”Minähän olenkin hullu!” – Haastattelussa Venom Inc.-, Massacre- ja The Absence -rumpali, musiikin moniosaaja Jeramie Kling
Me Kaaoszinessa tavoitimme erään tämän hetken työteliäimmistä metallimusiikin moniosaajista juhannusviikolla, 21.6. Floridan Tampasta, Yhdysvalloista. Kyseessä on Jeramie Kling (s. 1982), joka rummuttaa nykyään niin legendaarisen brittiläisen heavy metal-bändin Venom Inc.:in, yhdysvaltalaisen death metallin pioneeri Massacren kuin modernia, melodisempaa dödistä paukuttavan The Absencen kokoonpanoissa. Löytyypä kyseiseltä metallimusiikin työmyyrältä pari muutakin uutta ja ajankohtaista bändiprojektia. Lisäksi herran vyön alta löytyy myös verrattain mittava ura tuottajana, äänittäjänä, studioisäntänä kuin rumputeknikkonakin. Äänimiehenä Kling on toiminut mm. Overkillin, Sepulturan ja Arch Enemyn kiertuehenkilökunnassa. Kiertuemanagerinkaan hommat eivät ole Jeramielle vieraita eturivin metallibändien, kuten Sepulturan ja Exodus:n osalta.
Mennään kuitenkin ottamaan selvää, mikä tämä hieman alle nelikymppinen metallimusiikin työteliäs multitalentti on miehiään ja mitä hänelle kuuluu.
Mainos päättyy
Hyvää iltaa Jeramie ja tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun. Miten Covid-aika on sinun ja lukuisien yhtyeittesi osalta mennyt? Oletteko pysyneet terveinä?
Jeramie: Kiitos jäbä kysymästä! Itse asiassa asiat ovat osaltani menneet erinomaisesti. Suljin itseni melko täydellisesti studion uumeniin koko viime kevään ajaksi. Olemme äänittäneet Massacren ja Venom Inc.:in uusien albumien pohjat alkuvuoden aikana. Omistan studion täällä Tampassa. Olen ollut onnekas sikälikin, ettei minun ole tarvinut lähteä minnekään muualle äänittämään osuuksiani. Luonnollisestikaan sellainen ei olisi mitenkään onnistunut näinä lockdown-aikoina. Tuleva Massacre-albumi ehdittiin tehdä valmiiksi äänitysten osalta jo helmikuussa, ennen Korona-aikaa. Sen levyn kaikkien 13 biisin rumpupohjat pistin narulle ainoastaan yhden päivän aikana. Ne olivat melko intensiiviset sessiot.
Perustimme myös punk-bändin kitaristimme Taylorin ja ex-Kreator-basisti ”Speesyn” (Christian Giessler) kanssa. Se on Black Flagin, vanhan Pennywisen ja Bad Religionin tyylistä hardcoren ja skeittipunkin välimaastossa rämisevää menoa. Yhtyeemme kantaa nimeä Fore. Kannattaa tsekata meidän uudet biisimme Bandcamp-sivuiltamme. Taylor on hullu, ja minun täytyy olla kovin varovainen, mitä pyydän tai päästän suustani hänen kuultensa. Esittelin ideani punk-bändistä hänelle tässä loppukeväällä. Hän siinä nyökytteli ja oli heti alusta pitäen mukana jutussa. En kuitenkaan osannut arvata, että heti seuraavana päivänä hän saapuisi studiolle mukanaan 7 valmista, yhtenä iltana kotonaan yhtyeellemme tekemäänsä punk-rallia. Seuraavana päivänä siitä eteenpäin, hän teki toiset seitsemän-kahdeksan biisiä lisää. Siinä se meidän karanteeni-aikamme sitten kului uusia biisejä omaksuessa ja purkittaessa.
