Miten sähkökitarat syntyvät? Mika Ruotsalainen ja Ville Mattila kertovat työstään soitinrakentajina
Vaikka ihminen voikin tuottaa musiikkia pelkällä äänellään ja kehollaan, käytetään musiikin luomisessa lukuisia erilaisia apuvälineitä eli instrumentteja. Kuten kirurgilla ja puusepällä, on muusikollakin olemassa kirjava arsenaali erilaisia instrumentteja. Oli kyse sitten äänihuulista, käsistä, kivistä, vedellä toimivista uruista, saaliseläinten sarvista tehdyistä aerofoneista, kielisoittimista tai mikrotonaalisista pianoista, on ihminen aina turvautunut mitä monimuotoisimpiin apuvälineisiin musiikin aktualisoimisessa mielen sisältä kuultavaan muotoon.
Kun puhutaan rockista ja metallimusiikista, on yksi soitin ylitse muiden – nimittäin sähkökitara. Kun ihmiset miettivät rockia ja heavy metalia, miettivät he yleensä ensin kitarasankareita, kitarasooloja ja kitarariffejä. Dimebag Darrell, Randy Rhoads, Jason Becker, Steve Vai, John Petrucci, David Gilmour ja Alexi Laiho ovat kaikki korkealle arvostettuja muusikkoja. Sen lisäksi, että heidät tunnetaan kyvykkyydestään kitaran soittamisessa, on heillä kaikilla myös omat ikoniset kitaransa, jotka heihin yhdistetään. Dimebag tunnetaan Deanin valmistamasta salamakuvioisesta ”Dean From Hell” –kitarasta, Steve Vailla on oma Ibanez JEM –kitaransa, John Petruccilla oma Music Manin valmistama ”Majesty” –kitaransa ja Alexi Laiholla omat ESP / LTD –kitaransa.
Soittimet eivät kuitenkaan synny tyhjästä. Joku ne aina tekee, ja jostain ne aina tulevat. Ibanezin kitaroita on valmistettu 80-luvulle asti lähes kokonaan Japanissa, minkä jälkeen niitä on tehty myös esimerkiksi Kiinassa ja Indonesiassa. Jacksoneita valmistetaan Aasian lisäksi muun muassa Meksikossa ja Yhdysvalloissa. Aitoja Gibsoneita puolestaan valmistetaan mallista riippuen joko Yhdysvaltojen Tennesseessa tai Montanassa. Monet suurten merkkien peruskitarat, kuten kuuluisin kitaramalli Fenderin Stratocaster, ovat helposti valmistettavissa ja koottavissa tehtailla valmiista osista liukuhihnatyyliin.
Kitaroita eivät valmista kuitenkaan pelkästään tunnetut instrumenttivalmistajat. Soittimia on mahdollista teettää omien toiveidensa mukaan yksittäisillä soitinrakentajilla ja custom-valmistajilla. Kotimaisen kitaristin on mahdollista marssia esimerkiksi Raato Custom Guitarsin Mika Ruotsalaisen tai Halla Custom Instrumentsin Ville Mattilan puheille, mikäli hän halajaa kitaraa, joka vastaa omia mieltymyksiä.
Raato Custom Guitarsin Mika Ruotsalainen kiinnostui kymmenen vuotta sitten soittimien kasaamisesta ja huoltamisesta. Aluksi valmiista osista soittimia kasannut Ruotsalainen löysi itsensä uppoutuneena soitinrakennuksen maailmaan, eikä aikaakaan, kun hän sai valmiiksi ensimmäisen täysin itse nikkaroimansa kitaran. Oman yrityksensä Raato Custom Guitarsin hän perusti vuonna 2017. Toimeksiantoja soittimien huoltamiseen Ruotsalainen saa muutamia viikoittain, mutta uusia soittimia hän työstää joka kuukausi.
”Designissa ja viimeistelyssä pyrin pitämään omintakeisen ja erottuvan linjan, joskin totta kai myös perinteisiä malleja rakennan aina tarpeen vaatiessa. Soittimet taipuvat Ö-vire metallista E-vire bluesiin ja mitä siihen väliin nyt saattaa mahtuakaan”, Ruotsalainen kertoo valmistamistaan kitaroista.
Suunnitellessaan soittimia Ruotsalainen keskittyy asiakkaansa kanssa kolmeen seikkaan: soitettavuuteen, sointiin ja ulkonäköön. Soitettavuus ja sointi ovat Ruotsalaisen mukaan hyvin henkilökohtainen kysymys, johon vaikuttavat kaikki aina soittajasta hänen kätensä kokoon, kitaran vireeseen ja soittotyyliin.
