Monipuolista meininkiä napakalla otteella – arviossa God Given Assin debyyttialbumi

God Given Ass julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa tänä syksynä ja tuskin olin itse ainut, joka tätä ehti jo hieman odotellakin. Bändi kertoi Kaaoszinen haastattelussa, että levyn pohjat sekä suurin osa soolokitaroista nauhoitettiin jo keväällä 2020, mutta sittemmin matkaan tuli erinäisiä hidasteita ja materiaali jätettiin lepäämään.

Yhtyeen omaa nimeä kantava pitkäsoitto on enemmänkin kuin kompakti paketti, sillä sen sisältämät 12 biisiä on niputettu vajaan puolen tunnin mittaiseksi kokonaisuudeksi. Ja vaikka God Given Assin tyyli kiteytyy punk rockiin, niin levykokonaisuus on paljon muutakin. Mukana soi 60-luvun melodisuus, kimallejytä sekä kasari- ja ysärivivahteet, joista kurvataan lopulta takaisin omalle raiteelle.

Liekö juuri huiman menon ansiota, että omat suosikkini alkoivat hahmottua kunnolla vasta parin kuuntelukerran jälkeen. Ensikuuntelulla ei mitään yksittäistä biisiä noussut ylitse muiden, mutta jo seuraavat pyöräytykset linkosivat esille sellaiset raidat kuin ”Riding Out the Storm”, ”Tear Your Heart Out” ja ”Let’s Get Naked (And Monkey Around)”. Näistä jälkimmäisellä – kuten jo nimestäkin saattaa päätellä – on melko eläimellinen meininki. Näiden lisäksi huomasin useana aamuna matkalla töihin hyräileväni mielessäni ”Boogie Bogeymania”.

Olipa hienoa saada tämä pitkäsoitto viimein kuultavaksi. God Given Ass pitää kokonaisuuden rennon letkeänä ja hyväntuulisena, mutta taustalla on myös sopivassa suhteessa synkempiä sävyjä ja melankoliaa. Albumi on kauttaaltaan täynnä mainioita ralleja, joista jokaiseen on helppo tykästyä syystä tai toisesta. Tämän jälkeen on varsin mielenkiintoista jäädä odottamaan, mitä uusia kujeita orkesteri meille tulevaisuudessa tarjoilee. Toivottavasti seuraavaa kokopitkää ei tarvitse montaa vuotta odottaa!

Kokoonpano:
Otto Grundström – laulu
Tommi Kanerva – kitara
Pyry Keskinen – kitara
Reeta Pankka – basso
Niila Kunnari – rummut