Motörhead – Bad Magic
Lemmyn terveys on reistaillut todella rankasti, mutta Motörheadin levytystahti ei silti hidastu. Edellisestä albumista on kulunut hädin tuskin kahta vuotta, kun tiskiin lyödään jo seuraavaa. Motörheadin muutama edellinen levy on ollut aivan täyttä rautaa, joten sen vähempää en odota tältäkään.
Enkä joutunut pettymään tälläkään kertaa. Vaikka ”Bad Magic” ei ole aivan muutaman edellisen levyn tasoinen, on se silti kiitettävä kokoelma menevää rock ’n’ rollia. Erona vuonna 2013 julkaistuun ”Aftershockiin” tämä levy ei ole aivan niin monipuolinen. Siinä missä ”Aftershockilla” kuultiin perinteistä rockia, huomattavasti raskaampaa menoa ja pari melkoisen bluesahtavaa tunnelmointibiisiä, niin ”Bad Magic” on alusta loppuun rehellistä Motörhead-tyylistä rock ’n’ rollia. Ainoa eroavaisuus joukossa on rauhallinen ja koskettavan haikea ”Till the End”, joka on yksi levyn parhaista biiseistä.
”Bad Magicin” rock-biiseistä on melko vaikea sanoa mitään, mitä Motörheadin musiikista ei olisi jo sanottu. Motörhead rokkaa ja groovaa juuri niin väkevällä intensiteetillä kuin siltä sopii odottaa. Suurimmassa osassa kappaleita on myös tyylikkäitä yksityiskohtia, jotka huomaa vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen. ”Bad Magic” ikään kuin kasvaa jokaisella kuuntelulla. Levyllä on vain pari-kolme keskinkertaista kappaletta, jotka olisi voinut jättää pois tai korvata vaikkapa levyn yleisestä linjasta eroavilla kappaleilla.
Mainos päättyy
”Bad Magic” kuulostaa kokonaisuutena edeltäjiään piirun verran raskaammalta ja synkemmältä. Ei mitenkään valtavasti, mutta sen verran, että sen huomaa. Sävellysten lisäksi soundimaailma on hieman tummanpuhuvampi ja sumuisempi. Liekö Lemmyä viimevuosina vaivanneet terveyshuolet raskauttaneet miehen mieltä siinä määrin, että se kuuluu musiikissakin? Kenties hän on sisäistänyt oman kuolevaisuutensa.
Niinhän se vain on, että legendatkin kuolevat joskus, mutta useimmiten he jättävät maailmaan jäljen, joka muistetaan. Lemmy Kilmister ja Motörhead ovat jättäneet jälkensä musiikin historiaan jo aikapäiviä sitten, mutta Lemmy on siitä huolimatta uhannut jatkavansa niin pitkään kuin henki pihisee. Se jos mikä on arvostettavaa, puhumattakaan siitä, että bändi tekee edelleen musiikkia, joka vetää vertoja sen klassikkolevytyksille. Motörhead on yhtä kuin rock ’n’ roll.
8/10
Kappalelista:
1. Victory or Die
2. Thunder & Lightning
3. Fire Storm Hotel
4. Shoot Out All of Your Lights
5. The Devil
6. Electricity
7. Evil Eye
8. Teach Them How to Bleed
9. Till the End
10. Tell Me Who to Kill
11. Choking on Your Screams
12. When the Sky Comes Looking for You
13. Sympathy for the Devil (The Rolling Stones -cover)
Mainos päättyy
Motörheadin kotisivut
Motörhead Facebookissa
Kirjoittanut: Jyri Kinnari