Ruotsalaisen tekemät kitarat ovat ulkoisesti hyvin näyttäviä. Esimerkiksi 7-kielisessä ja moniskaalaisessa Raadotar Lichtenberg –kitarassa on leppärunkoiseen kitaraan tehty polttokuviointi Lichtenberg-menetelmällä. Samaisesta 7-kielisestä Raadotar–mallista Ruotsalaisella on myös Smashed Wood –malli, jonka kannessa on värjätyllä ja glitteröidyllä epoksivalulla koristeltuja puunpaloja, jotka on pilkottu kirveellä.
Halla Customin Ville Mattila perusti oman yrityksensä vuoden 2008 lopussa. Huoltohommia Mattila tekee vuodessa noin 200. Soittimia häneltä tilataan vuodessa noin 5-7 kappaletta, ja mikrofoneja hän työstää soittimiin suurin piirtein 40-50 kappaletta vuoden aikana. Halla-soittimista löytyykin Mattilan itsensä tekemät mikrofonit.
“Pääasiallisesti asiakkainani on ammattimuusikoita, harrastajia ja kotihifistelijöitä, jotka kaipaavat soittimiltaan parempaa dynamiikkaa ja herkkyyttä tuomaan esille paremmin ja jalostamaan omaa soittotyyliään”, Mattila kuvailee asiakaskuntaansa.
Mainos päättyy
Halla Customin tekemät kitarat vaihtelevat aina perusmalleista erikoisempiinkin muotoihin ja ratkaisuihin. Mattila kertoo:
“Minulle lähtökohdat soittimen soundille ovat perinteisiä, kuten strato, tele, jazzari, presari, Les Paul, SG ja thunder- sekä firebirdit. Näistä komponenteista on helppo varioida ja etsiä sitä haluttua ääntä ja reaktiota. Olennaista on, että soittimella on lähtökohtaisesti luontevaa soittaa sitä, mitä sillä on tarkoitus soittaa jo akustisesti sylissä. Niitä asioita, jotka tekevät soittimesta luontevan jo siinä pisteessä, eivät hyvin tehty elektroniikka ja äänentoisto muuta. Ulkonäköseikkoihin asiakkaat tuovat usein omia ideoitaan, ja niihin haen toteutuskelposia ratkaisuja kaikkialta, mistä keksin etsiä.”
Upea turkoosi SG-mallinen kitara näyttääkin ulkoisesti kunnianosoitukselta Gibsonin legendaariselle kitaramallille, mutta siitä löytyy uniikkeja Halla-ratkaisuja. Sen sijaan, että siinä olisi Gibsonin tapaan mahonkinen runko ja ruusupuinen tai eebenpuinen otelauta, on Mattila käyttänyt omassa kitarassaan tervaleppärunkoa, ruusupuista otelautaa ja vaahterakaulaa. Kitarasta löytyy myös passiivinen säröpiiri push-pull –potentiometrillä, sekä liuta muita herkkuja.
Sekä Mattila että Ruotsalainen olivat kumpikin mukana vuoden 2019 Tonefest-tapahtumassa. Ensimmäisen kerran vuonna 2018 järjestetyssä Tonefestissa esitellään muun muassa kotimaisia soittimia, vahvistimia ja pedaaleita. Mattila ja Ruotsalainen ovat kumpikin tuoneet luomuksiaan näytille sekä vuonna 2018 että vuonna 2019.
Mainos päättyy
“Tonefest oli oikein kiva tapahtuma. Siellä oli paljon kotimaisia ja jokunen ulkomaalainen näytteilleasettaja. Paljon alan ammattilaisia ja monipuolista tarjontaa modernien soittimien ja äänentoiston alalta. Tosi mielenkiintoinen häppeninki. Oli mukavaa nähdä vanhoja tuttuja ja tehdä uusia tuttavuuksia. Tosi kiva, kun joku jaksaa järjestää tällaista tapahtumaa”, Mattila kuvailee.
Hallan ja Raadon lisäksi tapahtumassa oli esillä joukko muita soitinvalmistajia, kuten Ruokangas Guitars, Vuorensaku Guitars, soitinliikkeitä kuten DLX Deluxe Music ja Power-Sound, sekä joukko muita musiikkialan yrittäjiä.
“Onhan tämä Suomessa ainutlaatuinen tilaisuus kävijöille päästä tutustumaan kattavaan valikoimaan kotimaisia soittimia, pedaaleja ja vahvistimia – toki unohtamatta alan musiikkiliikkeiden valikoimia. Mikä voisi olla parempi tapa viettää päivää, kuin tavata uusia ihmisiä ja puhua soittimista ja soittamisesta? Iso kiitos Pete Materolle ja David Florenolle tapahtuman järjestämisestä – tätä todellakin on kaivattu!” Ruotsalainen summaa.
