Moshpit – kansantanhuja ja kylmiä suihkuja
Tanssilavat, kansantanhut ja letkajenkka ovat aina kuuluneet valistuneen kesälomalaisen tarkasti suunniteltuihin lomanviettotapoihin. Asioista paremmin perillä oleva metallimusiikin ystävä suuntaa kuitenkin katseensa kesän keikkatarjontaan erilaisille festareille. Omia lempibändejään katsellen saattaa se jäyhinkin hevari siinä hurmoksensa kourissa otettaa muutaman rivakamman tanssiaskeleen, jos toisenkin. Yleisesti tätä toimintaa kutsutaan pitissä pyörimiseksi. Moshpit onkin eräs keikkakulttuurimme hienoimpia puolia – kavereista pidetään huolta ja kaikilla on mahdollisuus hauskanpitoon.
Festarikesä 2018 kurkkii jo kulman takaa ottaen varaslähdön 16.-18.2.2018 Vaasassa Kaaosfesteillä. Ennen kuin kunnolla pääsemme yleisön sekaan heilumaan ja pittiin pyörimään, on syytä kysyä miltä se meininki näyttää aidan toiselta puolelta. Nalleturva OY:n Marko Mustiala on mies, joka tietää kaiken moshpiteistä – niin asiakkaan kuin järjestyksenvalvojankin roolista. Mustiala on myös ollut käynnistämässä pittivahtitoimintaa Suomessa ja kertoi omia näkemyksiään aiheesta.
Mainos päättyy
Eka kerta on aina erilainen
– Itse törmäsin ensimmäisen kerran kyseiseen ilmiöön 2004 Metallican Olympiastadion-keikalla. Ensikertalaisen silmiin näytti todella hurjalta touhulta ja aluksi luulinkin sitä tappeluksi. Kokeneemmat järkkärit informoivat kuitenkin nopeasti sen olevan ok. Se oli siis ensikosketukseni pittailuun ja muutaman viikon päästä siitä tuli lisää kokemusta Provinssirockissa Meshuggahin, Exoduksen ja Testamentin toimesta.
– Voisi jopa sanoa, että pittailuista tuli isomman joukon huvia metallimusiikin salonkikelpoisuuden myötä sen oltua valtavirtamusiikkina 2000-luvun puolessa välissä. Silloin suurimmissa piteissä oli satoja asiakkaita mukana ja pittailua saattoi näkyä esimerkiksi PMMP:nkin keikalla. Usein pitit ovat olleet punkin ja metallin oma juttu, mutta myös EDM-keikoilla (esim. Pendulum) on näkynyt hyvin aggressiivista pittailua.
Mainos päättyy
– Pittikulttuuri ilmenee ehkä parhaiten Suomessa metallikeikoilla. Usein pittaajat ovat kokeneita kavereita, jotka tietävät miten homma toimii ja pitti lähtee pyörimään heti keikan alettua. Eli Suomessa osataan pitata meidän silmiin aika turvallisesti ja sitä myös annetaan tehdä, ainakin isoimmilla keikoilla.
”Olen ollut kyllä myös asiakkaana Mokoman klubikeikalla, jossa jokainen pittaaja pistettiin ulos jäähtymään.”
– Klubeilla tila on yleensa rajoitetumpi festareihin verrattuna ja klubikeikoilla on myös vähemmän järkkäreitä saatavilla, joten klubikeikkojen pitit pyörii usein ilman valvontaa. Tai sitten keikkapaikka voi kieltää pitit ja pittaajat laitetaan pihalle.
Mainos päättyy
”Toi järkkäri suihkutti mua letkulla!”
– Usein isoimpien festareiden lavojen edustalla on vesiletku käytössä. Ymmärtääkseni alun perin letku tuotiin nimenomaan jengin juottamista varten, mutta sitä alettiin myös hyödyntämään porukan virkistämiseksi ja pölyltä suojaamiseksi. Letkullahan pystyy nopeasti täyttämään kymmeniä vesituoppeja oikein kuumalla keikalla.
