Modernia klassista areenarokkia aikuiseen makuun – arviossa Crimsonicin ”Heartsbury”
Helsinkiläinen rockbändi Crimsonic julkaisi järjestyksessään toisen studioalbuminsa ”Heartsbury” kuluvan vuoden elokuussa. Levy julkaistiin JVR Music Groupin kautta, ja sen tuottajana toimi Hiili Hiilesmaa. Crimsonicin debyyttialbumi ”Silence Too Loud” julkaistiin vuonna 2012, joten uutta pitkäsoittoa odotellessa on kulunut melko pitkä aika. Bändi kertookin, että uuden albumin kappaleita on työstetty kaikessa rauhassa, ja osa biiseistä on kokenut melkoisia muutoksia matkan varrella. Levyn äänitykset on tehty kolmessa eri vaiheessa: rummut on äänitetty Hiili Hiilesmaan johdolla, kielisoittimet bändi äänitti itse, ja vokaaliosuuksien äänityksestä vastasi Sampsa Astala.
Albumin aloittava ”Petrol” ei ole ollenkaan hassumpaa kuunneltavaa. Biisi etenee letkeän kuuloisesti, ja ”Burning, burning, petrol burning” -hokema jää melkoisen tarttuvasti päähän soimaan vielä pitkäksi aikaa levyn kuuntelun jälkeen. ”Real Heroes” puolestaan on omistettu korona-ajan sankareille eli terveydenhuoltohenkilöstölle. ”Place Where You Belong” omaa herkät lyriikat ja lupauksen paremmasta paikasta. ”When You’re Gone” ja ”The Bachelor” kertovat hyvin kipeän ja henkilökohtaisen kuuloisen tarinan menetetystä rakkaudesta.
”Inside Out”, ”All Bad Things” ja ”For The Fighter” edustavat omasta mielestäni albumin tylsempää linjaa. Biiseissä ei ole sinällään mitään vikaa, mutta niistä jää puuttumaan se jokin, joka nostaisi ne samalle tasolle muun materiaalin kanssa. Tilanne korjaantuu kuitenkin ”Hey Now!” -kappaleen myötä, jonka ”Hey, hey, hey” -osuus soveltuu varmasti hyvin yleisön huudattamiseen keikoilla.
”Set Me Free” nousee ehdottomasti omaksi suosikikseni levyn tarjonnasta. Biisi on menevä, rokkaava sekä melodinen, ja sitä on mukava kuunnella. Samaa voi sanoa albumin päättävästä ”Home”-biisistä ja tuntuukin, että ”Heartsbury” nousee kunnolla lentoon vasta näiden kahden viimeisen kappaleen myötä.
”Heartsbury” on täynnä meneviä melodioita ja näppärän kuuloista soittoa. Vokaaliosuudet on tulkittu puhtaasti ja selkeästi. Levystä huomaa, että sen työstämiseen on käytetty aikaa kaikessa rauhassa, ja lopputulos kuulostaa loppuun asti hiotulle paketille. Bändi tiivistää olevansa paras suomalainen rokkibändi, josta et ole vielä kuullut, ja se on helppo allekirjoittaa. Jos jenkkityylinen hard rock miellyttää, kannattaa ”Heartsbury” ehdottomasti tsekata.