”Morrisoundilta monipuolisuutta murhatyöhön” – Grindcore-klassikkoarvostelussa Napalm Deathin 30-vuotias ”Harmony Corruption”

Englannin Birminghamin grindcore-pioneerien, Napalm Deathin kolmas albumi, Earache Recordsin 1.7.1990 jukaisema ”Harmony Corruption” puhalsi ilmestyessään uusia tuulia niin bändin kuin yhtyeen ympärille kasvaneen genren tyylikirjoon ja soundiin. Lähestulkoon yhtyeen alkuajoista mukana olleet basisti Shane Embury ja blast beatin merkittävänä kehittäjänäkin tunnettu ja mm. maailman nopeimpana rumpalina noihin maailman aikoihin pidetty Mick Harris yhtyeineen olivat melkoisen murroksen edessä.

Ensialbumien, ”Scum”, ”From Enslavement to Obliteration” ja ”Mentally Murdered” -EP:n (1989), julkaisun jälkeen yhtyeen jäsenistössä tapahtui merkittäviä muutoksia. Japanin-kiertueen jälkeen kesäkuussa 1989 -vokalisti Lee Dorrian oli jättänyt yhtyeen keskittyäkseen Coventryssa juuri toimintansa aloittaneen doom metal -yhtyeensä Cathedralin toimintaan. Samoihin aikoihin myös kitaristi Bill Steer jätti birminghamilaisyhtyeen keskittyäkseen Liverpoolissa toimivaan death metalia ja grindcorea yhdistelevään yhtyeeseensä Carcassiin. Loppuvuodesta 1989 Napalm Death rekrytoi riveihinsä paikallisen death metal -akti Benedictionin riveistä tutun mureaäänisen vokalisti Mark ”Barney” Greenwayn. Kitaristin tontille yhtye kuitenkin valitsi yhdysvaltalaiskitaristin. Napalm Deathin riveihin liittyi vuoden 1989 lopulla Los Angelesin death metal/grindcore-piireistä vastikään kesken debyyttialbuminsa ”World Downfallin” valmistelun hajonneen Terrorizerin Jesse Pintado.

Kyseisellä nelikolla Napalm Death kiersi alkusyksyllä Earache Recordsin yhtyeiden ”Grindcrusher”-yhteiskiertueella. Mukana soittivat myös brittilafkan muut yhtyeet Carcass, Bolt Thrower ja Morbid Angel.

Kiertueen jälkeen Napalm Death kiinnitti riveihinsä myös toisen jenkkikitaristin. Mitch Harris lasvegasilaisesta grindcore-yhtyeestä Righteous Pigs liittyi vahvistamaan Napalm Deathin kitaravallia. Loppuvuodesta 1989 kyseisellä kokoonpanolla yhtye alkoi sitten hioa biisejä albumille, joka tuli tottelemaan nimeä ”Harmony Corruption”.

Vuoden 1990 alussa äänitetyn albumin tuotannosta vastasi Floridan Tampassa Morrisound-studiolla omaa, tanakkaa äärimetallisoundiaan luonut ja edelleen jalostanut aikansa tuottajavelho Scott Burns. Hänen hoteissaan ”Harmony Corruptionin” äänitysten jälkeen nauhoittivat albumeitaan miltei kaikki tuon ajan äärimetallin huippunimet Morbid Angelista Sepulturan ja Obituaryn kautta Cannibal Corpseen, Deicideen ja Deathiin.

”Harmony Corruptionilla” Napalm Death monipuolisti rytmiikkaansa ja kappaleitaan suoraviivaisista, lyhyistä rykäyksistä ja ultranopeasta grindcore-riuhtaisuista rakenteellisesti varioivampaan ja metallisempaan suuntaan. Alun alkujaan 1980-luvun puolivälin jälkeen yhtye, Mick Harris etunenässä, oli ottanut vaikutteita eritoten Yhdysvaltain itärannikon punkia ja death-thrashia sekoittaneilta yhtyeiltä, kuten Siege ja Repulsion.

Vuosikymmenen vaihteeseen tultaessa Harris oli kuitenkin enemmän viehättynyt raskaammasta industrial-painotteisesta musiikista. Etenkin ”Nappiksen” alkuperäisen biisintekijä-kitaristi-vokalisti Justin Broderickin perustama, kolkon teollinen Godflesh ja yhdysvaltalainen ääripoliittinen industrial metal-yhtye Ministry antoivat uutta suuntaa ja tyylillistä vivahdetta tulisen nopeana rumpalina tunnetun nuoren birminghamilaismuusikon rytmityöhön. Tämä tyylimuutos kuului ”Harmony Corruptionilla” selkeästi.

Nappiksen” varhaisimpiin levytyksiin, esim. verrattuna ”Harmony Corruptionin” biisit olivat tempojen suhteen maltillisempia, kappalerakenteiden suhteen pidempiä, monimuotoisempia ja vaihtelevampia. Paikoin niiden rytmimuunnoksissa oli aistittavissa myös progahtavia elementtejä. Silti kappaleet olivat riffipoliittisilta ominaisuuksiltaan järeämpiä ja raskaampia kuin yksikään tätä aiempi Napalm Death -julkaisu. Yhtyeen ilmaisun jyrkimmät hardcore punkin sävyt olivat korvautuneet teknisemmillä, mutta silti raskaasti rouhivilla, tylysti lanaavilla death metal -riffeillä ja dynaamisesti kappaleita eteenpäin kuljettavilla, varioivilla kompeilla. Kappaleet lainasivat paikoin myös hienoisia elementtejä speed- ja doom-metallista.

