Minushuman – Bloodthrone
Ranskalaisen Minushumanin kakkosalbumi ”Bloodthrone” on arvostelijalle ensikosketus yhtyeen tuotantoon. Niille lukijoille, joille yhtyeen nimi ei sano mitään kerrottakoon, että yhtye on jatkumo Dark Poetry -nimiselle orkesterille, joka niin ikään sai aikoinaan kaksi täyspitkää aikaiseksi.
Ihan ensi sekunneista alkaen hiukan kummastuttaa yhtyeen genre-luokinta thrash/ groove -metalliksi. Olkoonkin, että levyltä löytyy thrashia ja groovea, niin löytyypä sieltä oikeastaan kaikkea muutakin. Vaikutteita on imetty niin death-, doom- ja black -metallistakin ja hetkittäin yhtye flirttailee jopa gootti-metallin suuntaan. Genreluokittelut voi siis tässä tapauksessa heittää romukoppaan, mutta yhtyeen monipuolisuudesta huolimatta ”Bloodthrone” ei sorru liian sekavaan materiaaliin, vaan yhtälö toimii kaikin puolin erinomaisesti.
Levyn avausraidasta ”The Architect” lähtien nyökähtelee kuuntelijan pää mukavasti tahdissa, eivätkä edes tahtia rauhoittavat hitaammat raidat, kuten ”The Size Of An Ocean” tai levyn nimiraita, aiheuta minkäänlaista lässähtämistä levylle. Pikemminkin päinvastoin, temponvaihtelut ovat omiaan pitämään levyn mielenkiinnon yllä. Energisyyttä ja asennetta yhtyeestä löytyy vaikka muille jaettavaksi, sekä sävellykset ovat mukaansa tempaavia ja koukuttavia. Kirsikkana kakun päällä toimivat Herra Cédric Moïsen mukavan kiukkuiset laulut, jotka vaihtelevat kurkkua raastavasta thrash-kärinästä puolipuhtaaseen huudantaan.
Mainos päättyy
Omiksi suosikeiksi levyltä nousevat eniten groovea sisältävät kappaleet ”The Architect” sekä ”The Day We Died”. Tosin tässä kohdin olisi voinut mainita levyltä minkä tahansa kappaleen, koska se ei sisällä yhtään täytekappaletta ja jopa levyn lopetusraita ”Kill Me” on instrumentaaliksi yllättävän mielenkiintoinen.
Minushuman on tehnyt kakkoslevyllään sen, missä moni yhtye on aiemmin karkeasti epäonnistunut ja yhdistää luontevasti eri metallin alalajikkeiden parhaat puolet keskenään. ”Bloodthrone” kuulostaa hetkittäin kuin At The Gates parhaimpina päivinään, toisinaan se tuo mieleen Paradise Lostin ja välillä se on kuin astetta raskaampi versio Disturbedista. Rokkaavaa, tarttuvaa ja raskasta se joka tapauksessa on. Kaiken kaikkiaan erinomainen levy, josta löytyy jotain oikeastaan kaikille raskaamman musiikin ystäville, metalcoresta black metalliin. Sitten keikkajärjestäjille pikku vinkki loppuun, että näin energistä yhtyettä olisi mukava nähdä joskus livenäkin.
9/10
Kappalelista:
01. The Architect
02. The Size Of An Ocean
03. Evolve
04. The Day We Died
05. Forgotten Fields
06. Three Mile Island
07. Godspeed
08. Another All
09. Bloodthrone
10. Kill Me
Mainos päättyy
http://www.myspace.com/minushumanity
Kirjoittanut Riku Mäkinen