Sellainenhan kertoo todella paljon Taylorin lahjakkuudesta ja luovuudesta. Nykyään keskitien punk rock kun tuntuu olevan monessa kohtaa liiankin laskelmoitua, hiottua, sisäsiistiä, ennalta mietittyä ja turvallista koko perheen musiikkia. Siinä valossa tuollainen ex tempore-ote ja underground-meininki tuntuu erittäin piristävältä. Vai mitä mieltä olet?
Jeramie: Kyllä, olen täysin samaa mieltä asiasta kanssasi. Jotenkin punkista on tullut pikkutyttöjen musiikkia. Ei sinä toisaalta mitään pahaakaan ole. He ostavat levyjä ja rahoittavat levybisnestä kulutustottumuksillaan. Joten, hyvä hommahan se silloin vaan on (naurua).
Mainos päättyy
Tämä koko punk-juttu siis toteutui Massacressa ja The Absencessa kanssani soittavan Taylor Nordbergin suosiollisella avustuksella, kuten myös pikabiisiprojektimme Smoke And The Mirrors.
Taylor asuu vuokralla studiotaloni takimmaisessa kammarissa ja hänellä on myös käytössä minun studioni. Vietimme erästä lauantaita kimpassa tässä keväällä, ja päätimme yhteistuumin, että meidän tulisi äänittää, tuottaa ja julkaista yksi tietyn tyyppinen biisi hyvin spontaanisti. Mietimme millainen se biisi voisi olla, ja päätimme räväyttää heti kerralla tekemällä biisin Suffocationin tyylillä. Taylor sävelsi ja soitti kitaraosuudet ja bassot, minä soitin rummut, kirjoitin sanat. Sitten murahtelimme vokaalit narulle. Sen jälkeen miksasimme ja masteroimme paketin kuntoon. Päivän päätteeksi laitoimme valmiin biisin nettiin kaikkien kuultavaksi.
Mainos päättyy
Siitä hauskasta lauantai-ideasta se sitten lähti. Pidimme sitten sunnuntain taukoa ja palasimme maanantaina studiolle miettimään projektille jatkoa. Pyysimme toiselle biisille mukaan kaverimme vokalisti Pontus Samuelssonin Entrails-yhtyeestä. Halusimme tehdä kyseisen kappaleen vanhalla Sunlight-studiosoundilla HM2-pedaalin murhakitarasoundia hyödyntäen. Koetimme tavoitella esimerkiksi Graven soundia mukailevan Ruotsi-dödis-biisin (”Grave Eater”). Mukaan tuli sitten vielä basisti Jonny Pettersson, joten mukana oli kaksi ruotsalaista death metal -ammattilaista. Valitsimme sitten joka päivälle hieman erityyppisen metallin tyylisuunnan, joiden pohjalta teimme kymmenkunta keskenään erivivahteista metallibiisiä lisää. Johonkin biisiin tuli vaikutetta esimerkiksi power metalista, johonkin Motörheadin tyyppisestä voimarockista ja johonkin taas doom metallista.
Eli homma toimi ilmeisesti etänä samaan tapaan kuin Scott Ian, Charlie Benante ja Danny Lilker tehdessään nettiin vanhoista S.O.D.-biiseistä karanteeniversioita, vai kuinka?
Jeramie: Kyllä, paitsi että sävelsimme, soitimme, miksasimme, masteroimme ja julkaisimme ne biisit kunkin yhden päivän aikana. Kaikki äänittelivät osuutensa kotistudioissaan. Välillä taas koetimme tehdä biisin, kuin se olisi suoraan Cannibal Corpsen ”Bleeding”-levyn aikakaudelta. Mukaan bassoon tuli tuolloin kaverini Chase Bryant Warbringerista ja lauluun Riley McShane Allegaonista. Valitsimme vaan biisikohtaisen konseptin, teimme sanat ja pyysimme mukaan kunkin biisin pirtaan sopivia kaverimuusikoita sovittamaan ja äänittämään ne hyvin nopealla aikataululla. Jengi sekosi täysin kuullessaan mitä olimme saaneet aikaiseksi ainoastaan muutamien tuntien sisään.
