Miltä kuulostaa basistin brutaali voimannäyttö? Vastauksen saa katsomalla Corpset-videon

Tamperelainen Arto Tissari on henkeen ja vereen basisti, joka on vuosikymmenten aikana ehtinyt olla mukana monessa kokoonpanossa (mm. Korpiklaani, Masterstroke, Crystalic & Corpset) aina metallista iskelmään. Kuitenkin vasta nyt toukokuun 26. päivä ilmestyy artistin ensimmäinen soololevy nimeltään ”Basistin vulgaari voimannäyttö”, jossa vuosien ja taas vuosien työ yhdistyy päätalomaiseen periksiantamattomuuteen.

Tissarin alkuperäisenä ideana oli tehdä bassopainotteista ja konetaustaista ambientia/instrumentaalimusiikkia, mutta lopulta tulikin kahdeksan kappaletta suomenkielistä ja osin progressiivistakin groove-metallia. Kyseessä on myös lähes kirjaimellisesti soololevy, jolle Tissari on tehnyt ja soittanut rumpuja lukuun ottamatta kaiken itse. Sisällöltään albumi on paikoin kyynistä ja ehkä jopa synkkää, mutta samalla myös kokeilevaa, ennakkoluulotonta ja ironista.

Tekstien aiheet ovat pyörineet basistin päässä yksitoikkoisten työpäivien aikana ja yhdeksi kantavista teemoista nousi uskontojen käyttäminen sotien ja ihmisten tappamisen oikeutuksena. Yleensä kun näihin asioihin sotketaan vielä patrioottisuus sekä kaunis runebergilainen uhrautuminen jonkin aatteen tai mielikuvan puolesta, on lopputuloksella usein hypnoottinen vaikutus massoihin. Tai kuten Erno Paasilinna sanaili: Muuta varten ei kansaa koota kuin sotaan ja äänestämään.

Nyt julkaistusta Corpse-singlestä Tissari kertoo seuraavaa:

”Kuinka monta kertaa sitä onkaan työpaikalla kuullut ”onneksi on kohta viikonloppu” tai jopa mustalla huumorilla varustettuna heittona ”taas yksi päivä lähempänä kuolemaa”. Kokonaisuutena katsottuna elämä on kuitenkin melko lyhyt. Aika kuluu, kun kuukaudet ja vuodet seuraavat toisiaan.

Kuitenkin maailmassa on varsinkin tässä ajassa melko pahojakin ongelmia mihin pitäisi puuttua tahi mitä pitäisi käsitellä avoimesti. Systeemin koneisto yrittää murskata ja lannistaa yksilöä sekä kannustaa passiivisuuteen. Moni turvautuu korkeampaan voimaan: valtioon, hallitukseen tahi muuhun virkamieskoneistoon. Näistä ei kuitenkaan ole apua odotettavissa, koska he ovat juuri niitä, jotka ovat olleet alunperinkin aiheuttamassa ongelmia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Ei siis ihme, että moni tässä myllytyksessä mukana oleva toteaa itsekseen: ”Huh, luojan kiitos tämä on kohta ohi. Pääsen eläkkeelle ja hautaan ja voin jättää ongelmat muiden harteille.”