Miten viettää kuusikymppiset – Klaus Flamingin 60-vuotisjuhlakonsertti
“Kuusikymppiset kolkuttavat ovella. Olisi tarkoitus tehdä päivästä ikimuistoinen, mutta miten?
Kutsunko suvun koolle ja juhlat pystyyn?
Menenkö itsekseni kotikaupunkiin ja kuljeskelen katuja, joita nuorena kuljin?
Mainos päättyy
Menenkö ihan kotitaloni portaille istumaan ja syömään eväitä?”
Näitä kysymyksiä pohti nimimerkki ”Kohta 60+” Suomi24-chatissa.
Harmi, että kysymykset esitettiin jo vuonna 2012, sillä muuten olisin toivonut ihmettelijän poikkeavan 18.12.2018 Tavastialla, jossa vietettiin ikimuistoiset kinkerit. Kiistaton rock-kulttuurin ja -journalismin elävä legenda Klaus Flaming tietää, miten järjestetään mieleenpainuvat syntymäpäiväjuhlat.
Mainos päättyy
Unohda siis Kodin Kuvalehden ja anopin vinkit ja tsekkaa seuraavat tipit Klasun illasta:
Valmistelut:
Varaa yksi Euroopan vanhimmista, yhä toimivista rock-klubeista. Tavastian nostalgiseen miljööhön voi kätevästi järjestää pienet kinkerit yhteistyössä rockmusiikkiin painottuvan valtakunnallisen radioaseman Radio Rockin kanssa. Kanavan, joka on omapäinen, hauska, itsevarma, yllättävä, tyylikäs, eikä kuitenkaan ota itseään liian vakavasti — aivan kuten sinäkin. Loistavaa!
Mainos päättyy
Unohda maidosta separoimalla valmistetut ruoka-aineet ja pyydä sen sijaan suomalaisen rockin kerma esiintymään. Jotta saat nauttia illan menosta, varmista kapellimestariksi musiikkialan moniosaaja Janne Joutsenniemi ja seremoniamestariksi joku supliikkimies, kuten Jone Nikula.
Tarjoilut:
Tavastian keittiö hoitaa. JD:tä saa tiskiltä tilaamalla.
Illan ohjelma ja aikataulutus:
Mainos päättyy
Vedetään ilta rennosti ja monipuolisella kattauksella, mutta jämäkästi: kaksi biisiä per esiintyjä.
Juhlien alku on hyvä aloittaa seesteisellä akkarisetillä. Kotipelto & Liimatainen Duo on aina mainio valinta. Kun Timo Kotipelto heläyttää ”Holy Diverin”, jengi lämpenee mukavasti, ja viimeistään ”Hunting High and Low” saa juhlakansan valmistautumaan tulevaan.
Alkuiltaan vähän hard rockin ilosanomaa Shiraz Lanen tapaan. Jollei kasarirockin tyylittelyllä saada juhlakansaan liikettä, niin otetaan varma tunnelmannostattaja thrash metalista.
Mainos päättyy
Lost Society ei petä. Kahden biisin settiin bändi saa mahtumaan myös yritystä wall of deathiin ja parit killerit kitarasoolot. Kymmenessä minuutissa katto on niin sanotusti tulessa — no, ellei katto, niin ainakin juhlijan mieli on ilmiliekeissä.
Illan puolessa välissä juhlien kapellimestariksi valikoitunut Joutsenniemi voikin sitten nousta lavalle oman All Stars Bandinsa kanssa. Mietitäänpä hetki, mikä sopisi Joutsenniemen, Samy Elbannan, Kuisma Aallon ja Kosmo Krögerin tyyliin. ”Ace of Spades”! Ah, taatusti parempi nautinto kuin perinteinen voileipäkakku. Jos All Stars Band on kuin suomalaisen kahvipöydän herkku, täytteeksi sopii parhaiten Pekka Heino ja Bon Jovin coverointi. Kuten kaikki juhlissa käyneet tietävät, myös santsi on aina paikallaan, joten miksipä ei siis kuultaisi coveria Bad Companyltakin, joka esitti oman versionsa kappaleesta ”Can´t get enough”.
Mikäli juhlakansa ei vielä ole tässä vaiheessa iltaa boolista sekaisin, niin pyydetään Suomen ainoa euroviisuvoittaja Mr. Lordi lavalle. Hellyttävä ja kauhistuttava vieras, aivan kuten pikkuserkku Posiolta, mutta kymmenen kertaa mielenkiintoisempaa kuunneltavaa. Pääkallot hartioilla ilmakitaraa soittavan hirviön mittelö Samy Elbannan kitarasoolon aikana on varmasti viihdyttävämpää katseltavaa kuin puolitutut sukulaiset. Tämän jälkeen pohjoisen monsterin kanssa on hyvä pitää pieni maljapuhe juhlaväelle.
Maljapuhe? Ja lahjat?
Illan tuoton ja lahjat voi osoittaa hyväntekeväisyyteen. Hyvä valinta on esimerkiksi Elmu-säätiön alainen Teemu Raimoranta -rahasto. Puheessa voi vaikka räpätä kuten Klaus Flaming. Aiheeksi voi valikoida Flamingin tavoin suomalaisen musiikin tulevaisuuden. Mainittakoon, että myös kiitoskorttien lukeminen juhlatilaisuudessa on koskettavaa. Erityisen kaunis ja liikuttava oli Teemu Raimorannan äidin Flamingille lähettämä kortti, jossa hän kiitti juhlien järjestäjää ja juhlakansaa.
Loppuillan ohjelma:
Jos puheiden jälkeen herkistää, sopii juhlaa jatkaa Maj Karman melodisella heavy rockilla. Intensiivisen lavakarismansa vuoksi Herra Ylppö saa nuivimmatkin juhlavieraat yhteislauluun kertosäkeissä ”Ukkonen” ja ”101 tapaa olla vapaa”. Niin kuin lyriikoissa lauletaan, ”ei kenelläkään ole tylsää”.
The 69 Eyesin ”Lost Boys” ja yhtyeen Ramonesin coverointi sopivat bailuihin kuin bailuihin. Seuraa kuitenkin varoituksen sana! Välinpitämättömän goottikukkoilijan esiintyminen saattaa latistaa tunnelmaa. Toisaalta kenties nykypäivän vampyyri kärsii verenhukasta johtuvasta anemiasta, joten tällainen pieni väsähtäneisyys on ehkä ihan ymmärrettävää.
Raudan, viinan ja tervan puutteesta tai haudan pelosta ei kuitenkaan tarvitse murehtia, mikäli valitset syntymäpäivillesi Viikatteen. Melankolia uppoaa juhlaväkeen.
Battle Beastille on kuitenkin aina hyvä varata tilaa juhlakattauksesta — miksei antaa vähän extraakin, kolmen kipaleen verran. Mikä sopisi paremmin syntymäpäiväteemaan kuin ”King For A Day”?
Illan viimeiset hitaat tanssitaan All Stars Bandin ja Mikko Herrasen kanssa. Panteran suloisen slovarin ”Cowboys from hell” fiilistelyyn voi valita solistiksi vaikkapa Tomi Joutsenen. Thrash metalin tuudittaessa juhlaväkeä jatkojen tunnelmiin illan voi lopettaa Metallican ”Enter Sandmaniin”. Tai no, itseasiassa ei voi. Show on ohi vasta, kun ”Paranoid” on soitettu, ja sen voikin laulaa juhlakalu itse illan esiintyjäkaartin juhliessa taustalla.
Näillä vinkeillä seuraaviin pyöreisiin vuosijuhliin.
Kiitos Klaus Fleming.