Herrasväki Vaasasta on luonut itsestään ihka oikean tuotteen, jonka missio erottuu paitsi omaperäisen julkisivuskaalansa, että äärimmäisen radikaalisti kuuntelijakuntaa kahtia jakavan musikaalisen antinsa vuoksi. Siinä missä valtaosa omasta mielestään ainutlaatuisista yhtyeistä pusertaa parhaimmillaan pari-kolme musiikillista tekijää samojen raamien sisään, heitti One Morning Left genresäännöt aidosti romukoppaan jo ensidemoillaan. Debyyttialbumi ”The Bree-Teenz” (2011) mutkisti suoria kiristäen samalla kiitettävästi raskaustasoa, eikä kaikki itseironian rajat ylittävä kieli poskessa-mentaliteettikaan ehtinyt kadota mihinkään. ”Our Sceneration” on täydellinen otsikko yhdentoista kappaleen hämmentävälle post-hardcore meets Modern Talking-kokonaisuudelle. Tai jotain sinne päin.

Elektronispainotteiseen äänimaailmaan rakastuneen One Morning Leftin porkkana on edelleen mallia ”kaikki maailman värit”, joskin tällä kertaa vieläkin häiriintyneempänä versiona. Mätömpien osuuksien jyrätessä eteenpäin paikoin yllättävänkin suurella intensiteetillä, on orkesteri laventanut kiinnostuksen kohteitaan progeilemalla pikemmin eri musiikkityylien, kuin itse soitannan kautta; tanssibiitti on saanut seurakseen niin hiphopia, kikkeliheviä kuin dubstepiäkin. Deathcoremaisen avausraidan, tätä seuraavan ”Words Won’t Save Youn”, levyn parhaimmistoon kuuluvan ”OSCin” ja viimeistä edellisen ”Fuck The Lyricsin” kuuluminen samalle albumille on jo itsessään saavutus. Mainitsemisen arvoiseksi repäisyksi miellän myös metalliseen hardcoreen viittaavan (kliinejä kertosäkeitä lukuun ottamatta) ”Game Overin”, jonka nokkelat sovitusratkaisut eivät jää loputtoman sketsiviljelmän liiskaamaksi.

Pelonsekaisin tuntein käsiksi käymääni levyyn on, faneja lukuun ottamatta, käytännössä mahdotonta suhtautua vain yhden näkökulman siivittämänä. Tämä on luonnollisesti itsetarkoituksellista, mutta pidemmän päälle biiseissä tapahtuu yksinkertaisesti liikaa yhden aivokapasiteetin tarpeiksi. Mistään puhkisoittamisesta tai liiallisesta progressiivisuudesta ei todellakaan ole kysymys, vaan homma hajoaa puhtaasti toisistaan täysin poikkeavien elementtien ylitarjontaan; siinä missä breakdown polkee maukkaimmillaan maaliin, saattaa perässä seuraava teknotakominen (tai jatkuva pig squeal) pilata tunnelman täydellisesti. Toisaalta uudenlaista ja ehdottoman kokeellista lähestymistapaa hakevien kuuntelijoiden makuun ”Our Sceneration” saattaa olla jättipotti.

Taannoisessa KYPCKin ”Nizhe”-levyn arvostelussa kehuin kyseisen orkesterin tietoa ja taitoa brändätä musiikkinsa erinomaisiin raameihin mahtavalla tarinalla ja ainutlaatuisella tunnelmalla höystettynä. Tarinallisuudesta en menisi One Morning Leftin kohdalla sanomaan sanaakaan, mutta on tämäkin kuuntelukokemus tehty taidokkaasti kiusalliseksi. Fiiliksestä ja pääkopan sen hetkisestä moodista riippuen arvosana liikkuu kolmosen ja kahdeksikon välillä. Tosissaan tätä ei pidä eikä voi ottaa, komiikan toimivuus määräytyköön itse kunkin henkilökohtaisten mieltymysten perusteella.

6/10

Kappalelista:
01. I Told You Already
02. Words Won’t Save You
03. Game Of Drink
04. Sarcoptes Scabiei + On Face
05. OSCi
06. Our Sceneration
07. Faith In Humanity
08. LOL
09. Game Over
10. Fuck The Lyrics
11. Things To Do To Get Stabbed

Kirjoittanut: Tomi Salmi