Morbid Evils

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 24.2.2015

Morbid EvilsRotten Soundista ja Medeiasta tutun Keijo Niinimaan vetämä sludgejyrä Morbid Evils julkaisee maaliskuussa debyyttinsä ”In Hate With The Burning World”. Tämä kuusi kappaletta sisältävä teos murjoo armottomasti kuin tuomiopäivän kone ja yhtyeen omien sanojen mukaan pyrkii imemään kuuntelijan tulisiin viemäreihin, joissa ei ole mitään toivoa tulevaisuudesta. Yhtye on lyhyessä ajassa luonut itselleen nimeä lopppuvuodesta 2014 julkaistulla singlelohkaisulla ”In Hate” sekä muuutamalla samaisena vuonna suoritetulla klubikeikalla. Kaaoszine tavoitti yhtyeen pääjehun sähköpostitse uuden albumin tiimoilta ja haastattelun lopputuloksen voitte lukea tästä:

Tervehdys Keijo Niinimaa! Mitä kuuluu alkuvuodesta 2015?

Keijo Niinimaa: Odottelemme kovasti levyn ilmestymistä (julkaisupäivä on 6.3.) ja etsimme keikkoja keväälle. Treeniksellä toki väännetään jo uutta materiaalia, ettei keikoilla tarvitse tyytyä pelkästään levyn biiseihin. Eli hyvin on lähtenyt liikkeelle, ja odotamme mukavan reipasta menoa koko vuodeksi.

Alkuun on pakko kysyä uusimman yhtyeesi nimestä. ”Synkät pahat”?

Keijo Niinimaa: Vai olisiko sairaat pahat? Bändin työnimi oli alun perin Morbid Elvis, jolle väännettiin jopa logojakin. Olimme hetken lähdössä rakentamaan sairaalloista Elvis-kulttiakin, mutta tulimme onneksi järkiimme ja käänsimme kirjaimet uuteen järjestykseen hieman ennen levyn pohjien äänitystä.

Morbid Evils on perustettu alkuvuodesta 2014, ja jo vuotta myöhemmin debyyttialbumi ”In Hate With The Burning World” on viittä vaille ulkona. Mitä olette saaneet vuodessa levylle aikaiseksi?

Morbid Evils - In Hate With The Burning World (2015)Keijo Niinimaa: Levyn materiaali väännettiin, treenattiin ja äänitettiin ensimmäisten neljän kuukauden aikana. Levyllä on kuusi (ainakin meidän mielestä) yksilöllistä kappaletta, jotka nivoutuvat toisiinsa yhdeksi jatkumoksi. Nivoutuminen tapahtuu sanoitusteeman ja peräkkäin sovittelujen kautta. Kokonaisuuden viimeistelee yhtenäinen äänimaisema, johon heiteltiin muutamia sampleja alkuun, väleihin, loppuun ja kappaleiden päällekin. Samplet ovat toki sivuroolissa, emmekä ole vielä varmoja, kuullaanko niitä keikoilla. Kuusi kappaletta sisältävän levyn kokonaispituus on noin 44 minuuttia, sillä on vajaa 30 riffiä ja melko harvakseltaan sanoja. Kokonaisuus tuntuu edelleen melko eheältä, mutta täytyy ottaa kunnollinen testikuuntelu, kunhan vinyylin koepainos valmistuu. Parin kuukauden tauko on tullut tarpeeseen, koska olen (ja olemme) pyöritelleet lättyä luvattoman paljon tee-se-itse-henkisen valmistusprosessin aikana.

”In Hate With The Burning World” soi todella rouhean kuuloisesti. Koko levy on kuitenkin kuulemma äänitetty ”treeniksellä” ja kaiken lisäksi mahdollisimman orgaanisella lähestymistavalla. Kertoisitko hiukan albumin tekoprosessista?

