Mr. Lordi Kaaoszinelle massiivisesta tulevasta seitsemän albumin julkaisusta: ”Kaikki sanoi, että eihän tuollaista voi tehdä. Olihan se mahdollista, eikä tehnyt edes tiukkaa.”

Kotimainen metallimusiikin monsteri Lordi työstää parhaillaan kunnianhimoista projektiaan julkaista tulevana syksynä seitsemän albumia, jotka edustavat kaikki eri musiikkityylejä. Albumit muodostavat ikään kuin fiktiivisen Lordin musiikillisen historian, jolta yhtyeen edellinen albumi ”Killection” on koottu. Viime vuonna ilmestynyt fiktiivinen ”Killection”-kokoelmalevy esitteli bändin suurimpia hittejä, jos bändi olisi toiminut 70-luvulta lähtien.

Kaaoszine soitti Mr. Lordille ja kysyi, kuinka homma etenee.

Hei Mr. Lordi! Mitä kuuluu sinne pohjoiseen?

Mr. Lordi: Heh, aika hellettä pukkaa… 26 astetta oli tuossa varjossa, että ihan hyvä. Ihan hyvää kuuluu. Vähän väsyttää, ihan jees!

No niin, kiva kuulla! Täytyy kysyä heti tähän alkuun, kun kävitte Euroviisuissa ja on tällainen pandemia-aika, että millaista oli yhtäkkiä pitkän esiintymistauon jälkeen heittää pistokeikka siellä?

Mr. Lordi: No siis aika kovassa kuplassahan siinä oltiin. Kolmen päivän sisällä otettiin kuusi koronatestiä, enkä liikkunut sieltä hotellihuoneesta mihinkään sen jälkeen kun sinne tultiin. Ja sitten oli ne kuvaukset, joista mentiin takaisin hotellihuoneeseen ja sieltä suoraan kentälle. Että eipä oikeastaan tuntunut missään tai poikennut juurikaan meikäläisen normaalista vastaavanlaisesta pistokeikasta. Jos keikkareissuilla on hotellipäiviä, niin huoneessa olen joka tapauksessa. En lähde museoita tai kirkkoja kiertelemään enkä minnekään baareihin kikkuloimaan… Muutenkaan ei koko tämä korona-aika ole vaikuttanut kuin lähinnä vaan positiivisesti meikäläiseen.

Ei tosiaan ole korona teidän vauhtia ainakaan hidastanut… Olette Lordin kanssa parhaillaan tekemässä seitsemää albumia, joiden on tarkoitus ilmestyä halloweenina?

Mr. Lordi: Joo, korona päinvastoin mahdollisti tämän, koska nyt ei niin sanotusti ole tarvinnut lähteä keikoille, eikä ole ollut muita tuollaisia velvotteita. Eihän sitä muuten olisi voinut tehdä tällaista prokkista. Juuri tuossa kuuntelin viimeistä masteria, että se on niin kuin tehty. Halloweenina niiden levyjen olisi tarkoitus ilmestyä, mutta nyt näyttää siltä, että joillakin viikoilla siirtyy niiden julkaisu eteenpäin. Vinyylipainatus on niin pitkä prosessi tehtaalla ja siellä on nyt aivan älyttömän pitkät jonot. Niillä on jonkinlaiset kiintiöt levy-yhtiöitä kohtaan per artisti ja kun yhtäkkiä joltain levy-yhtiöltä tulee yhdeltä bändiltä seitsemän albumia, ne ei ehdi painaa niitä levyjä. Mutta minkäs teet, levy-yhtiö nostaa kädet pystyyn.

Vau! Hienoa, että olette saaneet nämä jo nyt kasaan! No, kun aina sanotaan että “Ei se määrä vaan se laatu”… Niin miten uskot että tässä on Lordin musiikin kohdalla käynyt? Teillä on ollut kuitenkin aikamoinen tahti… Onko tullut tehtyä iso kasa keskiverto Lordi-levyjä vai onko hillitön takominen nostanut tekemisen ihan uudelle tasolle?

