Miseria Ultima tykittää ”Phosphor”-esikoisellaan pillurallimusaa synkällä tvistillä
Jos tykkäisin ajella Corollalla toria ympäri, niin tämän laittaisin soimaan. Miseria Ultiman viime vuonna ilmestynyt debyyttilevy ”Phosphor” on tyylille uskollista konejumputusta, jota ymmärtääkseen pitäisi olla huomattavasti enemmän alan mies kuin minä olen. Sinänsä kama on laadukasta ja hyvin tuotettua, mutta levyn monotonisuus ei käänny tehokeinoksi samalla tavalla kuin vaikkapa jollakin oikein hyvällä industrial- tai funeral doom -levyllä.
Musiikki maalaa matemaattisen tarkasti kovaa, kylmää ja synkkää kuvaa, josta iloisen sumeaa tanssitunnelmaa on turha hakea. Vaatii tietynlaisen mielentilan ja mahdollisesti myös sopivan kemiallisen kuorrutuksen, jotta tämä vastustamattomasti vetäisi tanssilattialle. Tuntuu, että enemmänkin tavoitellaan kovan linjan dark electro -diggareita. Etenkin ”Morningstar”, ”The Deep Red Heart” ja ”Halo of Affliction” ovat todella vahvoja ja hyvin itseään kannattelevia teoksia.
Jos taas ajatellaan, että tätä itse musiikkia ei tarvitse niin keskittyneesti kuunnella, niin taustamusiikiksi tätä voisi erittäin hyvin kuvitella moneen elokuvaan, peliin tai vähän synkemmillä sävyillä sisustettuun yöbaariin.
Aleksi Martikaisen viiltävän kylmäksi ja ohueksi käsitelty laulu ei ole niin ymmärrettävää, että lyriikoista nautiskelu muodostuisi olennaiseksi osaksi kuuntelukokemusta. Tunnelmien maalailukin jää hillityksi ja rikkaamman sävymaailman olisi levylle sietänyt. Tehojen kaivelu syklisestä toistosta ei ainakaan minulle oikein toimi, koska tulkinnan avaimia jaetaan kovin vähän.
Kaikesta huolimatta levy on ansiokas. Kimmo Huhtala saa koskettimilla ja tietokoneella loihdittua esiin äänimaailman, joka on hieno, vaikka jääkin vähän ohueksi ja kylmäksi. Seuraava levy voi räjäyttää pankin.
6/10
Kappalelistaus:
1. Omega Transmission
2. Shift to Crimson
3. Morningstar
4. Garden of Abstractions
5. Scarlet
6. Neuroveil
7. The Deep Red Heart
8. Submerged
9. Halo of Affliction
10. Latter Disarray
11. Shapeshifter of Dreams
12. Vertigo
Kirjoittaja: Pasi Huttunen