Moukarilla naamaan – Dagoba ei löysäile ”Black Nova” -albumillaan

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 11.8.2017

Ranskalainen metal-jyrä Dagoba juhlistaa tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan ja julkaisee elokuun lopussa seitsemännen studioalbuminsa.

Yhtyeelle tyypillisesti kansikuva on mielenkiintoa herättävä, vaikka ”Black Nova” ei ole yhtä puistattavan näköinen kuin ”Post Mortem Nihil Est” tai ”What Hell Is About”. Seitsemäs levy on räjähtävä kokonaisuus, jossa hiekkapaperin karkeat murinavokaalit ja industrial metallille tyypilliset piirteet nivoutuvat saumattomasti yhteen. Koko levyä ei kuitenkaan paahdeta eikä murista läpi, vaan puhtaammille lauluosuuksille ja elektronisille efekteille on annettu tilaa. Ne monipuolistavat albumin soundia sopivasti. ”Inner Sun” on hyvä osoitus monipuolisuudesta ja industrialmaisten piirteidensä takia muistuttaa hiukan Rammsteinia, kun vastaavasti ”The Legacy Of Ares” on puhtaampaa turpaanvetoa groovaavien ja piiskaavien melodioiden suhteen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Stone Ocean” ja ”Lost Gravity” edustavat levyn kevyintä antia, jos keveydestä Dagoban kohdalla voi puhua. Kappaleissa on kuitenkin suhteellisen paljon puhtaita lauluosuuksia ja niissä on enemmän ilmavuutta. ”Fire Dies” antaa hienosti vastapainoa mielipuolisella paahdollaan ja Pierre ”Shawter” Maillen vatsasta saakka nouseville murinoilla. Elektroniset efektit ovat myös mielenkiintoinen lisä kappaleeseen. ”Black Novan” lopussa ei juuri löysäillä kuten aiemminkaan albumilla, vaan Dagoba vetää hampaat irveessä loppuun saakka. Päätösraidassa kuullaan kuitenkin raskaiden riffien ja rumpukomppien lomassa harmoniallisuutta puhtaampien lauluosuuksien toimesta.

Dagoban seitsemäs täysipitkä on väkevä metal-albumi, joka pitää kuuntelijan puristuksissa. Pitkästymään levyä kuunnellessa ei pääse, pikemminkin niska voi mennä jumiin niskalihasten pakkoliikkeistä. ”Black Nova” ei sisällä juurikaan yllätyksiä, mutta toisaalta siltä ei löydy yhtään heikkoa kappalettakaan. Dagoban seitsemäs studiolevy on hyvin rakennettu ja turvallinen kokonaisuus, johon uskaltaa tarttua, vaikkei yhtye olisi entuudestaan tuttu.