Vaihto-oppilasmatkan muistoista hienoimpia: Barneyn nimmari ja sarkastinen kehoitus nauttia aurinkoisesta Birminghamista (2002).

Barneyn ”hellä”, äänijänteitä säästelemätön, matalataajuuksinen vokaalitulkinta avausraita ”Vision Conquestista” alkaen ei anna armoa. Sosiaalipoliittisia, urbaaneja ongelmia, valtarakenteisiin piilotettua väkivaltaa ja vallankäytön sairaalloisuutta säälittä ruotivat lyriikat eivät säästä ketään moraalirappiosta kärsivää nilkkiä verbaaliselta selkäsaunalta. Entistä monipuolisemmin polveilevat ”If The Truth Be Known”, ”Social Sterility”, ”Malicious Intent”, ”Circle Of Hypocrisy”, ”Chains That Bind Us”, ”Mind Snare”, ”Extremity Retained” ja raskaasti d-beatilla eteenpäin runnova, läpensä korruptoituneen kirkon tekopyhyyttä päin näköä sivaltava videosingle ”Suffer The Children” edustavat rujon tasapainoisen albumin toimivinta antia. Kaupan päälle ”Unfit Earthin” mullanmakuisista taustavokaaleista huolehtivat yhdysvaltalaisvierailijat Deiciden Glenn Benton ja Obituaryn John Tardy.

Agoraphobic Nosebleedin Richard Johnsonin mukaan aiempia albumeja laajempaa levikkiä saanut Napalm Deathin kolmosalbumi vaikutti laajemmin yhdysvaltalaisen grindcoren kehitykseen kuin yksikään yhtyeen aiemmista albumeista. Myös BBC:n vaihtoehtoiseen ja äärimusiikkiin keskittynyt, legendaarinen radiotoimittaja John Peel jatkoi Napalm Deathin tuoreen materiaalin suitsuttamista omassa radio-ohjelmassaan.

”Harmony Corruptionin” rajoitetun vinyylipainoksen bonuslevynä, albumin kylkiäisenä, julkaistiin live-levy ”Live at the I.C.A.” ”Suffer The Children” -singlelevyn bonusbiiseinä kuultiin puolestaan levyltä pois jätetyt helmet, Nappiksen livesetistä vielä vuosikymmentenkin jälkeen löytyvä ”Siege Of Power” ja harvinaisempi, varsinaiselta albumilta pois jätetty albumin nimikkobiisi ”Harmony Corruption”.

”Harmony Corruption”-albumi raivasi Napalm Deathin tien ensimmäistä kertaa Brittien viralliselle albumilistalle. Sen korkein sijoitus brittilistalla oli sijalla 67. Albumin julkaisun jälkimainingeissa viisimiehinen uusiutunut yhtye soitti keikan 30.6.1990 Salisbury Arts Centre:ssa, Lontoossa. Kyseisen konsertin livetaltiointi julkaistiin vuonna 1992 nimellä ”Live Corruption”.

Napalm Deathin alkuaikojen hardcore-fanit eivät kuitenkaan katsoneet kovinkaan suopeasti yhtyeen uudistunutta tyyliä ja sen myötä sarastavaa kaupallisempaa menestystä, vaan syytti yhtyettä itsensä myymisestä. Tämä sai yhtyeen jäsenistön harkitsemaan uudelleen tyylillistä jalostumistaan.

Varsinkin rumpali Harris otti asian todella raskaasti. Pian albumin teon jälkeen hän ajautui erimielisyyksiin yhtyeen tyylillisistä suuntavalinnoista ja jätti yhtyeen. ”Harmony Corruption” jäi lopulta Mick Harrisin viimeiseksi studiolevytykseksi Napalm Deathin riveissä. Sittemmin herra keskittyi industrial- ja konemusiikin tekemiseen ja äärimusiikkia soittavana dj:nä toimimiseen.

Pian tämän jälkeen, vuonna 1991 Harris korvattiin Napalm Deathin rumpupatteriston takana Pintadon läheisellä ystävällä, Danny Herreralla. Napalm Deathissa edelleen vuonna 2020 rummuttavan Herreran vaihteleva mutta omintakeinen soittotyyli on määritelty ”euroblastiksi”, joka on tyylillinen jaloste Harrisin jalostamasta blast beatista.

Ilmestyessään ”Harmony Corruption” oli suuri, uusia väyliä avaava teos ei ainoastaan yhtyeelle, mutta isossa kuvassa koko grindcore- ja death metal-skeneille. Sen lisäksi se oli identiteetin uudelleen määrittänyt albumi 39 vuotta kuluvana vuonna täyttävälle Napalm Deathille.

 

Kommentoi julkaisua