”Mulla on aina takaraivossa sellainen ajatus, että artisti on niin hyvä kuin viimeisin keikkansa tai biisinsä” – Haastattelussa kotimaisen hip hop -skenen lupaus Adikia
Hetki sitten ihmisten oli tarkoitus juhlia kesää Sideways-festivaaleilla Helsingissä. Olin keväällä käynnistänyt haastattelusarjan tekemisen, jonka tarkoituksena oli esitellä monipuolisesti festivaaleilla esiintyviä kotimaisia ja ulkomaisiakin artisteja. Kun Sidewaysiinkin buukattu, kotimaisen hip hop -skenen nouseviin lupauksiin lukeutuva Adikia esiintyi helmikuun lopussa Tampereen G Livelabissa, tiesin, että hänestä on hyvä aloittaa. Tämän jälkeen tarkoituksenani oli haastatella muun muassa Belle & Sebastiania ja myöhemmin Xysmaa, Terveitä Käsiä sekä Maustetyttöjä. Belle & Sebastianin haastattelua jouduttiin kuitenkin siirtämään, ja sitten tulikin korona, joka perui melkeinpä kaikki festivaalisuunnitelmat kesältä.
Vaikka Sideways siirtyikin vuodella eteenpäin, ja en saanut suunnitellulla tavalla tehtyä artistikatsausta, haluan julkaista tämän ensimmäisen ja lopulta ainoaksi jääneen Sideways 2020 -artistihaastattelun.
Haastattelu on tehty Tampereella 29.2.2020.
Mainos päättyy
Tervehdys! Mitenkä vuotesi on sujunut?
Keikkailun puolella tarkoituksella vähän hiljaisesti, koska teen parhaillaan albumia. Koko prosessi aloitettiin jo viime kesänä, ja kuvittelin silloin, että olisin pystynyt tekemään sitä enemmän, mutta keikkailu kuitenkin aina hajottaa hieman tekemistä. Tulossa on hieman valikoidusti keikkoja, kuten juuri Sideways, mutta kuitenkin tässä haluaa ehkä pitää vähän hiljaisempana. Jos nyt syksyllä saataisiin toivottavasti albumi tehtyä, niin sitten on myös hyvä momentum myös omaan tekemiseen, koska silloin, kun ei ole keikoilla, niin se taas tekee nälkäisemmäksi.
Mainitsitkin tuossa, että teet uutta levyä. Tullaanko sillä kuulemaan vanhempaa materiaalia uudempien joukossa, vai ovatko kaikki kappaleet uusia?
Mainos päättyy
Ei ole tulossa yhtään vanhoja biisejä! Se on ihan uusi kokonaisuus, ja vähän niin kuin konseptialbumi [naurua], mikä onkin sitten kevyt aloitus näin debyyttialbumille. Myös vähän sellaista luomisen tuskaa, että on tehty paljon biisejä, jotka eivät sitten päädy levylle.
Teetkö levyä yksin vai onko mukana tuottaja / tuottajia?
Olemme tehneet kolmestaan kahden tuottajan, Kalifornia-Keken ja Rosewoodin, kanssa. He ovat 2/3 Tomorrow Dj’s -tuottajakollektiivista, johon kuuluu vielä Pike lisäksi. Kalifornia-Keke on periaatteessa ollut mun päätuottaja. Pari biisiä teimme Minna Koiviston kanssa, mutta valtaosa on joko Keken kokonaan tuottamia tai sitten siinä on ollut Rosewood tai Pike mukana.
Minkälainen on Adikian liveshow tällä hetkellä?
Mainos päättyy
Show on tällä hetkellä vähän riisuttu, ja luotan edelleen siihen artisti ja DJ -asetelmaan, eli mitään tuotannollisia elementtejä ei ole lisää. Toki mulla on välillä olleet tanssijat mukana, mutta vähän venuesta riippuen. Ja voi myös olla, että albumikiertueella ei käytetä tanssijoita niin paljoa. Mutta aika perus! Kun itse kuitenkin kirjoittaa [sanat], niin silloin myös mielellään itse tulkitsee niitä niin, ettei siinä rinnalla ole kaikkea muuta härdelliä. Albumin kappaleet ovat aika henkilökohtaisia, joten tietyllä tavalla riisutumpi lavaestetiikka myös paremmin nostaa tekstejä esille. Visuaalisuus on toki myös itselleni tärkeä, joten aina tulee varmasti olemaan mahdollisuuksien mukaan myös videoita mukana, mutta monissa keikkapaikoissa ei ole sille mahdollisuutta.