Soitinrakentajan tyypillinen työpäivä rakentuu pitkälti niiden projektien varaan, joita verstaan pöydällä kulloinkin on. Sekaan mahtuu kaikkea aina kitaroiden huoltamisesta konsultointiin ja markkinoinnista runsaaseen kahvin keittämiseen.
Mainos päättyy
“Tyypillinen työpäivä tahtoo olla äkkiä alkaen 12 tuntia, joten kyllä siihen yhtä jos toista mahtuu”, Ruotsalainen kertoo omasta työpäivästään.
Halla Customilla uuden kitaran syntymiseen ja toimitukseen kuluu Mattilan mukaan yhteensä reilu vuosi, ja Ruotsalainen puolestaan kertoo uuden kitaran valmistamiseen menevän muutamia kuukausia.
“Liimojen ja lakkojen kuivumiset ottavat oman aikansa. Itse soittimen valmistukseen käsityönä tehokkaita työpäiviä heilahtaa ihan projektista riippuen alkaen noin 5-6 työpäivästä ylöspäin”, Ruotsalainen kuvailee.
Nykymuusikoilla on musiikin ja teknologian kehittymisen myötä erilaisia toiveita ja vaatimuksia soittimilleen. Soitinvalmistajat, kuten Kiesel ja Strandberg, tekevät suosittuja kitaramalleja, jotka ovat multiskaalaisia, monikielisiä ja toisinaan myös lavattomia. Suosittuja moderneja kitaramerkkejä ovat muun muassa Legator, Mayones ja Skervesen. Soittimien ergonomisuus on nykyään tärkeä edellytys soitinta ostaessa ja sitä tehdessä.
“Soittoergonomia on nostanut enemmän päätään ja haetaan kevyttä, hyvin balanssissa olevaa soitinta. Etenkin uusimmassa PenetRaatoR-mallissani lähtökohtana oli ergonominen hevisuunnikas, joka on balanssissa myös sylistä soitettaessa – ja soittimen saa myös sylissä hyvin samaan asentoon, kuin soitettaessa hihnan kanssa. Myös multiskaalat/fanned fret -soittimet ovat kysyttyjä etenkin raskaamman musiikin saralla, kun haetaan hyvää sointia erittäinkin mataliin vireisiin, mutta halutaan soitettavuuden sooloillessa pysyvän kevyenä”, Ruotsalainen kuvailee soittimien nykytrendejä.
Fanfret-kitaroissa eli multiskaalaisissa kitaroissa on basso- sekä diskanttikielillä omat mensuurinsa. Tällainen ratkaisu mahdollistaa matalamman ja pitävämmän vireen kitaran paksuimmilla kielillä niin, että soolojen soittaminen ohuimmilla kielillä on yhtä sujuvaa kuin tavallisilla skaaloilla. Ruotsalainen kertoo, että hän on myös toisinaan asentanut kitaroihin piezokristallein varusteltuja talloja, joiden avulla sähkökitara saadaan kuulostamaan enemmän elektroakustiselta kitaralta.
Mattila kuitenkin huomauttaa, että vaikka suuret soitinvalmistajat luovatkin omilla mallistoillaan erilaisia trendejä, ovat soittajien perusvaatimukset ja luonne pysyneet suhteellisen samoina:
“En oikeastaan koe, että nykymuusikot eroavat aiemmista sukupolvista suuresti. Soittajat haluavat edelleen ilmaista itseään itselleen mahdollisimman luontevasti ja oppia uusia asioita. Tarjonta vaan on kasvanut.”
Sekä Mattila että Ruotsalainen ovat kumpikin solmineet eri soittajien ja bändien kanssa niin kutsuttuja endorsement-diilejä. Niissä soitin- ja soitintarvikefirmat antavat muusikoille tuntuvia alennuksia tuotteistaan antaen niitä joskus jopa ilmaiseksi. Vastineeksi firmat saavat tuotteillensa näkyvyyttä. Kyse ei suinkaan ole pelkästä tuotesijoittelusta, vaan Mattila tähdentää, että kyseessä on enemmänkin yhteistyökuvio:
“Jätkät mainostavat verstasta, ja minä hyvän tilaisuuden tullen jätkiä, ja ratkotaan musiikkiin sekä sen tekemiseen liittyviä ongelmia.”
Hallan yhteistyökumppaneita ovat muun muassa The Grande Bois, Torchia, Kuoleman Galleria, Ruinside, Kormus, Lätsäjusa, Bluetone, Nolo & Rähjä, Horttanamusix sekä Stonegazer. Ruotsalainen puolestaan kertoo, että hän on vasta viime aikoina alkanut panostaa diilien tekemiseen. Tällä hetkellä Raadon kanssa diilin ovat tehneet S-Toolin Kimmo “Hevi” Hiltunen sekä Bob Malmströmin Carl Johan Langenskiöld.
