Moonsorrow on perehtynyt kuudennella albumillaan perimmäisten kysymysten äärelle. ”Varjoina Kuljemme Kuolleiden Maassa” levyn konseptina on elämä maailmanlopun jälkeen, joten arvata saattaa että mitään hilpeää pilipalihumppaa ei levyllä ole tiedossa. Eikä yhtye muutenkaan sovella mitään helpointa taktiikkaa metallimusiikin pelikentillä. Sen sijaan, että se tarjoaisi perusvarmoja 5 minuutin pituisia hittirallatuksia, levy noudattaa yhtyeelle jo tutuksi tullutta kaavaa, jossa kappaleet ovat äärimmäisen massiivisia, eeppisiä ja ennen kaikkea pitkiä.

”Varjoina Kuljemme Kuolleiden Maassa” koostuu neljästä yli 10-minuutin kappaleesta sekä kolmesta niin sanotusta välisoitosta. Levyn tunnelma on alusta pitäen sanoinkuvaamattoman lohduton, mutta samalla niin hemmetin koukuttava. Vaikkei levy varsinaisesti ole kovin helposti lähestyttävä, se ensimmäisillä kerroilla ikään kuin tarjoaa hetkittäisiä kohtia joihin tarttua ja joista kuulija voi seuraavilla kuuntelukerroilla tunkeutua entistä syvemmälle tarinan syövereihin. Levy on kuin kirja, joka kuulijan on määrä itse kirjoittaa valmiiksi. Moonsorrow tarjoaa vain ja ainoastaan liki täydellisen pohjan sille, että kuulijan mielikuvitus pääsee valloilleen.

”Varjoina Kuljemme Kuolleiden Maassa” on myös levy, joka tuntuu kestävän ikuisuuden. Olin enemmän kuin hämmästynyt siitä, että levy kesti vain hieman reilun tunnin, sillä ensimmäisillä kuuntelukerroilla tunnuin kulkevani noissa synkissä lopunajan maailmoissa tuntikausia. Eikä tässä ole mitään negatiivista, päinvastoin. Siinä vaiheessa kun levy loppui täsmälleen samaan melodiaan kuin millä se alkoi, laittoi sen enemmän kuin mielellään uudelleen soimaan. Tuli fiilis, että ikään kuin jotain olisi jäänyt kokematta, näkemättä tai kuulematta.

En oikein osaa tai edes tahdo erotella levyn kappaleita toisistaan, sillä mielestäni ”Varjoina Kuljemme Kuolleiden Maassa” on ennen kaikkea kokonaisuus. Toki yhtyeen musiikkiin aiemmin perehtymättömille suosittelisin kenties levyn päätösraitaa ”Kuolleiden Maa”, joka on tarttuvuudessaan hieman astetta muita kappaleita ylempänä etenkin loistavien kuorolaulujensa ansiosta.

Jos levystä jotain negatiivista pitää sanoa, niin laulaja Ville Sorvalin suoritus on hetkittäin hieman tasapaksun kuuloinen. Tämä onkin ainut asia, minkä huomaan huonona asiana levyllä sillä muuten ”Varjoina Kuljemme Kuolleiden Maassa” on loistava kokonaisuus ja yksi merkittävimmistä metalliteoksista mitä kotimaastamme tulee tänä vuonna.

9/10

Kappalelista

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

1.Tähdetön
2.Hävitetty
3.Muinaiset
4.Nälkä, Väsymys Ja Epätoivo
5.Huuto
6.Kuolleille
7.Kuolleiden Maa

www.myspace.com/moonsorrow

Kirjoittanut Riku Mäkinen