Mukaan tuli miehiä Trans Siberian Orchestraa ja Ross The Bossin yhtyettä myöten. Venom Inc.in Mantas ja Tony osallistuivat myöskin kyseisiin sessioihin. Tämän projektin kautta me löysimme myös laulaja Brian Stevensonin ja ”Speesyn”, jotka liittyivät sittemmin Fore-yhtyeeseemme. Vaikka Smoke And The Mirrors oli kahden viikon ajan yhtä kaaosta, meillä oli tämän projektin parissa kaikin puolin älyttömän hauskaa, ja lopulta se onnistui todella hienosti. Lisäksi me tulemme julkaisemaan tämän Smoke And The Mirrors -albumin myös fyysisenä CD-julkaisuna ja virallisena digitaalisena julkaisuna ihan tulevien kuukausien aikana. Julkaisijana toimii Nuclear Blast Recordsin levyjakeluun painottunut tytäryhtiö Blood Blast.
Mainos päättyy
Entä meinaatteko te jossain vaiheessa tulevaisuutta kiertää ja keikkailla Fore:lla tai jopa Smoke And Mirrorsilla, siis sitten kun muut bändivelvollisuutesi antavat sille myöten?
Jeramie: Ehdottomasti. Olemme puhuneet jonkin verran tuostakin mahdollisuudesta, ja jos se vaan sopii muiden yhtyeittemme aikatauluun, niin ilman muuta keikkaillaan näilläkin yhtyeillämme.
Entä missä vaiheessa Venom Inc.:in ja Massacren tulevien albumien äänitykset etenevät tällä hetkellä? Milloin voimme odottaa yhtyeittesi uusien levyjen ilmestyvän?
Jeramie: Massacren levyn pitäisi ilmestyä erittäin pian. Ensimmäinen singlebiisi on jo miksattu ystävämme, ruotsalaisen äänittäjä-tuottaja Dan Svanön toimesta. On erittäin siistiä, että saimme helkkari vie itsensä Dan Svanön miksaamaan ja tuottamaan tulevan levymme. Se on jumaliste jo meriitti sinänsä (naurua)! En voi tässä vaiheessa vielä julkistaa julkaisijana toimivan levy-yhtiön nimeä, mutta sanotaan, että olemme hyvin tuttuja yhteistyökumppaneita jo entuudestaan, mikä on plussaa. En tiedä myöskään vielä tässä vaiheessa täsmällisesti, milloin saamme kyseisen singlen pihalle, mutta ei siihen kauaa mene. Joka tapauksessa kyseessä on biisi, jota olemme ehtineet soittaa livekeikoillammekin jo ihan mukavasti.
Venom Inc.:in suhteen, äänittelin hiljattain todella moneen biisiin pohjat. Niitä biisejä oli itse asiassa aivan järjetön määrä. Välillä studiotietokoneeni jumahti ja jouduin ottamaan joidenkin biisien otot uusiksikin. Joka tapauksessa olen lähettänyt pohjat eteenpäin ”Mantasille” (Jeff Dunn – kitara) ja Tonylle (”The Demolition Man” Dolan – laulu ja basso), jotka äänittävät itsenäisesti omat osuutensa levylle. Olimmehan toki alustavasti ajatelleet julkaisevamme levymme aiemmin, mutta ne haaveet karahtivat karille koronaviruksen myötä.
Koronaviruksen aiheuttaman tauon myötä musiikkibisnes ja albumien julkaisutahti palaa entiselleen aikaisintaan lokakuussa, mutta viimeistään vuoden 2021 alussa. Luulen, ettei kannata luvata uutta Venom Inc. -levyä ilmestyväksi ennen ensi tammikuuta. Syksyllä julkaisemme siltä kuitenkin melko todennäköisesti ensimmäisen singlen pitääksemme fanien nälkää ja yhtyeen momentumia yllä levyn julkaisuun saakka.
