Moonspell – Extinct

Portugalin tunnetuimpiin bändeihin lukeutuva Moonspell tarjoaa faneilleen tuoretta tuotantoa maaliskuun alkupuolella. En ole koskaan ollut suuri Moonspell-fani, mutta olen silloin tällöin kiinnostunut seuraamaan ja tutkimaan bändin tuotantoa. Edellinen kokopitkä ”Alpha Noir” (2012) on ollut muutamien lukemieni arvioiden perusteella positiivinen julkaisu. Omasta mielestäni albumi on hieman yliarvostettu. Ei huono, mutta hitusen verran yliarvostettu. Albumissa on omat hyvät hetkensä mutta sitten on niitäkin hetkiä, jolloin voi vain todeta itsekseen, että tästä saa yrittämälläkään mitään irti.

Saatuani bändin uusimman julkaisun ”Extinct” haltuuni voin miettiä uudestaan, onko Moonspell enää mielenkiintoinen yhtye. ”Alpha Noir” ja ”Extinct” eivät eroa toisistaan kovinkaan suuresti, sillä uusin albumi jatkaa samaan tapaan kuin edellinenkin. Albumin kansitaiteen on suunnitellut maestro Spiros Antoniou, jonka taideteoksista olen aina henkilökohtaisesti pitänyt.

”Extinct” koostuu kymmenestä kappaleesta, joista täytyy lähteä rakentamaan palapeliä tähän arvioon. Tuotanto on hyvää jälkeä, sillä lumouduin mystisistä ja atmosfäärisistä soundeista kuunnellessani albumia. Jo neljä ensimmäistä kappaletta, ” Breathe (Until We Are No More)”, ”Extinct”, ”Medusalem” ja ”Domina”, ovat albumin parhaimpia paloja. Lisäksi albumin puolenvälin tienoilla ”Funeral Bloom” osoittautuu omaksi suosikikseni. Kappaleen raskas mutta kaunis tunnelma on aivan omaa luokkaansa muiden kappaleiden joukossa.

Albumin suurin ongelma löytyy jälleen kerran vokalisti Fernando Riberion osittain väsyneistä ja tasapaksuista laulusuorituksista. ”Alpha Noir” kärsi samasta ongelmasta, mutta ”Extinctin” kappalevalikoima ja niiden sovitukset pelastavat hieman herra Riberionin työskentelyä. Suurin osa kappaleista antaa hitusen verran enemmän voimaa Riberionin suoritukseen kuin edellisellä albumilla.

”Extinct” on kaikesta huolimatta ottanut pienen askeleen parempaan suuntaan. Itse pidän enemmän tästä albumista kuin ”Alpha Noirista”, joten vielä on toivoa sen suhteen, että Moonspell pystyy vielä jatkamaan hyvään malliin.  En usko, että ”Extinct” yltää bändin parhaimmiksi julkaisuiksi, mutta toistaiseksi tämän albumin parissa jaksaa vielä uudelleenkin viettää aikaa. Moonspell ei enää kykene nousemaan samalle tasolle kuin ”Wolfheart”-julkaisun (1995) aikoihin, mutta jos Moonspell pystyy jatkossa tekaisemaan samankaltaisia julkaisuja kuin ”Extinct”, uskon ainakin itse bändin voivan vielä hyvin.

8-/10

Kappalelista:
01. Breathe (Until We Are No More)
02. Extinct
03. Medusalem
04. Domina
05. The Last of Us
06. Malignia
07. Funeral Bloom
08. A Dying Breed
09. The Future is Dark
10. La BaphometteKaaosZine levyt

Moonspell Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa

Kommentoi julkaisua