Mr. Lordi: No sanoisin näin, että joka kerta kun meiltä tulee uusi levy, niin se on mun mielestä meidän paras levy, aina! Ja niinhän sen pitää ollakin, eihän muuten kannata päästää käsistään sitä levyn masteria. Ja nyt onkin veikeää, kun en ajattele näitä seitsemänä levynä vaan, että tässä on ikään kuin yksi seitsemän levyn kokoinen julkaisu ja se on selkeesti meidän paras. Ja tässä on se hauskuus, että nämä levyt ovat keskenään täysin erilaisia. Diskolevy, joka sieltä on nyt tulossa, on mielestäni Lordin paras levy ikinä koskaan, aivan 6-0. Sanonta “Ei se määrä, vaan se laatu” ei oikeastaan tässä tunnu tarkoittavan mitään, koska eivät ne ole toisiaan poissulkevia asioita. Väitän, että tämä projekti vain kasvatti ja buustasi luovuutta. Tässä ei tarvinnut miettiä niin paljoa sitä, että kuinka monta biisiä mahtuu levylle eikä sitä miten monta juttua pystyy tekemään loppuun asti ja mistä pitäisi luopua. Sitä mukaan kun teki enemmän, into vaan kasvoi ja vauhti kiihtyi. Kun ilmoitettiin aprillipäivänä tuosta meidän projektista, joku kommentoi että matematiikkahan tuossa on väärin – Eihän voi olla niin, että Lordi normaalisti tekisi muka niin monta biisiä per levy, että niitä jäisi aina puolet tai kaksinkertainen määrä yli. Voin sanoa tuolle kommentoijalle, että tervetuloa katsomaan näitä; noille levyille on tullut nyt vajaa 70 uutta biisiä ja yli jäi sellainen 140 biisiaihiota.

Aivan loistavaa! Kun tekee samalle yhtyeelle seitsemää erilaista albumia, siinä varmasti tulee hyvin tietoiseksi omista rutiineistaan biisinkirjoittajana ja myös kyseenalaistettua niitä. Onko sen myötä tullut jotain uusia oivalluksia?

Mr. Lordi: Tietysti kaikilla on maneereita. Omalla kohdallani esimerkiksi se, miten laulan ja kuinka kappaleiden osista mennään toiseen menee aina tietyllä tavalla sen mukaan, mikä itsestä kuulostaa hyvältä. Tykkään esimerkiksi pysähdyksistä ennen kertosäettä, niin että tulee siinä kohtaa täysi tauko, tai tietyistä rytmityksistä kertosäkeissä. Tällaiset asiat toistuvat. Jos laittaisi esimerkiksi jonkun orkestraatio-progelevyn ja speedmetal-levyn rinnakkain, niin äkkiseltään voisi vaikuttaa siltä, ettei niistä löydy mitään mitään samaa, mutta kyllä niistäkin perhana löytyy. Itse ainakin kuulen sieltä tiettyjä juttuja. Mutta toisaalta, jos ajattelee aivan alkuperäistä Rock’n’Rollia, niin sehän on kolmea sointua koko ajan. Jos se miellyttää itseä, hittoako sitä muuttamaan. Ei kannata yrittää lähteä muuttamaan sitä vain sen takia, että siitä tulisi erilainen. Jos se tapa tehdä kuulostaa hyvältä, eikä se ihan suoraan kuulosta joltakin jo valmiiksi tehdyltä, niin paras vaihtoehto on aina se joka kuulostaa hyvältä.

Tässä projektissa oli jännittävää se, että oli tietyt tiukat raamit jokaisen levyn kohdalla. Jos nyt vaikka miettii jotain 70-luvun Rock’n’Rollia ja että tavoitteena on tehdä sen tyylinen kappale… Vaikka siellä onkin niitä alalajeja todella paljon, tiedät että tietyn tyyppistä riffiä, biisin osaa tai biisiä et ala sille levylle tekemään. ”Killectionin” kohdalla tein sen oivalluksen, että on mukavaa kun on jonkilaiset raamit. Ja vaikka itse sanonkin, niin kyllä nuo levyt on aivan tyylipuhtaita suorituksia, eivät ne kuulosta keskenään samalta. Disko kuulostaa diskolta, se ei kuulosta edes rokilta…

Itse asiassa tajusin, että nämä seitsemän levyä ja eri musiikkityyliä, niin nämähän ovat ne ainekset eroteltuina, joista Lordi on tehty. Yhdellä perus Lordin levyllä on kaikkia näitä eri elementtejä, joista nämä seitsemän albumia koostuu. Ne vaan ikäänkuin fuusioituvat omassa päässä ja perus Lordi-biisissä on vähän diskoa, vähän koneheviä ja metallia… Ja sitähän se musiikintekeminen on ja on kautta aikojen ollut; omien vaikutteiden uudelleen sulattamista yhteen.