Keijo Niinimaa: Koko prosessi taisi alkaa siitä, kun hommasin meille Zoom-tallentimen, jolla aloimme demottaa biisirunkoja lauludemoja varten. Huomasimme siinä vaiheessa, että treeniksemme soundaa yllättävän selkeältä, mikä johtuu meidän lähtösoundien lisäksi hyvästä akustiikasta. Tila on sopivasti dempattu ja meidän kaapit on myös aseteltu siten, että keskellä huonetta on melko tasapainoinen balanssi. Tästä innostuneena vuokrasimme kaverilta pari äänikorttia ja lainasimme riittävästi mikrofoneja pohjien äänitykseen. Alun perin tämän piti olla demo, mutta kun koko touhu alkoi toimia jo ensimmäisissä koeäänityksissä, päätimme soittaa kaikki kappaleet talteen. Pohjasoittimet (komppikitarat, basso ja rummut) vedettiin livenä ilman klikkejä tai luureja, treenisfiiliksissä. Muutamassa kohtaa jouduimme toki jatkamaan kappaletta, koska lopussa tuli joku typerä kämmi, mutta pääpiirteissään kaikki on soitettu yhdessä. Tämän jälkeen vedimme lisää komppikitaroita (tuotanto- ja viresyistä) sekä jonkin verran lead/stemmaraitoja.

Orgaanisuutta lähestyttiin tuotannossa myös siten, ettemme lähteneet tekemään esim. rumpujen sound-replacea tai kitaroihin mitään mallinnuksia vaan kaikki äänet ovat analogisista lähteistä. Tai basistin käyttämä bassoefekti taitaa olla digitaalinen, enkä minäkään ole ihan varma, mitä minun Boss MD-2 on syönyt, mutta niiden perässä oli oikeita vahvistimia ja kaiutinelementtejä. Miksaus on toki tehty plugareilla, koska nollabudjetissa ei ollut juurikaan vaihtoehtoja, mutta pyrin pitämään paletin mahdollisimman simppelinä eli käytin pääasiassa EQ:ita ja kompressoreita. Ehkä vaikein ”luomuasia” oli se, että en lähtenyt editoimaan pohjaraitoja vaan pidin treenissoittofiiliksen. Siellä on nyt jonkin verran punkkia ja jazzia, jotka kyllä kuulee muutkin kuin bändin jäsenet, mutta samalla jokaisen riffin soittokierto on yksilöllinen. ”Mahdollisimman” orgaaninen ei siis tarkoita mahdollisimman analogista (ikävä kyllä), mutta pyrin pitämään ns. rehellisen lähestymisen kaikkeen. Lopputulos on mielestämme hyvin autenttinen läpileikkaus Morbid Evils -yhtyeen vuodesta 2014, ja tästä on hienoa jatkaa eteenpäin.

Levyn kappaleet on nimetty koruttoman yksinkertaisesti: ”Cruel”, ”Crippled”, ”In Hate”, ”Pollute”… Missä teemoissa kappaleissa liikutaan lyriikoiden puolesta?

Keijo Niinimaa: Sanoitukset käsittelevät ilmastonmuutoksen aiheuttamaa ihmiskunnan tuhoa. Samalla sivutaan myös surkeuttamme käsittää eri asioiden syitä ja seurauksia misantropian keinoin. Sanoilla on luonnollisesti myös tärkeä funktio tuoda vokaali-instrumentointiin syvyyttä ja tehoa – eli konseptilevy syntyi puolivahingossa. A-puolen avausraita ”Cruel” kertoo lyhykäisyydessään ihmiskunnan ilkeydestä, ”Crippled” nykyajan välittömistä ilmastoseurauksista ja ”In Hate” vihaa ihmiskuntaa avoimesti siinä kohtaa, jossa massat ovat ymmärtäneet kaiken menneen lopullisesti päin persettä. B-puolen avaava ”South of Hell” kuvaa tuskallisten viimeisten hetkien pelkotiloja melko graafisesti, ”Pollute” ajaa kohti loppua arvostellen valloillaan olevaa ilmastoskeptismiä ja ”Burning World” käy läpi viimeiset hetket pitkän kaavan kautta. Tarina on dystopinen, fiktiivinen ja osittain (luonnollisesti) liioiteltu, mutta ei tässä mitään käsijarrua tai pehmennystä kaivata vaan kirjoitetaan täysillä.

Puhutte saatteessa toivottomasta tulevaisuudesta ja lohduttomasta maailmankuvasta. Mikä maailmassa on tällä hetkellä mielestäsi eniten viturallaan?

