy eteen. Eli siis aivan ihanaa ja pähkähullua hommaa, mutta parasta mitä tiedän!

Kenen kuunneltavaksi suosittelisit levyä?

Levystä löytyy samaistumispintaa monenlaiseen tilanteeseen ja kappaleista monenlaista fiilistä. Suosittelen levyä kaikille, joille laulujen sanoitukset ovat tärkeitä. Ja erityisesti ”Niin kauan kun” -kappaletta ystävien kanssa jaettavaksi. Jos löydät jostakin kappaleesta juuri omaan elämäntilanteeseesi sopivan asian, koet tulleesi nähdyksi tai saavasi lohtua, ota kappale omaksesi ja kanna mukanasi niin kauan, kun siltä tuntuu. Parhaimmillaan musiikki osuu juuri oikeaan aikaan elämässä, ja sen tietyn kappaleen kuullessaan palaa aina siihen samaan hetkeen uudelleen. Ehkä jokin minunkin kappaleistani voisi olla juuri sinulle sellainen?

Entä mitä tulevaisuuteesi kuuluu artistina: jatkuuko musiikinteko, voidaanko sinua nähdä keikoilla?

Musiikinteko jatkuu ehdottomasti, mutta juhlistetaan ensimmäistä levyä nyt ensin. Seuraavia keikkoja odotellessa kannattaa seurata minua Instagramissa ja/tai YouTubessa, sillä niistä löytyy live-versioita albumin kappaleista esimerkiksi levynjulkkarikeikalta.