Mindless Self Indulgence @ Nosturi, Helsinki 8.11.2012
Mindless Self Indulgencen musiikki oli itselläni aikoinaan tehosoitossa, enkä suoraan sanottuna uskonut bändin enää palaavan keikkalavoille pari vuotta sitten alkaneen pitkän keikkatauon jälkeen. Uusi kiertue olikin melkoinen yllätys, etenkin kun rundille oli mahdutettu myös bändin ihka ensimmäinen Suomen keikka. Mindless Self Indulgence, tuttavallisemmin MSI, on noin 15-vuotisen taipaleensa aikana ehtinyt nousta jonkinasteiseen kulttimaineeseen, ja bändi on tunnettu pähkähulluista keikoistaan. Itselleni tämä oli ties kuinka mones keikka, ja olettamukseni oli, että luvassa on joko laimea nostalgiapläjäys tai kunnon repäisy.
Saavuin kerrankin paikalle sen verran ajoissa, että ehdin katsastaa myös lämppäribändin keikan alusta pitäen. Nosturi oli lähes loppuunmyyty, ja yleisesti ottaen tummiin pukeutuneen yleisön kuontaloissa loisti shokkiväri jos toinenkin. Lämppäri, losilainen elektroindie-bändi Julien K oli… noh, muistiinpanojeni mukaan ”ihan jees”. Bändi sai yleisön harvinaisen hyvin mukaan meininkiinsä heti alusta pitäen, ja annan bändille ison plussan energisestä ja innokkaasta esiintymisestä. Biisit valitettavasti vain kuulostivat kaikki melko samantyyppiseltä puurolta, joten kyllästyin alta aikayksikön. Ihan mukiinmenevää soitantoa, mutta puolen tunnin jälkeen olin saanut tästä setistä tarpeekseni ja siirryin alakerran puolelle.
MSI pamautti keikkansa käyntiin yhdellä isoimmista hiteistään ”Shut Me Up”, mikä tietenkin räjäytti potin saman tien. Lavan edusta muuttui hetkessä mylviväksi tantereeksi, josta hoiperteli keikan edetessä täristen pois kajalilla silmänsä rajannut tyttö jos toinenkin. Nostalginen tämä kiertue oli ainakin siinä mielessä, että MSI:ltä ei ole tullut ulos uutta musiikkia sitten vuonna 2008 julkaistun ”If”-albumin. Illan pitkä, 22 biisin mittainen settilista oli onnistunut sekoitus vanhaa ja uutta tuotantoa, mikä selkeästi miellytti yleisössä joranneita faneja.
Bändin vokalisti Jimmy Urine on esiintyjänä omalaatuinen. Kosiskelun sijaan hän lähinnä solvaa yleisöään ja pyrkii shokeeraamaan monin eri tavoin. Youtubesta löytyi ainakin aikoinaan muun muassa video, jossa hän juo omaa virtsaansa lavalla. Ihanaa. Tätä ei onneksi tänä iltana tarvinnut todistaa, vaan saimme tyytyä paljaan takapuolen vilautteluun. Show’ta pyöritti Urinen lisäksi lähinnä kitaristi Steve Righ?, joka örvelsi lavalla Urinen koheltamista tukien. Show vaikutti aika ajoin mielestäni vähän liiankin ennalta mietityltä, mitä se varmasti olikin. Oli lavalle nostettuja faneja, crowd surffaamista, yleisön laulattamista… Henkilökohtaisesti minuun iskevät kuitenkin vähän tiiviimmät keikat, tällä kertaa lavalla tapahtunut biisien välinen show vei etenkin loppupuolella keikkaa vähän liian paljon aikaa ja huomiota itse musiikilta.
Hauska, positiivinen ja ehdottomasti hymyilyttävä kokemus tämä keikka kaikessa sekavuudessaan silti oli. En saanut odottamaani kunnon repäisyä, saati sitä laimeaa nostalgiapläjäystä, vaan jotain niiden väliltä. Viimeisenä encorena kuultiin vielä ”Master of Puppets” -cover. Tämä hieman yllättävä valinta kirvoitti yleisöltä ilmoille vielä viimeiset naurunhörähdykset ja yhteislaulut. Suuntasin kotiin päin tyytyväisenä, tämä oli taatusti lipun hinnan arvoinen keikka. Sai nauraa ja hoilottaa mukana – enpä ainakaan tylsistynyt missään vaiheessa.
Settilista:
1. Shut Me Up
2. Mastermind
3. Stupid MF
4. Animal
5. 1989
6. Issues
7. Cocaine and Toupees
8. Never Wanted to Dance
9. Prescription
10. Bring the Pain
11. Evening Wear
12. Capitol P
13. 7-11
14. Thank God
15. Planet of the Apes
16. Prom
17. Faggot
18. On It
19. Bitches
Encore:
20. I Hate Jimmy Page
21. Straight to Video
22. Master of Puppets (Metallica cover)
Mainos päättyy
Raportti: Aino-Kaarina Salonen
Valokuvat: Veera Eloranta