Keijo Niinimaa: Olisikohan lyhytnäköisyys ja kyvyttömyys nähdä erinäisten virheiden seurauksia ajoissa? Kaikki oikeat ilmastotieteilijät ovat saarnanneet vuosikaudet tarpeesta muuttaa suuntaa, mutta globaali talousmalli ohjaa valtiot ja yritykset tekemään lähinnä kosmeettisia muutoksia, joilla saadaan aikaan jonkin verran omantunnon kohennusta muttei mitään merkittävää suunnanmuutosta. Eikä meilläkään ole mitään lääkettä, paitsi ehkä lohduton äänivalli tahdittamaan vääjäämätöntä loppua. Suosittelen tutustumaan esim. Arktiksen tulevaisuudenkuviin ja siihen, mitä seuraa, kun jäätiköihin, mereen ja Siperian routaan sitoutuneet metaanivarannot pääsevät ilmakehään. Maapallo on onneksi sen verran iso systeemi, että meidän kaltaisten muurahaisten sekoilu ei aiheuta hallaa kuin meille itsellemme ja muille kaltaisillemme lajeille. Eli maailma ei lopu vaan nykyiset ”kehittyneemmät” lajit katoavat ja alkaa uusi kierto.

Miten olette päätyneet soittamaan armottomasti runnovaa sludgea, death metallia tai miksikä itsenne määrittelettekään? Ainakin sinut on totuttu aikaisemmin näkemään astetta rivakampaa tempoa suosivissa orkestereissa.

Keijo Niinimaa: Soitamme musiikkia, josta pidämme, sen enempää tyyliä miettimättä. Sludge, death, doom ja drone tulevat meille mieleen, mutta vain koska satumme kuulostamaan noilta genreiltä (tällä hetkellä). Liian tiukka genremietintä tappaa luovuuden ja liika kiihdyttely veisi tästä fiiliksen. Valitsemamme alavireinen soundimaailmakin toimii parhaiten hidastellessa ja jankatessa.

Hidastempoisista biiseistä huolimatta yhtyeenne ura on tähän asti edennyt todella nopeasti. Jatkuuko samanlainen paahto, vai mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Keijo Niinimaa: Jostain syystä kaikki on tapahtunut hirveän helposti ja luonnollisesti. Toki tässä alussa on auttanut sekin, että naama alkaa olla melko tuttu kaikenmoisissa rankemman musan piireissä. Meidän kulmakivenä on kuitenkin sellainen hurja etu, että asumme kaikki samassa kylässä ja pääsemme viikottain treenaamaan. Tuo vaatii toki itsekuria ja kovaa haluakin, mutta samalla olemme mielestäni kehittyneet bändinä melko nopeaan tahtiin. Seuraavan levyn työstäminen on tosiaan käynnissä ja voi olla, että se tulee hyvinkin nopeasti valmiiksi, mutta mitään paniikkiahan tässä ei tietenkään ole. Omana toiveena on pitää tietty helppous tässä toiminnassa ja kaiken liika analysointi vähemmällä, ettei soitto pääse unohtumaan. Tiedän myös sen, että rima nousee aina ja jokaisen bändin elinkaaressa on parhaimmillaan selkeitäkin kehitysloikkia, eli voi olla, että toinen ja kolmas levy ovat ihan eri maailmasta nykyiseen verrattuna.

Missä Morbid Evilsin voi nähdä seuraavan kerran keikalla?

Keijo Niinimaa: Ensimmäinen veto on Joensuussa ja toinen Jyväskylässä ennen Turun levynjulkkarikeikkaa. Näiden lisäksi meillä on Eyhategodin lämppäys aprillipäivänä ja ainakin pari muuta klubikeikkaa eri puolella Suomea.  Kesällä soitamme lisäksi ainakin Tuskassa ja Jalometallissa.

Kiitos Haastattelusta! Haluatko lähettää vapaamuotoisia terveisiä Kaaoszinen lukijoille?

Keikoille sieltä!

https://www.facebook.com/MorbidEvils/

Haastattelu: Jonni Karlsson