Entä kuinka kuvailisit tulevan Venom Inc. -albuminne materiaalia verrattuna esimerkiksi muutaman vuoden takaiseen, sinällään laadukkaaseen debyyttilevyynne ”Avé”, jolla rumpuja soitti sinun, ”War Machinen”, tilalla vielä legendaarinen Venom-rumpali Abaddon?
Jeramie: Omalta osaltani yritin parhaani mukaan olla hyvä oppilas, mitä tulee Abaddonin rumpalintontin täyttämiseen aina ”Avesta” klassisten Venom-albumien, ”Welcome To Hell”, ”Black Metal”, ”Possessed” ja ”Prime Evil” materiaalin haltuunottoon ja omaksumiseen. Täytyy toki muistaa, että vaikka roolini on täyttää yhtyeessä Abaddonin paikka, tuon joka tapauksessa itselleni ominaisen soittotyylini mukanani yhtyeeseemme. Yritän kuitenkin tehdä homman pieteetillä ja soittaa biisit sellaisina, että ne sopivat Venomin tyyliin ja soundiin. Esimerkiksi äänityssessioissa uusilla biiseillämme annoin kaikkeni: lyön rumpuja vitun lujaa ja intensiivisesti, kuten asiaan kuuluu. Rakastan ”Avé”-levyä. ”Time to Die” on Venomin mittakaavassa erittäin nopea biisi. Nyt puhutaan 250 iskua minuutissa -tempolla kulkevasta biisistä. Sitten Jeff lähettää minulle uuden biisiaihion, joka on 260 iskua minuutissa! Sehän on vielä reilusti nopeampi kuin ”Time To Die”! Sanoinkin hänelle, että ”Jumaliste, Jeff! Tämähän on aivan death metallia, mutta annetaan mennä vaan (naurua)!”
Voiko tästä siis päätellä, että uusi albuminne tulee olemaan vielä ”Avéakin” tykimpi?
Jeramie: Sanoisin, että siitä tulee hieno jatko-osa ”Avé”-albumille. Minulla on jo tässä vaiheessa erittäin vahva selkärankatuntuma siihen. Se tuntuu jämäkän tasaiselta levyltä, ja uskallan jo tässä vaiheessa sanoa olevani tyytyväinen siihen, mitä sen lopputulos tulee lopulta olemaan.
Kerrotko sitten jotain Massacren tilanteesta? Viime vuosina yhtyeen jäsenistössä on tapahtunut muutoksia tiuhaan tahtiin. Sinut pyydettiin yhtyeeseen mukaan vuonna 2019, ja yhtyeen nimikin ehti vaihtua parin vuoden sisään Massacre X:ksi, edelleen Gods Of Deathiksi ja jälleen kerran Massacreksi. Legendaarinen vokalistinne Kam Lee on toki edelleen matkassa, mutta millainen kokoonpano ja meininki yhtyeessänne tällä hetkellä on?
Jeramie: Taylor, minä ja mestari (Kam) muodostamme bändin. Ja tässäkin tapauksessa hyppäsimme täyttämään legendojen saappaat. Koetimme omaksua selkärankatuntumalta kolmen ensimmäisen Massacre-demonauhan, ”From Beyond” -LP:n ja ”Inhuman Conditions” -EP:n biisien kautta yhtyeen autenttista äänimaisemaa ja sitä, millaisiin soitannollisiin ratkaisuihin ja tyylivalintoihin meidän tulee Taylorin kanssa pyrkiä yhtyeen kontekstissa.
Olen henkilökohtaisesti varttunut kuuntelemalla Deathin varhaisia levyjä. Muutin tänne Floridaan (Flintista, Michiganista) vuonna 1993 ja innostuin death metalista vuonna 1995 tai 1996. Olen kuunnellut paljon paikallisia Morrisound Studiosin tuotantoja. Sepulturaa, Morbid Angelia ja Obituarya.