– Vesiletkun käyttöä yleisöön päin tehdään hyvin harkitusti. Itse käytän sitä säästeliäästi, koska Suomen kesä ei ole kaikkein lämpimin ja jengillä on nykyään paljon elektroniikkaa keikoilla mukana. Voisi sanoa, että letkua käytetään silloin, kun lavan edusta on pölyävää materiaalia, eli kenttä kastellaan pölyn minimoimiseksi. Jos ilma on kuuma ja aurinko paistaa suoraan lavan eteen, niin silloin vedämme ilmaan pisarasuihkua, joka jeesaa ihmismassan tiiviydessä hyvinkin paljon ja estää porukan pyörtymisiä. Jos olkapäillä on paljon porukkaa istumassa, niin saatamme suihkauttaa heihinkin, koska kukaan ei varmaankaan halua katsoa keikalla jonkun hanuria naamansa edessä tai saada humalaista tyyppiä päällensä. Pointti on kuitenkin se, että suihkua käytetään yleisöön päin vain hyvin lämpimällä säällä ja huomioidaan illan lähestyminen, koska märissä vaatteissa tulee kylmä. Tietenkin jos joku Slipknot vetää illan viimeisen setin humalaisen ihmismassan velloessa, niin saatamme pitteihin pistää vähän virkistystä.
– Yksi mielenkiintoisimmista letkuseteistä oli 2010 Ruisrockissa, joka oli koko viikonlopun pelkkää hellettä. Amon Amarthin keikalla Paviljonkilavalla huomasin, että pitti oli pelkkää pölypilveä, joten päätin vetää vesiletkun paineaidan alta ja annoin palaa pittiin. Pöly lähti pois, jengi pystyi hengittämään ja pysyi helteessä virkeänä. Tästä innostuin ja vedin letkun myös Ranta-lavalla Flogging Mollyn ja Anti-Flagin keikoilla syvälle yleisön joukkoon. Porukka oppi nopeasti missä olin ja pitit saatiin pyöriin mukavasti lähistölle. Letkun hallinta oli aluksi haastavaa, mutta siihen sai nopeasti tuntuman ja jengi ei siihen kompastellut.
Mainos päättyy
”Voitte kuvitella +30 astetta kirkkaalta taivaalta, Flogging Molly soittamassa ja mielettömät pitit virkistävien vesisuihkujen ympärillä. Huikeaa settiä.”
– Tuosta pölystä vielä sen verran, että olin Wackenissa asiakkaana 2014 ja silloin Slayerin keikan ajan pyörin pitissä. Jo ekasta biisistä lähtien keuhkot oli täynnä pölyä ja välillä oli pakko pitää taukoja koska henki ei meinannut kulkea. Yöllä nousi kuume ja hengitys oli vinkunut koko yön. Eli kenttä olisi pitänyt kostuttaa, koska Wackenissa muta on ehkä ”pieni” ongelma, tai jotain suihkua käyttää yleisön suuntaan.
Hyvät, pahat ja hapannaamat
– Itse haluan, että jengillä on hauskaa ja se on aina ongelma, jos pittiin tulee porukkaa, jotka tietoisesti pyrkii satuttamaan muita. Yleensä näissä tilanteissa pitti kyllä pitää huolen omistaan ja järkkäri ei pakosti ehdi edes huomaamaan tilannetta. Yksi ongelma on myös se, että pittiä lähdetään rakentamaan keikoille, joihin se ei oikein sovi. Esimerkiksi Iron Maidenin keikalla keskeytin pitin, koska muutama nuori jannu meinasi saada selkään vanhemmilta herrasmiehiltä, jotka halusivat katsoa keikkaa. Taitaa muuten olla ainoa pitti, jonka olen itse henkilökohtaisesti kieltänyt.
Mainos päättyy
– Itse olen testannut asiakkaana erilaisia pittejä, joten aika hyvin osaan lukea, missä mennään ja mikä on sopivaa. Silloin myös tulee kiinnitettyä huomioita muihin järkkäreihin, joilla ei ole vielä paljoa kokemusta kyseistä touhusta ja se saattaa heijastua heidän ehkä yliaggressiiviseen toimintaan pittivahtina ollessa, mikä taas saattaa luoda turhaa kiristelyä asiakkaiden kanssa.