Tuota on kyllä kiinnostavaa pohtia. Minkälainen on tämä Lordin fiktiivinen musiikillinen historia? Mistä se lähtee ja ihan pakko kysyä myös, että missä vaiheessa Kiss tuli kuvioihin?

Mr. Lordi: ”Killectionin” ideahan oli tosiaan se, että tehdään ikäänkuin meidän Greatest Hits-kokoelma uralta, jota ei siis ole olemassa. Kiss siellä on tavallaan pohjalla; siellä on sellaisia markereita, selkeät vuosiluvut ja musatyylien vaihdot. Kiss kuuluu eniten sillä levyllä, joka on vuodelta -75, joka on näistä seitsemästä aikajanalla ensimmäinen. Kun kuulet sen, tiedät kyllä miksi se aivan erityisesti kuuluu ihan konkreettisesti siinä. Mutta siitä en nyt sanokaan sitten enempää. Sitten esimerkiksi se disko-levy, joka on seuraava, siitä tulisi äkkiä mieleen että se olisi vähän niinkuin Kissin ”Dynasty”. Mutta enää ei ollakaan itse asiassa siellä Kissin tontilla, vaan muljahdettiin ihan tuonne Earth, Wind & Fire, Boney M ja Bee Gees-osastolle. Että Kiss voi olla siellä lähtöideana, mutta se ajatus lähti karkaamaan ja musiikillisesti vaikutteet alkaa olla tällä levyllä jo paljon laajemmalta.

Sellaisesta iloisesta 70-luvun Rock’n’Rollista kuljetaan tosiaan syvälle diskoon, jonka jälkeen tulee progea, missä onkin sitten sellaisia erikoisuuksia, joita ei ennen ole Lordin katalogista löytynyt. Siellä on muunmuassa biisi, jossa bändi ei soita ollenkaan, missä on pelkkä orkesteri ja minä. Ja sitten siellä on esimerkiksi 12-minuuttinen biisi, joka on Lordin pisin kappale ikinä. Se levy menee osittain varmaan lähemmäs jotain Rushia ja Pink Floydia.

Sitten mennään mukavuusalueelle kahden levyn verran. Levy joka ajoittuu vuosille -83 ja -84, on sellaista W.A.S.P., Twisted Sister, Kiss, Scorpions -osastoa. Ja siinä ollaan tietysti täysin omalla kentällä. Sen jälkeen tulee AOR-levy, josta tuli toinen oma suosikkilevyni näistä. Siinä on sellaista Bon Jovi ja Desmond Child -henkeä, erittäin kevyttä. Alice Cooperin ”Trash”-levy menee siihen kategoriaan isoine kertosäkeineen ja valtavan isoilla synilla. Ja siinä ollaan hyvin syvällä omalla mukavuusalueella.

Tämän jälkeen tulee lainausmerkeissä ”Speedthrash”; eli mennään tuonne -91-vuoden suuntaan, joka on niin kuin Anthrax, Metallica, Pantera -osaston levy. Se oli tavallaan veikein säveltää, koska silloin kun tuota aikaa oikeasti elettiin, en voinut sietää noita bändejä. Olin täysin tukkahevi- ja AOR-mies ja kun bändikavereitten levylautasella alkoi pyörimään yhtäkkiä Slayer ja Testament, se oli omasta mielestäni aivan s**tananmoista meteliä. Meni monia vuosia, ennenkuin pystyin tavallaan kuulemaan ja hahmottamaan sen, mistä tää speed-thrash -bändien musiikki on tavallaan tehty. Että sitä piti tavallaan analysoida enemmän. Sitä musiikkia olin tavallaan kuullut aivan h*lvetisti, mutta en kuunnellut. Siinäkin musiikkityylissä on aika tiukat säännöt. Siinä koitetaan välttää kaikkia kaikkia sellaisia sävel- ja harmoniaratkaisuja, mitä esimerkiksi AOR:ssä ja tukkahevissä käytettiin. Kaikki mikä kuulosti vähääkään turvalliselta, nätiltä ja tutulta, siellä tehtiin juuri päinvastoin. Kun niitä biisejä säveltää, ne on aina puoli sävelaskelta johonkin toiseen suuntaan siitä missä se jossain perushevissä menee. Aina vähän vinossa.