Taylorin kanssa paneuduimme syvälle biisien anatomiaan, heivasimme kaiken asiaankuulumattoman helvettiin, ja pyrimme kirjoittamaan mahdollisimman autenttisen jatkumon Massacren varhaisille julkaisuille. Kun ihmiset kasvavat musiikillisesti, he haluavat tuoda musiikistaan uusia puolia esille. Otetaan vaikka esimerkiksi Slayerin hardcore-albumi ”Undisputed Attitude”. Massacren kohdalla tuota samaa muutosta edusti vuoden 1996 Venomin musiikin innoittama ”Promise”-albumi. Ysärin albumeillaan useat äärimetalliyhtyeet halusivat tuoda tuota hardcore-aspektiaan enemmän esille. Sepultura aukaisi monelle yhtyeelle latua, ennen kuin musiikillisesti jalostuneempi ”Chaos A.D.” räjäytti potin lopullisesti vuonna 1994. Me kuitenkin haluttiin pitää kiinni alkukantaisen death metalin periaatteesta ja tunnelmista. Yksi asia missä se selkeiten näkyy, on oman rummutukseni tietoinen yksinkertaistaminen.
The Absencessa täytän rumputyölläni biisejä todella paljon enemmän esimerkiksi aksenteilla. Lyön splasheihin, symbaaleihin, lisäiskuja, joita esimerkiksi kukaan Massacren tosifani ja diggari ei halua kuullakaan Bill Andrewsin tontin yhtyeeseen täyttämään tulleelta rumpalilta. Kun Andrews soittaa rumpuja, hän vaan vittu vie paukuttaa menemään suoraan, apinanraivolla. Bill ei hienostele eikä koristele biisejä millään erikoisuuksilla. Koetin pitää sen mielessäni äänittäessäni tulevan Massacre-levyn biisien rumpuraitoja. Itse asiassa Bill Andrewsin ja Abaddonin soittotyyleissä on aika paljon samankaltaisuuksia. Se seikka on myös auttanut minua opettelemaan rumpalointia molemmissa yhtyeissä. Välillä huomaan Massacren biisien rytmiikassa suoria yhteneväisyyksiä Venomin rytällykseen ja päinvastoin. On kuitenkin tärkeää, että yhtyeet kuulostavat luonnollisesti omalta itseltään.
Ja onhan myös niin, että myöskin Death, jossa Andrews myös soitti kahdella yhtyeen varhaisemmalla levyllä (”Leprosy” ja ”Spiritual Healing”) kehittyi alati kokeellisempaan ja melodisempaan suuntaan ennen yhtyeen uran loppua ja Chuck Schuldinerin kuolemaa. Soitannolliseti Andrews ei näin ollen todellakaan lähestynyt Deathin biisejä samalla tavalla kuin esimerkiksi Sean Reinert tai Gene Hoglan. Vai mitä mieltä tästä olet?
Jeramie: Kyllä. Andrewsin aikainen Death oli tyylillisesti jotain luolamies-dödistä. Yksinkertaista, voimakasta ja raakaa. Otetaan sitten esimerkiksi Obituary, jonka raskas runnominen toimii pitkälti juuri sen takia, että Donald Tardyn rumpujensoittotyyli kuulostaa ylitsesi jyräävältä yhdistelmärekalta. Hän on ollut vuosien varrella minulle henkilökohtaisesti myös todella merkittävä innoittaja tulla tämän kaliiberin metallirumpaliksi. Itse miellän erittäin merkittäväksi rumpalin ominaisuudeksi mukautua tämän tyyppisten, soitannollisesti ehkä yksinkertaistenkin rumpaleiden rytmiikkaan ja soittofiilikseen. Henkilökohtaisesti haluan soittaa biisit niin tunnistettavasti, että joku voi sanoa rehellisesti homman haisevan Massacrelta eikä miltään muulta. Minä uskon vakaasti siihen, että kullakin näillä yhtyeellä on musiikissaan omaleimaiset vibansa ja ominaispiirteensä, ja jos jonkun soittajan soittotyyli ei palvele yhtyeen ominaissoundia, kyseessä on sitten eri bändi.
