Mokoma – Laulurovio

mokoma-laulurovio-2016Suomenkielisen metallin suursuosikki Mokoma piristää faniensa marraskuuta ”Laulurovio”-lätyllä, joka sisältää akustisia sovituksia yhtyeen kappaleista. Akustisten versioiden maailmassa seikkaillaan jo toistamiseen; ensimmäinen vastaava kokeilu tehtiin viitisen vuotta sitten ”Varjopuoli”-nimisellä levyllä. Nyt studioon astuttaessa ei ollut ollenkaan varmaa, syntyisikö sessioista mitään julkaisukelpoista, vai tulisiko rämpyteltyä vain kalliit treenit. Tulosta tuli, mutta millaista?

Sovitukset jakaantuvat oikeastaan kolmeen kategoriaan: loistaviin, hyviin ja turhiin. Jo se, että saamelaisräppäri Ailu Valle vierailee ”Rautaa rinnoista/Ruovddi rattiin”-biisissä, tekee siitä erikoisen, mutta loistavan siitä tekee napakka poljento yhdistettynä folkkifiilikseen sekä Annalan ja Vallen ”kilpalaulantaan”. ”Punamultaa” rakentuu vielä reippaamman poljennon ja pirteämmän folkkifiiliksen ympärille viulujen ja haitarin (jota näppäilee tietenkin Netta Skog) sutjakalla avustuksella, ja biisi nostaa hymyn huulille vaikka väkisin. Synkeämpiä helmiä ovat ”Kuollut, kuolleempi, kuollein” ja levyn päättävä ”Nimensä unohtaneen rukous”, joissa on molemmissa maagista, lähes rituaalimessumaista tuntua. ”Sudet ihmisten vaatteissa”, ”Sinne missä aamu sarastaa”, ”Vapaa”, ”Lunnaat” ja ”Koiruoho” puolestaan ovat kaikki hyviä ja toimivia vetoja, joita kuuntelee mielellään, mutta niissä ei kuitenkaan ole mitään niin vaikuttavaa tai pysäyttävää kuin edellä käsitellyissä sovituksissa. Sovitukset kappaleista ”Uni saa tulla”, ”Marras” ja ”Mutta minulta puuttuisi rakkaus” ovat toki ihan nätin kuuloisia, mutta en saa niiden akustisista versioista mitään uutta irti. Mieluummin olisin näiden tilalla kuullut jännittävämpiä versioita joistain aivan erilaisista kappaleista. Pahoin pelkään, että sormi eksyy helposti jatkossa albumia kuunnellessa näiden kolmen kohdalla next-napille.

”Varjopuoleen” verrattuna ”Lauluroviolla” on pääsääntöisesti tehty rohkeampia sovitusratkaisuja ja mielikuvituksen on annettu lentää vapaammin. Kokonaisuudessaan albumia leimaa vahva suomalainen folkkihenki, jota luovat kuuluvimmin vierailevat artistit instrumentteineen. Myöskään bändi ei päästä itseään menemään aina ilmeisimmän reitin kautta, mikä on totta kai kuuntelijaa ilahduttava asia.

Levyä kuunnellessa päässäni pyöri kysymys: miksi ja kenelle tällaisia tehdään? Mokoma on ”Laulurovion” tiimoilta konserttisalikiertueella, jonka keikoista suurin osa näyttää olevan loppuunmyytyjä jo ennakkoon, joten kyllä yleisöä selvästi riittää ja kiinnostaa. Yhtyeen kuuntelijalle akustiset levyt ovat makoisia välipaloja, jotka tarjoavat uusia näkökulmia tuttuihin kappaleisiin. Bändillekin on varmaan vapauttavaa ja inspiroivaa päästä välillä pois tutuilta urilta. Mokoma on myös siitä etuoikeutetussa asemassa, että oman levy-yhtiön turvin voi lähteä kokeilemaan tällaista ilman ulkopuolisia paineita. Niin kauan kun oikeasti kiinnostavien sovitusten tekeminen luonnistuu, kuten tälläkin levyllä suurimmaksi osaksi on onnistunut, niin mikä ettei.

8/10

Kappalelista:
1. Sudet ihmisten vaatteissa
2. Uni saa tulla
3. Rautaa rinnoista / Ruovddi rattiin (feat. Ailu Valle)
4. Marras (feat. Ninni Poijärvi)
5. Sinne missä aamu sarastaa
6. Punamultaa
7. Vapaa
8. Lunnaat
9. Kuollut, kuolleempi, kuollein
10. Koiruoho
11. Mutta minulta puuttuisi rakkaus
12. Nimensä unohtaneen rukous

Mokoman kotisivut

Kirjoittanut: Anna-Leena Harinen

 

Kommentit