Tämä viimeinen levy joka on muka joltain vuodelta -95 tavallaan sulkee tän ympyrän oikean Lordi-historian kanssa, koska se on sellaista koneheviä jota silloin tein. Me hetken aikaa mietittiin, että kun meidän ensimmäinen virallisesti julkaistu biisi on vuodelta -95 ”Rovaniemi Rockmurskaa”-nimisellä cd-kokoelmalla, pitäisikö se biisi tehdä tälle levylle uudestaan. Se olisi istunut siihen ihan hyvin, mutta ajateltiin kuitenkin että ei. Ikinä ei kannata lähteä coveroimaan itseään.

Mutta siinä tosiaan noi vaikutteet jos ajattelee sitä musiikillista matkaa tällä fiktiivisellä aikajanalla.

On varmasti tuonut uusia näkökulmia ja inspiraatiota tekemiseen tuollainen tutkiminen!

Mr Lordi: Joo, se on ihan v*tun hauskaa. Meidän rumpalille Manalle kävi veikeästi kun se tuskaili alunperin sen progelevyn kanssa ja pohti etukäteen että mitähän siitä tulee… Mutta sitten siitä olikin todella kivaa soittaakin juuri sitä, se meni tosi jouhevasti ja hienosti. Se tykkäsi ja kaikki oli tyytyväisiä kun se alkoi kikkailemaan ja piti hauskaa. Mutta sitten kun tultiin sen omalle tontille niille kahdelle 80-luvun melodiselle hard rock -levylle, se tuskailikin niiden kanssa. Kynnys olikin jotenkin korkeampi siellä, joka on niinkuin soitannollisesti paljon yksinkertaisempaa tavaraa. Ja kun taas tuli se “speedmetal-thrash” -levy vastaan, niin sillä oli taas helpompaa, kun se tavallaan ei ollut niin sidottu niihin sen omiin ajatuksiin siitä miten pitää soittaa. Oli jännää, kuinka niin sanotusti vaikeat ja haastavammat oli sille helpompia soittaa, kuin ne helpot ja tutut turvalliset.

Lordi on myös hyvin visuaalinen bändi ja teet sen suhteen paljon itse. Miten se puoli etenee?

Mr. Lordi: Joo, kyllä kaiken teen itse Lordin visuaalisesta puolesta. Nyt yllätin Saksan levy-yhtiön ukkelin, jolle soitin toissa iltana ja se kyseli mikä on meininki noiden kansien kanssa ja mulla olikin jo kuusi kantta tehtynä. Se vaan sanoi että “Mitä helvettiä? Sullahan on deadline vasta joskus kesän lopussa!”. Mutta kun intoa kun piisaa, niin kohta on tää homma jo ihan oikeesti paketissa.

Mitä aiot tehdä nyt sitten, kun halloweeniinkin on vielä aikaa ja alkaa hommat olla purkissa?

Mr. Lordi: No kyllä tässä on vielä puuhastelua näiden levyjen kanssa. Kun sanoin, että on kannet tehty, niin etukannet on siis tehty. Vielä on kuitenkin kaikkien seitsemän levyn bookletien taitot ja vinyylien painokset. Niistäkin tulee vielä eri boksisetit; sekä vinyyliboksi että cd-boxi… Nyt laitan sen graafikkohatun päähän ja alan tekemään niitä hommia. Tai oikeastaan se on jo päässä.