Entä mitä The Absencen kuvioihin kuuluu näinä päivinä?
Jeramie: Viime viikolla kuvasimme yhtyeellemme kahdeksan päivän aikana kaksi musiikkivideota ja pidimme samalla kaksi mittavaa promokuvasessiota. Tuleva albumimme on parhaillaan miksattavana Fascination Street -studiolla Ruotsissa.
Sinä työskentelet lukuisten rumpalinpestiesi lisäksi myös äänimiehenä, PA- ja monitorimiksaajana, studioäänittäjänä, -tuottajana ja kiertuemanagerina maailmanluokan nimille. Kuinka saat mahdutettua kaiken tämän ja edellämainitut rumpalinvelvoitteet kalenteriisi? Sinulla kun tuntuu olevan enemmän rautoja tulessa kun ihmisellä on yhteensä varpaita ja sormia.
Jeremie: Kaikki on loppupeleissä kiinni aikatauluttamisesta, jos siis minulla riittää ylimääräistä aikaa. Kiersin tuossa aika tarkkaan kaksi viimeistä vuotta pelkästään Venom Inc.:in kanssa. Tuona aikana en ajan puutteen vuoksi pystynyt tekemään äänentoistohommia tai keikkamanagerointia ollenkaan.
Erään kerran taas kun olin lomailemassa vaimoni kanssa Hawajilla, kaverini Warbringerista ja Enforcerista soittivat minulle ja kysyivät, voisitko tulla tekemään meille ääntä. He olivat tuolloin lähdössä jollekin älyttömälle 54-päiväiselle yhteisrundille. Joka päivä oli keikkailta, ilman välipäiviä. Emmin siinä hetken, mutta sanoin lopulta heille reilusti, etten sillä hetkellä pystynyt vastaamaan pyyntöön myöntävästi, koska olin lomamatkalla ja minulla oli perhevelvollisuuksia. Warbringerin rumpali ja hyvä ystäväni Carlos Cruz kuitenkin itsepintaisesti aneli minua PA-miksaajakseen tekemään heille livenä kunnon soundeja. Kohteliaasti kieltäydyin siltikin. Carlos sanoi lopulta, että asia on ok. No, viikko kuluu tuosta puhelusta, ja puhelimeni soi uudelleen. Carlos sanoo langan päästä: ”Entäs jos me hommataan tuuraava miksaaja alkurundille, ja sinä tulet hänen tilalleen miksaamaan rundimme loppuosan sitten kun olet viettänyt lomasi?” Meikä siihen, että ”Voihan helkkari. Taas sitä mennään!”
Niinpä palattuani lentokoneella takaisin Floridaan hieman ennen puoltayötä, pakkasin saman tien kamani ja otin seuraavan lennon aamulla klo 6.30 New Yorkiin, jossa kokosin tarvittavan PA-setin ja suuntasin bändien seuraavalle keikkapaikalle. Tein niille kahdelle yhtyeelle ääntä kyseisen kiertueen jälkimmäisen puoliskon. Sitä sirkusta kesti 31 päivää putkeen, kaksi settiä/ilta. Se oli silti todella hauska kiertue.
