Muchos cojones – The Flaming Sideburns Turun Dynamossa 10.11.2018

Olen tainnut nähdä The Flaming Sideburnsin viimeksi 10 vuotta sitten. Mihin kaikki nämä vuodet ovat menneet? Tässä välissä perinteinen kalliolainen kolmen soinnun säveltaide on kärsinyt melkoisen inflaation.  Tavallaan ymmärrän, miksi. Ei ”katu” tai ”scandinavian action” -etuliitteillä aikanaan varustettu rock uudistanut alun perinkään MC5:n tai muiden 70-luvun underground-suuruuksien sapluunaa juuri lainkaan. Mutta eihän se toisaalta ollut ideanakaan. Tärkeintä oli… hmm, rokata. Eikö se ole muutenkin rock ’n’ rollin idea? Astellessani keikan aloitusajankohtana turkulaisen anniskeluravintola Dynamon tanssilattialle, olen hieman huolissani. Tänne eteenhän mahtuu vähän liiankin helposti. Ovatko turkulaiset unohtaneet vitossoinnun yksinkertaisen nerokkuuden? Onneksi viimeistään puolen tunnin kuluttua, kun vokalisti Eduardo Martínez hiippailee asettelemaan viinipulloa taktiseen sopivaan lokaatioon lavan sivuun, alkaa yleisökin heräillä.

Kun kymmenisen minuuttia myöhemmin bändi astelee viimein lavalle ja aloittaa painamisen pari vuosikymmentä vanhalla ”Crashing Downilla”, ei tyhjää tilaa enää näy. Suomen rupisin ja paras perusrock-yhtye on tullut takaisin. Vai onko bändi edes ollut poissa?  Ehkä maksimissaan poissa Turusta, ainakin pääkaupunkiseudulla bändi on keikkaillut satunnaisen epäsäännöllisesti. Kuluvaa minikiertuetta on kuitenkin mainostettu alkuperäiskitaristi Jude ”Jeffrey Lee Burns” Jutilan paluun myötä jonkin sortin comebackinä. Juurille paluun tuntua lisää myös setin keskittyminen lähes yksinomaan ”Hallelujah Rock ’n’ Rollah” -studiodebyytin ja sitä edeltäneiden pikkulevyjen biiseihin. Jonkinasteisena hittinä yleisön mieliin jäänyt ”Up In Flames” nostaa fiiliksiä yleisössä, kuten tekee myös samaiselta vuoden 2001 levyltä poimittu ”Blow The Roof”. Välissä tulleet uudet biisit eivät ainakaan toistaiseksi juuttuneet otsalohkoon, mutta olivat hyvässä mielessä sitä itseään.

Soittajasankareiden läpikäymät vuodet huomaa ehkäpä ohenneista hiuskuontaloista tai hitusen kasvaneista elintasovatsoista, mutta se tärkein – energia – ei ole kadonnut mihinkään. Paluustaan silminnähden innoissaan olevan Jutilan ohella kitaroiva Jukka ”Ski Williamson” Suksi loistaa edelleen tyylitajuisissa sooloissaan. Ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kaiken pohjana rullaava rytmiryhmä Marko ”The Punisher” Perälä  (basso) – Jarkko ”Jay Burnside” Jokelainen (rummut) svengaa kuin hirvi ja kaikki muut klisee-eläimet yhteenliitettynä. Tällaista yhteissoittoa tulisi opettaa musiikkioppilaitoksissa. Ja kaiken keulilla Argentiinan lahja Suomen ja Euroopan likaisille rock-klubeille. Jos keikkaa analysoisi futistermein, peli aukesi keskushyökkääjän osalta täysillä vasta kolmen-neljän biisin jälkeen. Tuon jälkeen herra Martínezia on kuitenkin mahdotonta saada pois rock ’n’ rollin paheellisten voimien pyörteestä, yleisöstä tai kaiutinkaappien päältä keekoilemasta. Hiki lentää, mies ja ääni kestää.

Jos jotain kritisoitavaa tästä täydellisestä 50’s / garage / lattari / Stones / Detroit -tripistä haluaa etsiä, niin alkupään riffittelevän materiaalin sävellyksellinen yksipuolisuus saa ajoittain kaipaamaan Burnsin jälkeisten aikojen psykedeliapoppeja á la ”Since The Beginning”. Nyt melodisuutta toki löytyy, vaikka ”Lonesome Rainin” agenttitunnelmoinnista, mutta omaan makuuni hieman liian vähän.  Tämä on kuitenkin vain pieni puute, kun tarjolla on kuitenkin ”Loose My Soulin” ja ”Street Surviorin” kaltaisia missä tahansa ympäristössä toimivia täsmäiskuja. Kun yleisö vielä saadaan perinteikkäästi matalaksi ”Rock ’n’ Roll Boogaloo” -encoren aikana, ei energiayliannostuksen kokenut yleisö yksinkertaisesti voi toivoa muuta kuin uusia keikkapäivämääriä. Get down or get out!

Setti:

1. Crashing Down
2. Up In Flames
3. New Daylight
4. Blow The Roof
5. Sweet Christeen
6. Searching Like A Hyena
7. Close To Disaster
8. Lonesome Rain
9. Soul Shaking
10. Emotional Sun
11. Sweet Sound Of Luv
12. La Bruta
13. Loose My Soul
14. World Domination

Encore

15. Neverending Freeway
16. Jaguar Girls
17. Reverberation (Doubt)
18. Street Survior
19. Testify
20. Rock ’n’ Roll Boogaloo / Bama Lama Bama Loo / Gloria

Teksti & kuvat: Juhani Mistola