Mutta miten soitinrakentajaksi oikein päästään? Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta löytyy soitinrakentaja-linja, josta voi hakea arvokasta oppia alasta. Aiheesta löytyy myös runsaasti kirjallisuutta, kuten “Sähkökitaran rakentaminen”, (Anssi Nuutinen, Tuomas Eriksson, Petri Jaakkonen, Toni Reinikka) ja “Make Your Own Electric Guitar” (Melvyn Hiscock). Luonnollisesti myös internet on täynnä tietoa, videoita ja oppaita. Facebookissa on myös ryhmä “Soitinrakennusharrastajat”, josta löytyy ohjeita, apua ja inspiraatiota soitinrakentajalle. Soittimien rakentaminen on kuitenkin lopulta sellaista työtä, jota oppii vain tekemällä.
“Soitinrakentaja ei ole mitenkään suojattu nimike, sen kun painaa käyntikortteja. Hah hah! Ei muuta kun lasit päähän ja sekaan. Tyyli on vapaa, vain lopputuloksella on merkitystä”, Mattila kannustaa.
Soitinrakentajan työssä tärkeitä piirteitä ovat rauhallisuus, pitkäjänteisyys, tarkkuus sekä avoin mieli. Soitinrakentajan työ ei ole myöskään pelkästään yksinäistä verstaalla kyykkimistä, vaan siihen kuuluvat oleellisena osana myös asiakaspalvelu ja asiakkaiden toiveiden kuunteleminen ja toteuttaminen.
“Paras oppisääntö rakentamaan alkavalle on: mittaa kahdesti – ja kun olet varma, että mitat on oikein, mittaa vielä kerran, ennen kuin teet mitään”, Ruotsalainen neuvoo.
Myös Mattila neuvoo kokemuksen syvällä rintaäänellä:
“Mitä tahansa teetkin, kannattaa ensimmäisenä kaivaa mahdollisimman paljon tietoa aiheesta, katsella vähän, kuinka muut ovat sen tehneet aiemmin, harkita ja miettiä asiaa useammalta lähestymissuunnalta, ja kun tuntuu, että on jonkinlainen käsitys siitä, mihin on aikomassa, niin hyppää pää edellä sekaan!”
Soittimien tekeminen ei vaadi oman yrityksen perustamista. Soittimien rakentamisesta on jokaisen mahdollista hankkia itselleen tietoa, ja tekemällä todetusti oppii. Netissä myydään myös erilaisia valmiita paketteja, joiden sisältä löytyvät kaikki tarvittavat osat kitaran kasaamiseen. Ostajalle jää tehtäväksi vain kitaran kokoaminen ja mahdolliset omavalintaiset custom–ratkaisut, kuten maalaus. Mahdollisesta omasta yrityksestä haaveilevalle Ruotsalaisella on antaa hieman pohdittavaa:
“Yrityksen perustamisen osalta suosittelisin, että mieti vielä kerran. Ulkopuolelta katsottuna saattaa näyttää, että soitinrakennuksessa liikkuisivat isotkin rahat, mutta kyllä totuus on kovin toisenlainen. Ei tässä paljon tuntipalkkoja kannata laskea, sillä yhteen soittimeen tarvitaan kuitenkin melkoinen määrä työtunteja – eivätkä materiaalitkaan ole halpenemaan päin.Työnähän tämä on kyllä hienoa, kun saa luoda ja kehittää uutta ja tehdä sitä, mistä oikeasti nauttii. Tämä onkin minulle tärkeää, mutta sillä ei vielä laskuja maksa, joten kannattaa olla realistinen omien laskelmien kanssa ennen kuin heittäytyy yrittäjäksi. Itse laskelmoin, että toiminnan aloittamisesta noin 1,5 – 2 vuotta mennee siihen, että toiminnan kanssa pääsee plus miinus nollaan. Tämä vuosi siis näyttää, miten hyvin omat laskelmat osuivat oikeaan.”
Vaikka soitinrakentaja ei välttämättä pääsekään rikastumaan teoksillaan, on soitinrakennus filosofisesti hieman samankaltaista kuin muusikkona toimiminen. Kumpaakin yhdistää rakkaus musiikkiin, joka on usein tärkeämpää kuin maine ja mammona. Jokaisen naamat sulattavan kitarasoolon ja loistavan riffin takana on aina jonkun rakentama soitin, joka on inspiroinut ja toiminut eräänlaisena kätilönä musiikin synnyttämisessä. Ruotsalainen pohtii:
“Kyllä se parasta antia on, kun valmis soitin on asiakkaan käsissä ensimmäistä kertaa, ja pystyy näkemään ilmeestä, että nyt on onnistuttu. Sillä jaksaa jatkaa.”