Se kiertue opetti minulle myös jotain tärkeää. Tiedäthän, monelle muusikolle unelma on pelkästään olla lavalla, soittajana, jalka monitorin päällä, hiukset hulmuten jossain vitun valokeilassa, savukoneen höyryn seassa, ja sillä hyvä. Minä taas tiedostan olleeni onnekas, että pääsin ylipäätään viime vuonna soittamaan jonnekin Wackenin ja Hellfestin kaltaisille jättifestareille, mutta ainoastaan, koska minun täytyi tehdä ne keikat sovitusti. Siitä huolimatta olen ihan yhtä onnellinen, ellen jopa hieman onnellisempi, kun pääsen tekemään yhtyeille vastaavanlaisilla keikoilla ääntä muusikon roolin sijasta. Tuolloin en raahusta keikan loputtua yltäpäältä hiessä, ahdistavissa lavakuteissa. Minun ei tarvitse altistua äänimiehenä sille mielipuoliselle fyysiselle rääkille, kuin mitä tavanomaisilla soittokeikoilla rumpalina on normi. Minun tarvitsee ainoastaan verrytellä hieman kuulolihaksiani ja vääntää namiskoita. Se riittää minulle. Minä pidän rundaamisesta ja tien päällä olemisesta minkä tahansa kokoluokan kiertueilla. Toki ikävöin perhettäni aina pitkillä kiertueilla. Se on kuitenkin ainoita nurjia puolia näissä kiertuetouhuissa.
Minulla ei myöskään ego tule tielle siinä kohtaa, kun kysytään, missä roolissa kiertävän bändin ryhmässä minä haluan olla ja vaikuttaa. Minulle tehtävät niin esiintyvässä bändissä kuin äänentoistotiimissä tai managementin osana ovat yhtä mieluisia ja sopivat tasapuolisesti minulle. Voin myös vaihtaa omaa rooliani yhtyeen henkilökunnassa saumattomasti ilman, että koen jonkin roolin sopivan parhaiten minulle.
Minun unelmani ei ole olla vain ja ainoastaan lavalla esiintymässä. Syystä tai toisesta minulla ei ole näkymätöntä ”Idols-nappia”, jota painamalla kuorisin päältä itselleni mieluisat ja omaa egoani hivelevät hommat. Haluan ennemminkin olla toimiva osa toimivaa, kiertävän, esittävän musiikin ryhmän koneistoa ja tuoda oman panokseni yhdessä tekemällemme tuotannolle niin hyvin kuin ikinä siihen kykyjeni rajoissa pystyn. Olen kiitollinen ja tiedostan olevani etuoikeutettu, että voin tehdä näitä hommia omilla taidoillani näinkin usein ja monipuolisesti.
Olin kaksi vuotta Arch Enemyn palveluksessa. Ensin kiertuemanagerina, sitten monitorimiksaajana. Tein myös Sepulturalle monitorimiksaushommia ennen kuin siirryin heidän PA-miksaajakseen. Sitä ennen työskentelin kolme vuotta Overkillin rumputeknikkona. Olen saanut mahdollisuuden tehdä paljon hommia liittyen ammattibändien toimintaan, jotka ovat saattaneet minut siihen pisteeseen missä olen tänä päivänä. Siitä on ollut minulle paljon etua. Pidän myös siitä, että voin vaihdella roolia musiikin ammattikentän eri tehtävien välillä.
Mutta tuohan henkii ainoastaan siitä, että teikäläisellä on äärimmäisen ammattimainen asenne kaikkia sinulle uskottuja työtehtäviäsi kohtaan, minkä päälle satut olemaan musiikin alan monilahjakkuus, jonka otteet herättävät aitoa ihastusta ja kunnioitusta. Monet ammattityypit eivät suoriutuisi puoleen väliinkään siitä työmäärästä mitä sinä teet kaikkineen.
Jeramie: …Eikä moni haluakaan. Minähän olenkin hullu (naurua)! Mutta pidän tästä. Vaimoni tosin kyllä muistaa nalkuttaa minulle tasaisin väliajoin siitä, että otan koko ajan lisää musahommia niiden entistenkin, keskeneräisten, päälle (naurua). Osaa perheeni toisaalta välittääkin minusta. Vaimoni ja lapseni tekivät minulle nimittäin tänään aamulla mahtavan isänpäiväyllätyksen, he toivat valtavan aamiaisen minulle sänkyyn.
Ai niin, teillä siellä Yhdysvalloissa on tänään isänpäivä. Oikein hyvää isänpäivää Kaaoszinen puolesta, Jeramie!
