Moonsorrow valjasti ”Jumalten Ajan” täyden voiman loppuunmyydyssä Virgin Oilissa

Moonsorrow_virginoil_01042016-13-of-13Helsingin Virgin Oilissa vietettiin aprillipäivänä pakanametallin suurjuhlaa, sillä kotikentällään esiintyi yksi ja ainoa Moonsorrow, jonka uusi ”Jumalten Aika” -albumi julkaistiin samana päivänä. Tuosta massiivisesta kokonaisuudesta oli soitettu joitakin palasia livenä jo aiemmin, mutta Helsingissä se esitettiin parhaan potentiaalinsa mukaan lähes kokonaisuudessaan.

Alghazanth_virgin-oil2016-3Illan avasi Alghazanth, jonka synkkiä tunnelmia isosti mutta kylmästi maalaileva melodinen black metal oli kuin kotonaan Moonsorrow’ta katsomaan tulleen yleisön edessä. Esitys tuntui uppoavan paikalle jo saapuneisiin ihmisiin yllättävänkin hyvin. Alghazanthin esiintyminen oli melko aneemista ja vähäeleistä, mutta se ja yhtyeen kylmä olemus sopivat musiikin hyytävän kolkkoon tunnelmaan erittäin hyvin. Tällaista musiikkia soittaessa ei tarvitsekaan juosta ympäri lavaa ja huudattaa yleisöä tämän tästä. Synkkyyden mukana musiikissa oli kuitenkin jotakin jylhää ja haikeaa kauneutta, joka tavallaan korosti sen synkkää puolta. Alghazanthin esiintyminen ja soitto olivat siis korutonta, mutta voimakasta. Pitää mainita myös se, että yhtyeen kitaristi on ehkä jämptein live-esiintyjä koskaan. Ei lisättävää.

Moonsorrow_virginoil_01042016-3-of-13Moonsorrow vei eeppisyyden ja suuruuden taas aivan uudelle tasolle. Keikka aloitettiin ”Jumalten Aika” -kappaleella, mikä kertoi jo karun ennusteen siitä, mitä tuleman piti: tuona iltana ei kuultu hilipatitippaa eikä rallateltu iloisesti, vaan synkisteltiin maailmanlopun äärellä mustan ja äärettömän raskaan äänivallin jyrätessä ihmisten ylitse ja lävitse. ”Pakanajuhlat” ja muut vastaavat siis unohdettiin ja asetettiin pääpaino uuden albumin lohduttoman synkälle materiaalille. ”Jumalten Aika” kuultiin siis yhtä kappaletta vaille kokonaan, eivätkä muutamat muilta levyiltä settilistaan valikoikoituneet kappaleetkaan kovin pirteitä olleet.

Moonsorrow_virginoil_01042016-8-of-13Moonsorrow’n soitto oli totutusti vankkaa ja musiikkia kunnioittavaa. Olin ehtinyt kuunnella ”Jumalten Ajan” pariin kertaan ennen keikkaa, mutta vasta Moonsorrow’n soittaessa uutta tuotantoa se tuntui aukeavan kunnolla ja iskevän täydellä voimallaan. Levyn raskaus ja synkkyys, mutta myös valtava eeppisyys, kevyet osiot ja tarkkaan harkitut yksityiskohdat tulivat esille livenä vielä paremmin kuin levyllä.

Moonsorrow_virginoil_01042016-11-of-13.jpgLähes kaksi tuntia kestänyt tykitys vei voimat, mutta tarjosi valtavan hienon elämyksen. Aika harva yhtye saa ihmiset hullantumaan aivan täysin tällaisilla järkälemäisillä teoksilla. Harva myöskään rakentaa teoksistaan yhtä harkittuja kokonaisuuksia, joissa kaikella on tarkoituksensa. ”Jumalten Ajan” materiaali oli yleisölle vielä ihan uutta ja pari kappaletta soitettiin ensimmäistä kertaa livenä, mutta loppuunmyydyssä Virgin Oilissa oli mahtava (ja tiivis) tunnelma koko illan.

Settilista:
Moonsorrow_virginoil_01042016-1-of-131. Jumalten Aika
2. Raunioilla
3. Suden Tunti
4. Ukkosenjumalan Poika
5. Kuolleiden Maa
6. Ruttolehto including Päivättömän Päivän Kansa
7. Pimeä
8. Ihmisen Aika (Kumarrus Pimeyteen)
Encore:
9. Sankaritarina

Teksti: Jyri Kinnari
Kuvat: Hannu Tiainen

Kommentoi julkaisua