Moni kakku päältä kaunis – arviossa Ignescentin ”Eternal”

Ignescentin ”Eternal”-albumin kansikuva on kuin naispuolinen versio Kreikan mytologian Helios-jumalasta. Yhtyeen nimikin viittaa tulenarkuuteen, joten siinäkin mielessä kansikuva on osuva. Muuta yhtäläisyyttä Kreikan mytologian suuntaan ei ole, vaan kansitaide taitaa olla lähinnä visuaalinen koriste. Ja mikäs siinä, onhan se huomiota herättävä.

Ignescent on vuonna 2018 Chicagossa perustettu, vokalisti Jennifer Bensonin voimin ponnistava yhtye, jonka debyyttialbumi julkaistiin vuonna 2023. Esikoisjulkaisun jälkeen kokoonpano on täysin uudistunut vokalistia lukuun ottamatta. Tänään ilmestynyt ”Eternal” ei ole siis pelkästään Ignescentin toinen pitkäsoitto vaan käytännössä uudistuneen yhtyeen näytön paikka.

Pitkäsoiton perusteella Ignescentin ulosanti sijoittuu modernin metallin ja pop rockin välimaastoihin. Chicagolaisyhtye suosii ilmaisussaan djentmaisia piirteitä ja yhdistelee sekaan popin keveyttä. Se näkyy pitkäsoitolla siten, että vaikka kappaleista löytyykin polkevuutta ja voimaa, on taustalla aina popmainen perusvire. Ja se on oikeastaan luonnollista, sillä siihen Bensonin äänenkäyttö sopii. Solisti kun ei ole varsinainen örisijä, vaan Bensonin vahvuus on puhtaassa äänialassa. Albumin hienoimmat kappaleet sijoittuvatkin juuri kevyemmän osaston puolelle.

Ignescentin ydin rakentuu Bensonin äänenkäytön ja modernin metallin elementtien varaan. Vaikka rock -ja metallipiirit ovat edelleen hyvin miesvokalistipainotteisia, ei naissolistilla erottuminen ole nykyään enää itsestään selvää. Raskaan musiikin piireistä löytyy monia persoonallisia naissolisteja ja visionäärisiä soittajia. Ignescentilla ei valitettavasti ole kummankaan suhteen erityisen vahva asema, vaikka Benson onkin kyvykäs laulaja. Ignescent on onnistunut erityisen hyvin kappaleilla ”Alone In The Dark” ja ”Chariot Of Fire”, mutta kokonaisuus on harmillisen persoonaton.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen