”Mukana on aiempaa enemmän aggressiivisuutta mutta myös uusia ideoita ja yllättäviä elementtejä” – haastattelussa Slow Fall

Oululainen melodeath-yhtye Slow Fall julkaisee 16. toukokuuta kolmannen pitkäsoittonsa ”Blood Eclipse”. Kaaoszine tiedusteli yhtyeeltä haastattelun muodossa, miten albumin valmistuminen sujui, ja missä bändin voi seuraavaksi nähdä keikalla.

Hei, Slow Fall! Miten keväänne on alkanut, kuka vastailee kysymyksiimme?

Tervehdys ja nöyrät kiitokset mielenkiinnosta yhtyettämme kohtaan. Bändin puolesta vastausvuorossa on kosketinsoittaja Lasse Launimaa. Tämä vuosi on alkanut todella toiminnantäyteisesti. Työstettiin kolmas levymme maaliin ja käväistiin ihan vastikään lyhyt reissu Saksassa parin keikan tiimoilta. Nyt on detox-kuuri tehnyt tehtävänsä ja taas jaksaa painaa.

Teidän kolmas albumi “Blood Eclipse” julkaistaan 16. toukokuuta. Mitä kuuntelijat voivat odottaa tuoreelta levyltä?

”Blood Eclipse” on meidän tiukin ja energisin levy tähän mennessä. Viime vuosien lisääntynyt keikkailu on vaikuttanut bändin soundiin, ja suurin osa biiseistä on tehty toimimaan livenä. Mukana on aiempaa enemmän aggressiivisuutta mutta myös uusia ideoita ja yllättäviä elementtejä kuten pianoballadi. Lyriikoissa käsitellään ihmisen sisäisiä kamppailuja ja nykymaailman kaoottisuutta. Mukana on myös suomen kieltä kuten aiemminkin. Kokonaisuus tuntuu monipuoliselta mutta yhtenäiseltä, ja se ennen kaikkea pistää jalan tamppaamaan. Toivottavasti levy vie kuulijan mielen johonkin syvälle.

Miten kirjoitus- ja äänitysprosessit etenivät? Tuliko vastaan mitään uutta tai yllättävää?

Jos jokin tässä porukassa toimii, niin biisinkirjoitus. Meillä on yhteinen käsitys siitä, miltä bändin pitäisi kuulostaa, ja se antaa kaikille jäsenille tilaa osallistua luomistyöhön. Vastuuta ottavat eniten kuitenkin Juho ja Markku, jotka ovat kirjoittaneet suurimman osan meidän tuotannosta. Meillä oli jo edellisen albumin julkaisun aikaan muistaakseni yli kymmenen biisiaihiota kolmannelle levylle, ja pidimme ensimmäisen kuuntelusession ”Omega”-biisin musavideokuvauksissa Pieksämäellä. Silloin albumi rupesi hahmottumaan ja päästiin nopeasti sovitustyön pariin. Kaikilta jäseniltä tuli inputia ja näkemystä materiaaliin, eikä mitään ideoita painettu alas, kunhan ne palvelivat musiikkia. Vaikka tämä saattaa kuulostaa siltä, että meillä on ollut oikein rauhallinen ja hienosti etenevä kirjoitusprosessi, sai osa biiseistä lopullisen muotonsa vasta nauhoitusten yhteydessä, eikä kellään ollut sitä ennen mitään käryä lopputuloksesta. Uutta ja yllättävääkin siis päätyi levylle asti.

Miten kappaleet syntyvät? Onko teillä tietty työskentelytapa, vai syntyvätkö ideat spontaanisti?

Yleensä biisiaihiot tulevat yksittäisiltä jäseniltä suht kokonaisiksi mietittynä. Kaikilta meiltä löytyy kotistudiot, joten ideat saadaan hiottua melko valmiiseen muotoon jopa ilman treenejä. Voi varmaan siis sanoa, että biisinkirjoituksella on suhteellisen spontaanit lähtökohdat, minkä jälkeen aletaan yhdessä hioa lopputulosta. Treenisessioissa biisit yleensä kuitenkin muotoutuvat lopulliseen pakettiinsa, koska lähes kaiken meidän materiaalista halutaan olevan esitettävissä livenä. Emme käytä keikoilla taustanauhoja (paitsi introja ja outroja), joten livenäkökulma on meille tosi tärkeä, kun kaikki studiossa tehdyt asiat pitää pystyä myös soittamaan keikoilla. Ollaan huomattu, että meille toimii parhaiten tällainen työskentelytapa, että kaikki biisit pyritään demottamaan laadukkaasti ja harjoittelemaan kunnolla ennen nauhoituksia.

Olette julkaisseet jo useamman singlen tulevalta levyltä. Millaisen vastaanoton kappaleet ovat saaneet?