– Pitit on viihdyttävän näköistä touhua ja keikka menee nopeasti pittivahtina ollessa. Suomalainen pittijengi on yleensä iloista ja hauskaa porukkaa, harvoin siellä kukaan alkaa angstaamaan. Myös yleisön ja artistin vuorovaikutus on kivaa seurattavaa.
Yleisöllä on väliä
– Itse koen tässä vuosien aikana yleisön festarikäytöksen muuttuneen jonkin verran. Tuntuu, että nykyinen porukka tulee enemmän katsomaan bändejä ja käytös on paljon asiallisempaa. Tämä siis lavanedustalla toimivan järkkärin silmin, ei anniskelualueella toimivan. Mukavinta jengiä on yleensä metallifestareilla, ja yksittäisistä festareista Ilosaarirockissa ja Provinssissa on omien kokemusten perusteella olleet leppoisimmat asiakkaat. Ruisrock, RMJ ja vastaavat ovat omalla tavallaan haastavia, mutta hauskoja ja työntäyteisiä festareita. Mutta tietenkin kaikilla on oma makunsa, ja oma musiikkimaku vaikuttaa aika paljon festareilla viihtymiseen duunia tehdessäkin.
”Jokainen yleisö on aina omanlaisensa ja kaikki otetaan vastaan mitä tulee. Oma käytös yleisöä kohtaan vaikuttaa äärimmäisen paljon – jos olet asiallinen ja mukava jengiä kohtaan, saat samaa kohtelua myös takaisin. Niin se vain menee.”
”Piiri pieni pyörii”
– Ensimmäinen, mikä on jäänyt hyvin mieleen, on Testament Provinssissa 2004. Laulaja Chuck Billy ilmoittaa ennen ”Into the pit” –biisin alkua, että kaikki ketkä pääsevät securityn ohitse biisin aikana pääsevät hänen kanssaan lavalle. Hiki tuli, mutta yksikään ei sinne suoraan päässyt, eli yksi kaveri sinne otettiin Billyn toimesta ja siinäkin järkkärit kantoivat häntä jo sivummalle, mutta Billy napautti mikillä meidän kaveria ja sanoi, että päästäkää jätkä lavalle.
– Toinen kova setti oli Mötley Crue Sauna Openissa. Kuuma ilma, ennätysyleisö ja hyvin tiivis tunnelma. Me nostettiin jo kymmenen minuuttia ennen keikan alkua parikymmentä tyyppiä ylös aidalta ensiapuun ja koko keikan aikana nostoja yli 200. Ainut kerta, kun olen pyörittänyt 20 järkkäriä paikkoja vaihdellen, eli nostelijoita vaihdettiin keikan aikana, jolloin porukka pääsi välillä sivummalle huilimaan ja hetken päästä taas nostelemaan uudestaan. Saman keikan aikana Tommy Lee heitti yleisön joukkoon litrasen lasisen Jägermaister-pullon ja meidän homma oli saada se pois sieltä mahdollisimman nopeasti ennen kuin se lentää lavalle. Sijoitin järkkärit yleisön keskelle hyvissä ajoin ja me saimme pullon haltuumme muutamassa sekunnissa. Oli kyllä huikea keikka ja tuli oltua myös aika finaalissa keikan jälkeen.
Kolme kultaista sääntöä yleisölle ja pittivahdeille
Yleisö:
1. Ota rennosti ja nauti festareista.
2. Järkkärit on siellä festareilla teitä ja artisteja varten, eli aina kannattaa tulla juttelemaan jos joku painaa mieltä.
3. Niin hauskaa kuin siellä pitissä onkin, niin ei kannata tulla taklaamaan järkkäreitä, koska meidän homma on varmistaa jengin hyvä fiilis ja siihen pittitoimintaan on meidän paha keskittyä, jos täytyy varoa liikaa tiettyjä pittaajia.
Pittivahdit:
1. Älä provosoidu.
2. Jos joku kaatuu, mene auttamaan.
3. Tiedä missä on lähin ensiapu.
