Moonsorrow, Oceanwake @ Klubi, Turku, 14.2.2015

MoonsorrowOravannahkamarkkinat saapuivat Kuopiosta Turkuun. Viime vuonna päräyttävän LP-boksin julkaissut Moonsorrow tarjoili pakanisoidun ”Talvi-Extran” rantakaupungissa. Mukana kekkereissä oli luvialainen Oceanwake, älypuhelimia ja paljon skenepoliiseja, väkijuomaa sekä taistelumieltä.

13.9.2014 Helsingin Virgin Oilissa Moonsorrow lupasi, ettei seuraava tauko venyisi yhtä pitkäksi kuin viimeksi – tätä Helsingin keikkaa ennen yhtye soitti Suomessa viimeksi 2012. Oli syynä sitten luova tauko tai ei, niin viimeistään tämä Kuopio–Turku–Joensuu–Jyväskylä- minikiertue tuo miehille keikkailuun varmasti uutta perspektiiviä.

OceanwakeToimittajarukka saapuu vasta lämmittelijäbändi Oceanwaken aikana ”mestoille”, koska siviilityöt viikonloppuisin ovat suurta hupia. Lipunmyynnin yhteydessä sijannut portaikko tärisi soittajien raivoisasta vasaroinnista. Valitettavasti toimittajalle hieman mysteeriksi jäänyt death/doom-musertaminen ei herättänyt hirveästi mielipiteitä, mutta uskon, että tykkääjät tykkäsivät. Lupaan sivistää itseäni kyseisellä bändillä tällä viikolla.

Lavakankaat olivat yllättävän näyttävät, atmosfääri alkoi yhtenäistyä ja oli aika tilata viimeiset nautintoaineet ennen suurta konserttoa.

1065: Aika”. VOU! Nyt pelataan isoilla panoksilla. Debyyttilevyn kuudes kappale oli sanoin kuvaamattoman suuri pala purtavaksi. Yleisön kädet nousivat, moni taisi tunnistaa siis kappaleen. Suloisten melodioiden ja raskaiden tunnelmien sanansaattaja näyttäytyi verisenä, mahtipontisena ja taistelutarmoa täynnä olevalta. Harmi vaan, että V. Sorvali ei soittanut ilman paitaa (no homo). Livekitaristi Janne Perttilän Rytmihäiriö-spurguparta taas sopii tähänkin projektiin kun kirves olalle.

”Verisäkeistä” tuttu ”Pimeä” oli vuorossa seuraavana. Hassua, että näinkin pitkät kappaleet tuntuvat menevän hujauksessa livenä. Massiivisen manifestin jälkeen V. Sorvali muistutti yleisöä puhelimen käytöstä – se ei kuulemma ole vastaavissa tapahtumissa asiallista, mukavampi katsoa bändiä paikan päällä kuin 240p-laadulla YouTube-palvelusta. Moni voinee tämän allekirjoittaa.

Kappaleiden pituudet pysyvät edelleen sopivina. Seuraavaksi kuultiin eeppinen ”mieskuorohuutajakuoroilla” varustettu ”Raunioilla” (Mitja Harvilahti, mistä Gibson Les Paulin repäisit?). Tämän jälkeen kuultiin ensimmäiset blast beatit ja astetta rivakammat tuplabasaroinnit ”Köyliöjärven jäällä (Pakanavedet II)”. Rumpali Marko Tarvonen olikin juuri sopivasti toipunut jalkaleikkauksesta, mutta hyvinhän ne jalat kävivät. Kansantanhut alkoivat mennä entistä enemmän karkelomaisemmaksi, ”Sign Of The Hammerit” ja ”Hevimerkit” näkyivät, myös ne älypuhelimet. Laulajabastistin kommentin jälkeen aivot noteerasivat nämäkin huonoina ärsykkeinä.

Seuraavaksi palattiin tuoreamman tuotannon pariin ”Tähdetön”-rallilla. Tämä tähtipölyä täynnä oleva kappale sai selkäpiin karmimaan Lord Eurénin synapimputuksesta, mutta onneksi välillä oltiin kuin nuotion äärellä. Seuraavaksi kuultiin oikuttelevalla rytmityksellä toimiva ”Kivenkantaja” ja erittäin liikuttava ”Jotunheim”. Eeppistä ja koskettavaa, ennen kuin sankarit poistuivat lavalta.

MoonsorrowIIMutta, hahaa: rock-klisee! Encorekappaleiksi oli valittu ”Huuto” ja ”Sankaritarina”. Encore taisi olla pitempi kuin joidenkin pienten yhtyeiden täysimittainen keikka. Encore oli loistava täyteläisine huudatuksineen. Juomasarvet ilmaan, ikuisesti.

Pitkähkö pakanointituokio oli hyvää kognitiivista ja musiikillista terapiaa Turun kaupungissa vaikuttaville ja paikan päälle saapuneille. Perinteisten rocksoittimien lisäksi H. Sorvalin säveltämä keyboard-estetiikka sopii niin intensiivisille klubikeikoille kuin isommallekin kentälle. Ei kovin moni muu bändi kykene vastaavaan massiivisuuteen.

Lopulta viikingit jonottivat narikkaan pitkään ja hartaasti – mesta oli ns. tupaten täynnä. Seuraavaksi vaivuttiinkin suden uneen.

Teksti: Kristian Kankare

Kuvat: Eeli Toppari

 

Kommentoi julkaisua