Olemme pyrkineet pitämään julkaisutahdin tasaisen aktiivisena, ja levyltä on tullut ulos nyt neljä sinkkua sekä yksi bonusbiisi (”Life Is a Losing Game”). Kaikkia biisejä on myös päästy esittämään livenä ainakin pari kertaa ja ollaan huomattu, että uusi materiaali toimii myös yleisön mielestä. Se on ollut kiva huomata, koska nykyaikana palautetta tulee tosi vähän ja ollaan striimialustojen lukujen armoilla. Sielläkin kuuntelijaluvut ovat olleet koko ajan nousujohteisia, ja ennätyksiä on rikottu jokaisen sinkun julkaisun jälkeen. Ollaan kiitollisia jokaisesta kuuntelijasta ja halutaan ehdottomasti kuulla, millaisia fiiliksiä biisit herättää. Ei me niitä turhaan somepäivityksissä kysellä!

Mikä on mielestäsi vaikein vaihe albumin tekemisessä? Entä helpoin?

Ehkä meidän tapauksessa albumin tekemisessä voidaan puhua mukavista ja epämukavista asioista. Biisinkirjoitus ja ylipäänsä musiikillinen työskentely yhdessä on varmasti meidän kaikkien mielestä mukavinta ja antoisinta. On mahtavaa, kun homma menee eteenpäin ilman puristamista, ja biisit saadaan keskustelemaan toistensa kanssa, ja niistä alkaa syntyä yhtenäinen kokonaisuus. Siksi koetaan tärkeäksi tehdä nimenomaan albumeita eikä vain yksittäisiä biisejä. Mikä sitten on vähemmän mukavaa, liittyy kaikkeen ulkomusiikilliseen tekemiseen. Raha-asiat, musiikkivideot, promokuvat ja ylipäänsä promoaminen ovat sellaisia hommia, että ajan käyttäisi mieluummin johonkin muuhun. Se kaikki on totta kai välttämätöntä, mutta ei meidän mielestä mielekkäintä touhua. Haastatteluihin on mukava vastata, mutta esimerkiksi somen hirveässä hälyssä mölyn pitäminen tuntuu aika vastenmieliseltä. Onneksi siihenkin löytyy nykyään apuja.

Millaisia teemoja ja tarinoita Slow Fallin musiikissa yleensä käsitellään? Ovatko tietyt aiheet erityisen lähellä sydäntänne? Mistä ammennatte inspiraatiota?

Me pyöritään pääasiassa siellä ihmismielen nurjemmalla puolella, ja asioita käsitellään usein luontoon liittyvillä vertauskuvilla. Biiseihin päätyy välillä melko vaikeita asioita ja henkilökohtaisiakin kokemuksia, joista ammentaminen lyriikoissa on jollakin tapaa terapeuttista. Meidän mielestä on tärkeää, että vaikeita fiiliksiä kuten masennusta ja jopa itsetuhoisuutta käsitellään musiikin kautta, koska ne ovat osa oikeaa elämää siinä missä ilonkin tunteet. Ehkä elämän kamppailut myös puhuttelevat meitä persoonina enemmän kuin mitkään fantasiat tai ilottelut. On meillä tosin muutama tsemppibiisikin olemassa.

Miltä keikkakalenteri näyttää tällä hetkellä? Nähdäänkö teitä lähiaikoina kotimaassa?

Tämän vuoden keikkasuunnitelmat näyttävät oikein lupaavilta. Levyn julkaisua juhlitaan kotikaupungissamme Oulussa julkaisupäivänä 16. toukokuuta, ja sen osalta pitäisi promon käynnistyä ihan pian. Muutoin kotimaahan ei ole suunnitteilla keikkoja. Heinäkuussa tehdään parin viikon reissu Keski-Eurooppaan, jolloin käydään ainakin Saksassa, Ranskassa ja Slovakiassa festari- ja klubikeikoilla. Myös syyskuussa on muutama festarikeikka Saksassa.

Onko yhtyeellä tulevaisuuden suunnitelmia, haaveita tai tavoitteita?

Minä toivon, että saamme jatkaa tekemistämme juuri tällä porukalla mahdollisimman pitkään. Toiminta on ollut viime vuosina nousujohteista, mutta mistään maailman maineesta emme haaveile. On ollut aivan mahtavaa päästä tekemään aktiivisesti keikkoja ulkomailla ja huomata, että tällaiselle musiikille löytyy tilausta. Toivomme, että sama homma jatkuu tulevaisuudessa ja törmäämme keikoilla tuttuihin ja uusiin kasvoihin. Myös kotimaan osalta halutaan lisätä keikkailua, mutta täällä aktiivinen kiertäminen näyttäytyy monista syistä huomattavasti vaikeampana asiana.

Kiitoksia ajasta! Haluaisitko sanoa lopuksi jotakin Kaaoszinen lukijoille?

Paljon kiitoksia, oli mukava juttutuokio. Ehkä ne perinteiset, että käykää keikoilla ja tukekaa sen kautta bändejä. Suomi on pullollaan mahtavia metallibändejä, ja siitä saa olla ylpeä. Ei muuta kuin mämmintäyteiset pyhät!

Liput levyjulkkarikeikalle löydät täältä.