Motörhead – Aftershock

Motörhead on yksi niitä harvoja bändejä, joka kymmeniä vuosia kestäneestä urastaan huolimatta tekee vielä levyjä tasaiseen tahtiin parin–kolmen vuoden välein. Edellinen albumi ”The Wörld Is Yours” julkaistiin kolme vuotta sitten, ja kyseessä on yksi bändin parhaista levyistä. Itselleni se taitaa olla jopa kaikkein kuunnelluin Motörhead-levy. Myös sitä edellinen levy ”Motörizer” on loistava, joten annoin itselleni luvan odottaa suuria myös ”Aftershockilta”, vaikka Lemmy olikin aikaisemmin tänä vuonna sen verran huonossa hapessa, että miehelle asennettiin rytmihäiriötahdistin ja Motörheadin esiintyminen muun muassa Ilosaarirockissa jouduttiin perumaan.

Uudelta levyltä ei kuitenkaan huomaa Lemmyn käyneen sanomassa käsipäivää kuolemalle vain iskeäkseen oven kiinni tämän naaman edestä. Periaatteessa kappaleet on tehty samoista vanhoista aineksista, jotka on vain muotoiltu hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. ”Aftershockilla” on rehellisiä ja potkivia rock’n roll -kappaleita, kuten ”Queen of the Damned”, ”Do You Belive” ja moni muu, jotka ovat kuin suoraa jatkumoa ”The Wörld Is Yoursille”, mutta siltä löytyy myös yllättävän raskasta menoa esimerkiksi ”End of Time”- ja ”Heartbreaker”-kappaleiden muodossa. Pientä noottia voi antaa siitä, että levyllä on pari hieman täytebiisin makuista kappaletta, jotka eivät nekään paskoja ole mutta jotka olisi silti hyvin voinut jättää poiskin. Levyllä on kuitenkin 14 kappaletta.

Levyllä on myös pari bluesahtavaa tunnelmointibiisiä. Tunnelmaltaan haikea ja raskas, mutta silti lohdullinen ”Lost Woman Blues” tyhjentää pään täysin kaikesta muusta ja saa kuuntelijansa ajattelemaan jotain tiettyä ihmistä, jonka kanssa asiat olisivat ehkä voineet mennä paremminkin. Kappale on helposti yksi levyn parhaita, eikä ”Dust and Glass” jää paljon huonommaksi. Molempien kappaleiden aikana voin kuvitella savuisen baarin nurkkaan kitaransa kanssa alakuloisen miehen, joka kappaleensa soitettuaan kumoaa viskipaukun kurkkuunsa ja häipyy paikalta sanomatta sanaakaan.

”Aftershock” on hieman monipuolisempi kuin pari edellistä Motörhead-levyä, mutta silti kaikin puolin perinteistä Motörheadia. Odotukseni olivat korkealla, ja vaikkei levy yllä aivan ”The Wörld Is Yoursin” tasolle, niin en tosiaankaan joutunut pettymään, sillä sinne ei yllä moni muukaan. Nyt vain toivotaan, että joulukuinen Suomen keikka tulee tapahtumaan; ja kyllähän se tulee, sillä Motörheadiin voi luottaa.

9/10

Kappalelista:

  1. Heartbreaker
  2. Coup de Grace
  3. Lost Woman Blues
  4. End of Time
  5. Do You Believe
  6. Death Machine
  7. Dust and Glass
  8. Going to Mexico
  9. Silence When You Speak to Me
  10. Crying Shame
  11. Queen of the Damned
  12. Knife
  13. Keep Your Powder Dry
  14. Paralyzed

http://imotorhead.com/
https://www.facebook.com/OfficialMotorhead?fref=ts

Kirjoittanut: Jyri Kinnari

Kommentit