Mokoma @ Tavastia, Helsinki 6.2.2015
6.2.2015 Mokoman uusi albumi ”Elävien Kirjoihin” näki päivänvalon ja tuona samaisena päivänä levyn julkaisua juhlittiin Tavastialla. Tämä oli juuri sopiva ajankohta keikalle ainakin omasta puolestani, sillä levyn on juuri kerennyt ottamaan haltuun ja alkuinnostus oli huipussaan levyn päristessä vain entistä kovempaa jokaisella kuuntelukerralla.
Edellisen kerran kun olin katsomassa Mokomaa Tavastialla, juhlittiin ”Tämän Maailman Ruhtinaan Hovin” 10-vuotispäiviä ja onnituimpa siinä samassa suoriutumaan ensimmäisestä ja viimeisestä haastattelustani täysin ala-arvoisesti. Tuota keikkaa pidän edelleen yhtenä parhaista koskaan näkemistäni. Olen ehtinyt jo julistamaan tämän uuden levyn Mokoman parhaaksi, joten innostukseni keikkaa kohtaan ei ainakaan laantunut kun ensimmäisen biisin jälkeen ilmoitettiin, että ”Elävien Kirjoihin” soitettaisiin ihan kokonaan alusta loppuun.
Kappaleet soitettiin samassa järjestyksessä kuin levyllä, ja tyylillä soitettiinkin. ”Elävien Kirjoihin” potkii muutenkin aivan käsittämättömällä tavalla ja livenä kokemus oli vielä moninkerroin mahtavampi. Kaikki eivät varmastikaan olleet kerenneet vielä tutustumaan uuteen levyyn kovin syvällisesti, mutta meininki yleisössä oli ihailtavaa. Uudet kappaleet otettiin lämmöllä vastaan. Äänekäs yhteislaulu ”Sinne Missä Aamu Sarastaa” -kappaleen aikana sai aikaan valtavan hyvän olon ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Kappale tulee varmasti kuulumaan Mokoman vakiokalustoon vielä vuosienkin päästä, aivan kuten moni muukin uusi biisi. Esimerkiksi nopeatempoinen ja aggressivinen ”Pohja On Nähty” kolhahti vähintään yhtä kovaa kuin bändin vanhemmatkin rässibiisit. Myös melankoliset tunnelmakappaleet kuten ”Mutta Minulta Puuttuisi Rakkaus” ja ”Vastakkaiset Voimat” sopivat livetilanteeseen loistavasti antaen myös pientä hengähdystaukoa ennen nopeampia biisejä. Lyhyesti sanoen koko levy kuulosti odotetun loistavalta.
Uuden levyn jälkeen kuultiin vielä biisi tai pari jokaiselta Mokoman aikaisemmalta levyltä ”Kurimuksesta” laskien. Vanha tuttu ”Valapatto” iski vasten kasvoja kuin moukari ja loihti niin yleisöön kuin bändiinkin aivan uudenlaista energiaa. Vanhat biisit olivat ihmisille selvästi tutumpia yhteislaulusta ja ylipäätään osallistumisesta pääteltynä. Pittikin pyöri todella komeasti. Uskon tosin, että ei mene kauaa, kun uuden levyn kappaleet saavat aivan samanlaisen vastaanoton. ”Marras” yllytti yleisön niin suurenmoiseen yhteislauluun, että Marko Annalan ääni ei meinannut edes kuulua alta. ”Kurimus”-levyn kestosuosikki ”Kasvot Kohti Itää” ja uudempaa tuotantoa edustava lennokas rässiveisu ”Kuollut, Kuolleempi, Kuollein” lopettivat setin tyylikkäästi yleisön jäädessä janoamaan lisää vielä puolentoista tunnin myllytyksenkin jälkeen.
En ole todistanut Mokomalta yhtäkään huonoa keikkaa ja tuttuun tapan tälläkin kertaa bändi oli ihailtavan kovassa vedossa, vaikka suurta osaa uusista kappaleista soitettiin ensimmäistä kertaa yleisön edessä. En usko kenenkään lähteneen kotiin pettyneenä. Tämänkin keikan voi rankata yhdeksi parhaista koskaan näkemistäni.
Settilista:
1. Elävien Kirjoihin
2. Sinne Missä Aamu Sarastaa
3. Valtakunnassa Kaikki Hyvin
4. Lunnaat
5. Uhkakuva 6
6. Vastakkaiset Voimat
7. Irti
8. Mutta Minulta Puuttuisi Rakkaus
9. Hujan Hajan
10. Pohja On Nähty
11. Nimensä Unohtaneen Rukous
Encore:
12. Valapatto
13. Sydänjuuret
14. Marras
15. Hei Hei Heinäkuu
16. Haudan Takaa
17. Kasvot Kohti Itää
18. Kuollut, Kuolleempi, Kuollein
Mainos päättyy
Teksti: Jyri Kinnari
Kuvat: Pasi Eriksson