Mokoma ja Stam1na saivat varteenotettavan haastajan: Kolossuksen uusi albumi Kaaoszinen ensisoitossa

Joensuulainen metalliyhtye Kolossus on julkaisemassa debyyttialbuminsa nimeltä ”Veritas” 15. toukokuuta. Vahvasti Mokoman ja Stam1nan vanavedessä seilaavan yhtyeen uusi albumi on nyt laitettu kokonaisuudessaan kuunneltavaksi, ja voit kuunnella sen Kaaoszinen ensisoiton kautta tästä:

Yhtye on kertonut albumin kappaleista seuraavaa:

Aggression anatomia
Levy alkaa murroksesta. Kappaleessa avataan periksi antamatonta käyttäytymistä kriisin hetkellä. Ihminen ei tee muutosta kuin äärimmäisen tarpeen/velvoitteen edessä. Tiedostaminen ei suo rohkeutta toimia, mikäli sisäinen paine estää hyväksymästä ainoan esteen olevan ”minä itse”. Itsensä uudistaminen ja sisäisen ”totuuden” löytämisen ei itsensä kautta vaan ympäröivän maailman.

Mantsurian kätyri
Tarinamme toisessa luvussa luodaan uusi numero alistamisen kaanoniin. Trgedia syntyy alistajan ja uhrin välille siten, että päähenkilö on itse tietämätön omasta alistumisen tilastaan. Näin ollen yhteiskunnan normien mukaista elämää elävä päähenkilö on itse syytön häntä kohtaaviin vastoinkäymisiin. Syynä ovat perinteisesti kohtalo tai jumalat, mutta tässä kohdin kultruurista evoluutiota ja informaation aikaa tuota faktoria voidaan jo nimittää rehellisesti tyhmyydeksi. Traaginen erehdys -hamartia – syntyy siitä, että tarinan henkilö on olosuhteiden ja tietämättömyytensä myötä ajautunut itse ylivoimaisen alistajan asemaan tietämättä itse olevansa maailman silmissä lopulta omien olosuhteidensa uhri. Kun aito demokratia ja vapaus tapetaan, sitä ei tehdä asein eikä verinen maa peilaa maisemaa. Tämä meemi tarttuu, mutta kuka todellisuudessa on tämä Mantsurian Kätyri?

Viisi vuotta
Kappale keskittyy monen muun sanoituksen tavoin henkilökohtaisiin kokemuksiin traumoista selviytymiseen. Elämä on jatkunut pitkään samaa uraansa. Päähenkilö on elänyt vuosia valon ja varjon rajapinnassa, käsissään ikuiset kysymykset totuudesta, elämäntarkoiruksesta ja merkityksestä. Nämä kysymykset ovat ladanneet taakkaa, jonka purkamiseksi henkilö on ollut valmis menemään – ja mennyt – syvimpään helvettiin, kunhan vain kysymysten solmut aukeaisivat. Lopulta kaikki redusoituvat kuitenkin yksinkertaisesti siihen, että pohja löytyy kun lakkaa kaivamasta. Askeleet on otettu ja laulut on laulettu, tämä saa päähenkilön toivomaan pääsevänsä eroon kaiken kahtia jaottelun piiristä. Viisi vuotta hyväksymisen kuoleman piirissä, kunnes sen tuomat tunteet pystytään hallitsemaan täysin.

Vapauskerroin
Kappale keskittyy täsmällisesti hetkeen ”myrskyn silmässä”. Parhaiten teosta kuvaa mielikuva merellä ajelehtivasta purresta jonka ohjaus on menetetty. Ympäröivä maisema on tornadon sisäreunat: sisällä ollessa kaikki näyttää tyyneltä mutta pelko siitä mitä seuraa seuraavaksi on käsin kosketeltavaa. Ainut asia, johon voi vaikuttaa, on oma suhtautuminen vallitsevaan tilanteeseen ja mihin se mahdollisesti etenee. Kappale toimii tarkempana hetkenä jo Aggression Anatomiassa esitettyä maisemaa.

Vieras kodissaan
Jokaisella on elämänsä elettävänä, eikä kukaan omista toisen ihmisen elämää, olipa kyseessä puoliso tai edes omat lapsensa. Inhimilliseen vapauteen kuuluvat 1 itsemäärääminen ja 2 vaihtoehdot Leibnizin mukaan vapaat teot tunnistaa siitä, että niille on taivuttavia, mut ei valintaa välttämättömiksi tekeviä syitä – Motiivit ja perusteet joiden valossa teot voi nähdä hyvinä tai tavoittelemisen arvoisena. Tarinan päähenkilö elää parisuhteessa jossa kaikki hänen omaa vapauttansa rakentavat syyt tukahdutetaan väärinä vaihtoehtoina.