Vuosi sitten tehtiin päätös, että nyt ei tehdä uusia pukuja tälle kierrokselle. Ja luojan kiitos ei tehty, koska se olisi ollut aivan hirveää tuhlausta näille nykyisille puvuille, jotka on mielestäni hienot. Niitä ehdittiin käyttää vain kuukausi rundilla, minkä lisäksi oli muutamia pistokeikkajuttuja, kuten ne viisut. Pukujen yleisempi käyttöikä on kuitenkin sellainen 1,5-2 vuotta. Ei olisi ollut mitään järkeä alkaa tekemään uusia. Jos olisi se pukusavotta vielä tähän päälle niin huhhuh! Silloin prakaisi pää ja varmaan tulisi joku s**tanan mahahaava…

Onko teillä jo suunnitelmia siitä, milloin lähtisitte kiertämään näiden albumien tiimoilta, jos koronatilanne sallii?

Mr Lordi: Onhan niitä suunnitelmia koko ajan, mutta mielestäni on turhaa suunnitella mitään mahdottomia. Ainakaan ennen kuin ollaan edes Euroopan sisäisesti siinä 70 prosentin tavoitteessa koronarokotettujen suhteen. Meillä pitäisi syyskuussa jatkua se rundi, jota ehdittiin käydä kuukausi ennen kuin korona napsahti päälle. Kaikki festarikeikat viime vuodelta on siirretty tälle kesälle ja tältä kesältä on yhtä lukuun ottamatta kaikki jo siirretty sinne ensi kesään. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, kun nuo levyt tulee ulos loppuvuodesta ja meillä on kuitenkin vielä velvoitteet viedä edellinen rundi loppuun, kuinka me se hanskataan niinkuin taiteellisesti ja logistisesti. Ja miten tuolla ohjelmatoimistossa, keikkamyynnissä ja managementissa ratkotaan tämä. Hypätäänkö me vaan suoraan niiden uusien levyjen maailmaan ja jätetään tyngäksi se edellinen kiertue, vai tehdäänkö edellisen keikkaseittiä? Näitä ei ole vielä päätetty. Keväällä on kyllä ihan rundia kalenterissa.

Missä teidän olisi tarkoitus esiintyä seuraavan kerran?

Mr. Lordi: En minä tiedä. Jos siihen 70-pinnan juttuun päästään – johon ei päästä – niin silloin meillä pitäisi syyskuussa jatkua Euroopan rundi. No eihän se todennäköisesti v*ttu jatku. Sitten meillä pitäisi olla jotain keikkoja, oliskohan ollut nyt loka-marraskuussa Saksassa – no eihän ne ole. Ja joulukuussa pitäisi olla venäjän rundi – no eihän sitä tule. Että jos ollaan vaan ihan rehellisiä tämän asian suhteen… Jos nyt esimerkiksi Suomessa näyttää siltä, että näitä rajoituksia höllätään, loppukesän festarit voidaan pitää ja Nightwishkin vetää jo keikkaa elokuussa jne.. Kyllä. Mutta se, että bändit pääsisivät kiertämään Eurooppaa täysin vapautuneesti, niin se tarkoittaa sitä että kaikkien maiden, vähintäänkin EU:n sisällä pitäis olla siinä 70 prosentin tavoitteessa väestön rokottamisessa. Mutta monet maat ovat alemmalla tasolla siinä tavoitteessa, eikä kukaan järkevä organisaatio lähde riskeeraamaan sitä, että ne lähtee tekemään ns. “turvallisen maan” ensin ja sitten käyvät muutamalla keikalla hakemassa koronan jostakin maasta, jossa se rokotettujen määrä on matalammalla tasolla. Näin ollen tämä rundien logistiikan tekeminen tässä tilanteessa on aika mahdotonta, ainakin sellaisten täysimittasten rundien kohdalla.

On todella tärkeää, että kaikki ne keikat tapahtuu, mitä sinne kiertueelle on merkattu. Ne on laskettu tarkkaan; ajoitukset, päivät, ajot, liksat, kustannukset… Ei sieltä voi vaan yhtäkkiä pudottaa jotain maata pois. Jonkun muutaman tietyn maan tipahtaminen pois vaikka 30 keikan kiertueelta voi tarkoittaa sitä, että koko kulurakenne joudutaan laskemaan uudelleen. Tuosta kohtaa se hämähäkin verkko rundien suunnittelussa on hatara, jokainen siirtymä ja keikka on tärkeä.

Varmasti on hankalaa… Mites livestriimit, onko niistä B-suunnitelmaksi?