Jeramie: Kiitos erittäin paljon. Neljä viidestä lapsestani oli täällä tänä aamuna paikalla. Vanhin, kohta 21-vuotias tyttäreni asuu jo omillaan, joten hän puuttui tällä kertaa joukosta. Hänellä on jo kaksi lasta itsellään, joten minä olen ollut jo jonkin aikaa isoisä, mikä on melko villi juttu. Meillä on iso perhe, ja olen erittäin ylpeä siitä. Tuemme toisiamme elämän eri tilanteissa, mikä on hienoa.
Eilen valmiiksi saaduissa The Absencen musavideoäänityksissä yksi pojistani vastasi playback-ääniraidan soittamisesta ja yhden kameran kuvaustyöstä koko kuvaussessioiden ajan. Se on hienoa, kun voi ottaa omat lapset mukaan oppimaan uutta myös omiin musajuttuihin.
Entä miltä seuraavat pari vuotta näyttävät bändikuvioiden, manageroinnin ja äänityön osalta yhtyeittesi ja sinun itsesi kohdalla? Olisiko mahdollista nähdä molemmat yhtyeesi keikalla Suomessa jossakin vaiheessa parin seuraavan vuoden aikana?
Jeraime: Siis kaikki tälle vuodelle kaavaillut kiertueemmehan siirtyvät suoraan automaattisesti vuodella eteenpäin koronan pilattua hommat totaalisesti. Minulla oli varattuna 13 edestakaista lentomatkaa Euroopan ja Yhdysvaltojen välille tälle kesälle, kolmen kuukauden periodilla, koskien eri yhtyeitteni tuotantoja ja kiertueita. Kaikki nuokin reissut siirtyivät eteenpäin kesälle 2021. Silloin meillä on tiedossa monia fesarikeikkoja sekä Venom Inc.:illä että Massacrella. Jos sitten kävisi niin, että yhtyeitteni keskinäisille keikoille sattuisi päällekkäisiä tuplabuukkauksia, Massacren tulevan kiertueen keikoille on jo tässä vaiheessa hoidettu vararumpali tuuraamaan minua. Jos taas kiertueillamme ei tule päällekkäisyyksiä, hoidan kaikki soittokeikat mielelläni. Äänimiehen hommia en ole tällä erää bookannut ollenkaan. Ne kun yleensä tulevat vastaan kotiovelle ihan itsestään, ja useimmiten vielä pyytämättä. Teen niitä sikäli mikäli muilta hommilta aikaa niille riittää.
Tämän vuoden syyskuulle meille oli tosin alustavasti bookattu eräs kiertue, mutta en osaa sanoa vielä tässä vaiheessa toteutuuko se. Kaikki riippuu nyt Saksan terveysviranomaisten lausunnosta, voiko keikkoja tuolloin vielä ylipäätään järjestää ja jos, missä muodossa. Ratkaisu tähän asiaan pitäisi tulla ihan lähipäivinä.
No, siitä kuulemme sitten aikanaan. Haastattelun lopuksi pyytäisin sinua kertomaan terveisesi ja toivotuksesi Kaaoszinen lukijoille sekä Venom Inc.:in, Massacren ja The Absencen suomalaisille diggareille ja faneille.
Jeramie: Toivon, että me nähdään mahdollisimman nopeasti musahommien merkeissä. Ja jos et moshaa niin kovaa, että pääsi irtoaa, olet feikki ja pouseri.
Niska kiittää aina keikan jälkeen. Koko jengi yltäpäältä hiessä, mahdollisesti myös kännissä. Todellisuudessa, tuskin maltan helvetti vie odottaa, että pääsemme taas keikoille ja viettämään hiton hyvää aikaa kanssanne. Toivon, että päästään taas pian soittamaan Suomeen. Meikä on valmiina!
Kiitos todella paljon hienosta haastattelusta Jeramie, ja kaikkea parhautta musahommiisi ja muutenkin!
Jeramie: Ole hyvä vain ja kiitoksia, kaverini! Nähdään pian!