Moraali on valinta. Mutta haaste lienee siinä, voiko tilanteessa olla tekijöitä jotka aiheuttavat kyvyttömyyden olla tekemättä toisin? Jos esimerkiksi moraalinen teko on itsesuojeluvaiston vastainen, kuten tilanne johon ajautuessaan kohtaa väistämättä oman loppunsa siinä muodossa kun itsensä on tähän asti tuntenut.
Lopulta kysymys omaata hyvinvoinnista palaa peilin eteen. Mitä olet itse valmis tekemään oman hyvinvointisi eteen? Tässä olet aivan yksin, eikä kukaan sinua auta. Avaimia antaa Minuus ja sen menettäminen. Pyristely johtaa lopulta voimakkaampaan tahdon lannistamiseen.

Suljettujen silmien
tarina heijastuu edellisen kappaleen (Vieras kodissaan) tapahtumiin – kun ainut keino käsittää ja elää vallitsevan ympäristön kanssa on minuuden kadottaminen. Kärsimyksestä vapautumisen vuoksi päähenkilö tekee mitä vain saadaksensa oman tilansa jossa eheytyä ja elää hyvää elämää. Hän menee tavoitteessaan, vapautuu – joka on siis jokaisen ihmisen oikeus ja kohtuus. Tilanne vaatii sen, että hän uhraa moraalinsa, laittaa nimens paperiin ja myöntää valheet; mitä hyvänsä, tietäen että siinä voi vain hävitä. Joka tapauksessa tarve kärsimyksestä vapautumiseen on niin suuri että hän tekee näin. Myöhemmin hän kuluttaa elämänsä unohduksessa, sillä mitään hyötyä asian vatvomisesta ei ole, ja on onnellinen.

Viisi sammunutta aistia
Avantgarden ajan surrealismissa on taidesuuntaus jossa harrastetaan intellektuellia terrorismia eksyttämällä itsensä. Tällä pyritään pääsemään tilaan jota voisi kutsua sokrateistiseksin utopiaaksi. Tämä on mielentilaan jossa ihminen näkee arkisten väylien outouden ja vierauden ja kyseenalaisuuden yhtä terävästi aivan kuin matkustaessaan uuteen matkakohteeseen. Tätä kutsutaan derivoinniksi.
Mielenterveysongelmista kärsivä päähenkilö pyrkii lääkkeiden avulla saavuttamaan tuon tilan. Hän pyrkii vapautumaan omista taakoistaan ja yhteiskunnan hyväksymin keinoin tuo tila on saavutettavissa lääkkeillä, omine lieveilmiöineen, ottamatta huomioon, että inhimillisyys ei lopulta ehkä kuitenkaan ole vain makuasia. Kun käsillä on täydellisesti sammunut ihminen, löytyykö rippeistä tahtoa muutokseen? ”Olenko ihminen?”

Vihaan kasvaneet
Isältä pojalle periytyneenä toimintamallina viha on oravanpyöränkaltainen, itseään toistava ongelmavyyhti. Erimielisyydet ratkaistaan globaalisti ihmisyyden arvomaailman välisenä taisteluna ja jatkumo on valmis.

Arvoton / Eden / Totuuden kantaja
Millaista on elää pohjalla? Minkälainen on täysin arpeutunut mieli? Miten voittaa kuolemanpelko? Arvottomassa pohditaan ihmisten välistä sosiaalisen toiminnan dynaamiikkaa, jossa näyttää olevan aivan liian helppoa sysätä ongelmia eteenpäin niille, jotka eivät ymmärrä vastaanotettavaa sisältöä.

Edenissä inspiraation lähteenä ovat oman kuolevaisuuden hyväksyminen ja sitä kautta individualismin unohtaminen, kun taas Totuuden kantajassa kuvaillaan yksilö, joka pyrkii toteuttamaan sitä mallia, jonka kokee oikeaksi.

Veritas
Lopulta tulee se hetki, jolloin täytyy suorittaa tilinteko. Ylimielisyyden orja ei saa elämäänsä enää raiteilleen vaikka almanakalla bujotus olisi kuinka äärimilleen hiottu sosiaalisen toiminnan timantti. Lupaukset paratiisista tulee palamaan totuuden liekeissä kun on aika huomata ettei elämä voi jatkua jatkuvaa henkilökohtaista kärsimystä tuovalla tiellään. Täydellisyyden tavoittelu päättyy, pyhän eläimen kaula katkaistaan, veret lasketaan, paratiisi palaa, emmekä palaa tälle tielle enää koskaan. Se on Veritas.

Kommentoi julkaisua