Mr. Lordi: No me tehtiin sillon vuosi sitten livestream ja ajateltiin, että tehdäänpäs nyt sitten oikein kaikkien livestriimien äiti. Tehtiin sitten se kolmetuntinen, johon fanit saivat äänestää biisit. Eli me opeteltiin sitä varten ja vedettiin v*ttu 20 biisiä, yli! Ja suurin osa tai ainakin yli puolet niistä oli sellaisia, joita me ei oltu tyyliin koskaan soitettu tai meidän bändistä ei osa ollut koskaan soittanut. Sellaisia todellakin b-puolen harvinaisuuksia, joita ei oltu ikinä soitettu livenä. Tehtiin hitosti sisältöä siihen, etukäteiskuvauksia jne.. Siihen meni aivan h*lvetisti aikaa ja esivalmisteluja. Ja sitten jouduttiin vaan toteamaan, että koska ihmiset ei halua maksaa niistä striimeistä, niin se ei vain ole sen vaivan arvoista. Se on niin kuin ilmaiseksi tekisi. Silloin sanoin, että ei enää koskaan, ei. Ihmiset haluaa musiikkia ilmaiseksi ja sen on mielestäni vaan jotenkin pöyristyttävää ja hävytöntä. Tai no, ei kaikki ihmiset, mutta iso osa ajattelee niin.

Enkä halua tehdä mitään puolivillaista livestriimiä, me tehtiin mielestäni maailman paras livestriimi silloin viime vuoden toukokuussa. Tehtiin sitä koko tuotantoportaan kanssa varmaan neljän kuukauden ajan, rakennettiin joka päivä. Ja sitten porukka nillittää, että “Ai, tää maksaa? Voisko joku laittaa Youtubeen?” En tiedä, onko tilanne muuttunut nyt, mutta pahoin pelkään että ei. Eräs nimeltämainitsematon kollegani teki muutamankin livestream-keikan bändinsä kanssa ja kertoi, että yleisin FAQ-kysymys, joka tuli näiden keikkojen tiimoilta heidän kotisivuilleen oli jotakuinkin “Hei! Haluaisin katsoa sitä teidän livestriimiä, mutta tämä linkki menee jollekin sivulle, joka kysyy luottokorttitietojani ja jossa lukee, että tää maksaa jonku 9,90 euroa. Mistä voin katsoa tän keikan?”. Että näin.

Jotenkin kummalliseksi mennyt tämä homma. Musiikkia kulutetaan enemmän kuin koskaan, mutta se johtuu vain siitä, että musiikin ilmainen kulutus on täysin mahdollista. Musiikin tekijät ovat aivan sen hemmetin t-paitamyynnin ja livekeikkojen varassa. Siitä pääasiasta, musiikin tekemisestä, ei suurin osa kuluttajista halua maksaa. Aivan käsittämätön ihmisten ajatteluvamma tässä. Niin junttura olen, että en ole hankkinut Spotifyta, enkä kuuntele musiikkia Youtubesta. Lapissa on yksi oikea musiikkiliike Torniossa, ajan sinne sellaiset 100 km hakemaan sen levyn, jota haluan kuunnella. Kun ostan sen fyysisen tuotteen, niin koen että siitä menee korvaus tekijöille kaupan kassan kautta.

Tämä on kyllä ollut todella vaikeaa aikaa musiikkialalla kaikin puolin ja olisi tärkeää, että ihmiset alkaisivat tiedostaa paremmin sitä, miten raha liikkuu musiikintekijöille.

Siitä piti vielä kysyä, että milloin voisi odottaa ensimmäisiä singlejulkaisuja tulevilta albumeilta?

