Mors Subita – Degeneration

Pari talvea hiljaiseloa luolassaan pitänyt Mors Subita on herännyt talvihorroksestaan. Perseeseen ammuttu karhu on noussut takajaloilleen, ja metsässä raikaa eläimellinen raivo. Pitkän valmistelun jälkeen yhtyeen toinen albumi näkee päivänvalon keväällä, puhkuen intoa ja vihaa.

“Degeneration” potkii munille, se on sanottava heti kättelyssä. Jos 2015 vuonna ei vielä ole tullut tarpeeksi ärhäkkää metallilevyä, niin tässä se viimeistään on. Näiden vahvojen sanojen pohjalta on hyvä lähteä tutustumaan oululaisyhtyeen uuteen tuotantoon. Avauslyönnin huitaisee albumin lähes nimiraita “Degenerate” edustaen vauhdikkainta paahtoa, jota levy pitää sisällään. Kappale edustaa hyvin Mors Subitan kokonaiskuvaa, eikä kuulijoilla varmaankaan ole uskallusta moittia meininkiä missään vaiheessa.

Ensimmäiset kolme kappaletta pitävätkin vauhdin yllä, ja kolmas raita “End Complete” nousee ehdottomasti levyn parhaimmistoon melodisuudellaan. Tarttuva kertosäe muistuttaa yhtyeen pääsäveltäjä Mika Lammassaaren taustoista ja siitä taidosta, joka miehelle on melodisen metallin tekijänä suotu. Vaikka tempo hetkeksi levyn puolivälissä laantuukiin, hitaaksi sitä ei missään kohdassa voi luonnehtia. Ensimmäinen puolikas onkin mielestäni parhaimmistoa kymmenen kappaleen repertuaarissa. “Release” soljuu tuutulaulumaisesti korvista sisään, pieneksi hetkeksi lumoten. Mutta muniinpuhaltelun osuus (kuten yleensä arkielämässäkin) jää vähäiseksi, joten turpaanvedon on jatkuttava. “Reform” alkaa Lammassaaren mahtavalla soololla, joka ajaa kappaleen maaliinsa tarttuvan riffittelyn parissa. Kitarasooloja itse hieman karsastavana olen täysin myyty. Kohdalleni pitää osua todella paikkansa ansaitseva ja hyvin soitettu soolo, jotta sitä ei pitäisi kornina. “Degenerationilla” tai Lammassaaren muissakaan yhtyeissä siitä ei ole pelkoa. Ettei ihan kokonaan kitaristin perseennuolemiseksi menisi, niin toinen huomiota herättävä seikka on bändin uusi vokalisti Eemeli Bodde. Pohjoista vihaa huokuva ärjyminen on vertaansa vailla. Karjujia kotimaastamme löytyy ties millä mitalla, mutta harva heistä erottuu äänellään tai sävyillään näin hyvin. Toivotaan, että livetilanteessa laulut erottuvat myös edukseen!

Levyn loppuun sijoittuvat hieman pidemmät raidat, jotka pitävät mielenkiinnon yllä kuitenkin hienosti. Vaikka tämänkaltaisen musiikin kuvittelisi yleensä olevan yksitoikkoista, “Degeneration” on kuitenkin genreensä nähden monipuolinen julkaisu. Kylmän sävyjä löytyy tarpeeksi jokaiselle mörököllille, välillä vähän herkistellään, ja kauniit soolot nostavat käsivarsista karvat pystyyn.

Taustalla häärii yllättäen kotimaisen metallin työmyyrä Tuomas Saukkonen, joka levyn myös julkaisee oman levy-yhtiönsä One Man Armyn kautta. Asiat Suomen metallikentällä ovat jälleen hyvin, kun äijät hoitavat tonttinsa tähän malliin.

9/10

Kappalelista:
1. Degenerate
2. Resistance
3. End Complete
4. World Separated
5. Release
6. Reform
7. Cult of Mischief
8. Turmoil
9. Divine Is a Fraud
10. Last Journey

Kirjoittanut: Ville Kangasniemi

https://www.facebook.com/morssubita?fref=ts

Kommentit