Mr Lordi: No sanopa se, siitä ei olla vielä puhuttu. Itse ajattelisin, että syksyllä tietenkin. Siis luonnollisesti, vaikka ne ovatkin jo valmiina kaikki. Mullahan oli tällanen idea – sehän ei kyllä varmaan tule menemään läpi – että kun tulee seitsemän levyä, niin olisi hiton hienoa kun tulisi seitsemän sinkkua! Nykypäivänähän tehdään usein yksi ikään kuin oikea musiikkivideo ja sen lisäksi yksi tai kaksi lyriikkavideota. Niin voisi vaan kylmän rauhallisesti julkaista yhden oikean videon ja kuusi lyriikkavideota. Olisi hauskaa, kun samana päivänä kosahtaisi yhden studiolevyn verran sinkkuja! Mielestäni se kuuluisi tähän julkaisuun, kun miten sitä valitsee yhden biisin seitsemältä eri levyltä, jotka on keskenään täysin erilaisia? Tai kolme sinkkua, miten sitten niiden neljän muun levyn ja musiikkityylin kanssa? Tätä nyt yritän ajaa, mutta näillä ideoillani on usein taipumusta kariutua… Tai no joo, menihän tämä 10/10 levyn projektikin 70 prosenttisesti läpi! Ja siihen kaikki sanoi silloin puolitoista vuotta sitten, että se on mahdotonta, eihän tuollaista voi tehdä. No v*ttu, tehkää perässä. Olihan se mahdollista, eikä tehnyt edes tiukkaa.

Kun ”Killection” oli vähän niinkuin Best of -kokoelma näiltä tulevilta albumeilta, niin onko ilmennyt sellaista ongelmaa, että olisitkin nyt tehnyt paljon parempia biisejä näille uusille levyille?

Mr. Lordi: On, joka kerta. Biisit, jotka ”Killectionilta” menee noille levyille, ovat järjestään aina se levyn huonoin biisi. Siltä se tuntuu, mutta että ei voi mitään. Harkittiin itse asiassa näistä joka ikisen levyn kohdalla, että jätetäänkö siitä pois tämä ”Killection”-biisi, koska tuntui että se on huonompi tai ei toimi. Loppujen lopuksi taidettiin pari niistä ”Killectionin” biiseistä miksata uudestaan, jotta ne istuisivat siihen levylle. Siellä on yksi levy, joka lopulta sitten ei ikään kuin kuulu tuolle ”Killection”-timelinelle. Se on se progelevy, tai tämä konseptilevy, josta sitten muista syistä jouduttiin jättää pois se ”Killectionilla” oleva progebiisi. Se jätettiin pois siksi, että silloin kun ”Killectionia” ja sitä progebiisiä tehtiin, niin sen biisin tekstihän oli sellainen, että sen oli tarkoitus olla vain viittaus johonkin isompaan tarinaan. Kuitenkin ilman, että oikeasti oli minkäänlaista tarinaa tai sidoksia siihen. Koitapa sitten rakentaa kokonainen levy sen biisin ympärille! Huomattiin aika nopeasti, että tämä ei muuten tule onnistumaan. Jätettiin se sitten pois ja tämä progelevy, mikä meiltä nyt tulee on ihan oma tarinansa. Siinä ei ole tätä ”Killectionilla” olevaa Apollyon-kappaletta.

Mutta kyllä ne muut biisit taitaa siellä olla. Tosin täytyy muistaa, että ”Killectionillahan” on kymmenen biisiä ja näitä levyjä tulee vaan seitsemän. Eli ihan täydellistä ”Killection”-timelinea tai katalogia ei nyt sitten tullut. Se on ainoa asia, mikä harmittaa, koska se olisi onnistunut meiltä helposti. Loppupeleissä meillä meni äänityksiin kaikkineen 9 kuukautta seitsemään levyyn, eli reilu kuukausi per levy. 10 levyä ei olisi ollut mikään ongelma.

Voisiko olla toivoa saada vielä lupaa noille lopuille levyille, nyt kun olette saaneet nuo seitsemän noin hyvälle mallille?

Mr. Lordi: Ei, kyllä se on kustannuskysymys. Se on mahdotonta sen takia, että se on vaan niin jumalattoman iso paketti levy-yhtiölle. Ja nythän siihen ei enää ehtisikään, koska tiedetään jo nämä vinyylipaino-aikataulut tässä kohtaa ja ongelmat niiden kanssa. Mutta helposti olis kyllä lähtenyt, koska sitä tavaraa tuli.

En malta odottaa syksyyn… Kiitos! Tämä oli todella mielenkiintoista ja hauskaa! Olisiko ollut vielä jotain terveisiä, mitä olisit halunnut lähettää?

Mr Lordi: Hyvää kesää ja terveisiä! Kiitos, tämä oli hauskaa!

Kiitos! Hyvää kesää!