Tullaanko Sidewaysissa myös kuulemaan tulevan albumin kappaleita?
Joo, varmasti, siis riippuen siitä, että mitä kaikkea saamme valmiiksi. Mutta kyllä mielelläni myös aina kokeilen uusia biisejä livenä.
Kun nouset lavalle sellaisten ihmisten eteen, jotka eivät ole ennen kuulleet sinusta, niin jännittääkö sinua, vai annatko vaan mennä täysillä?
Mainos päättyy
Kyllähän esiintyminen aina vähän jännittää. Varsinkin mitä vähemmän tekee keikkoja. Mulla on aina takaraivossa sellainen ajatus, että artisti on niin hyvä kuin viimeisin keikkansa tai biisinsä, niin aina haluaa totta kai tehdä parhaansa ja näyttää muille.
Olet ollut myös mukana D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. -kollektiivissa, jonka kanssa keikkailitte viime kesänä ahkerasti. Millaista mukana oleminen on ollut sinulle artistina?
Se on ollut todella tärkeä projekti. Pidimme tuossa viimeisen keikkamme vähän kanssa sillä idealla, että olemme kaikki kuitenkin sooloartisteja. Homma tavallaan lähti eskaloitumaan aika nopeasti, kun sen piti tavallaan olla vain sellainen showcase-keikka aluksi. Uskaltaisin väittää, että se on ollut meille kaikille tärkeä siinä mielessä, että naisartisteja varsinkin räpissä usein usutetaan toisiaan vastaan, ja on sellaisia ulkopuolelta tulevia kilpailuasetelmia, joissa saa olla aina se yksi iso naisräppäri. Ja jos ei tunne kollegojaan kauhean hyvin, niin siihen tulee aina vähän sellaista kateusaspektia… tai ei välttämättä kateus, vaan kun ei tunne toista, niin sitä pitää hieman uhkana. Mutta oli todella siistiä päästä keikkailemaan Dreamgirlsien kanssa, ja se myös vaikuttaa omaan tekemiseen paljon, kun näkee, että toiset tekevät niin siistejä juttuja. Siinä on, että ”ei vitsi, pitää kanssa petrata itse, että pysyy messissä.”
Eli sillä oli kannustava vaikutus?
Mainos päättyy
Kyllä!
Ja koet, että se oli tarpeellinen projekti tänä päivänä?
Ehdottomasti. Ja ehkä siitä tuli sellainen fiilis, että on myös aika ottaa se seuraava askel, jossa emme tee enää yhdessä, vaan nousemme itsenäisinä artisteissa isommiksi.
Eli tuota Dreamgirls-konseptia ei tulla näkemään enää ainakaan teidän vetämänä?
Ei, mutta sehän olisi ihanaa, jos olisi sellainen ”Dreamgirls next generation”, jossa olisi uusia tekijöitä mukana. Ja toki toivottavasti olisimme kymmenen vuoden päästä niin isoja, että saataisiin sellainen megaspektaakkeli aikaan jossain Hartwall Arenalla [naurua].
Olet pitänyt kollegasi Mon-Salan kanssa Matriarkaatti-podcastin järjestämiä open mic -iltoja. Mistä ajatus näihin iltoihin lähti?
Matriarkaatti alkoi podcastina, ja sitten se on vähän lähtenyt leviämään. Meitä pyydettiin pitämään klubi-iltoja Korjaamolla, josta se sitten siirtyi Kuudennelle Linjalle, ja siihen oheen meillä oli jo pidempään ollut ajatus, että olisi kiva nostaa ja kannustaa muita naisartisteja ja ei-binäärisiä tekijöitä, koska usein open micit ovat täynnä sitä vanhaa ”mies ja kitara” -menoa. Koen, että ei-miehiä tulee hieman kannustaa ja puskea, koska uskon, että moni tuskin olisi uskaltanut tulla tyypilliseen avoimeen open mic -tilaisuuteen. Ja vaikka uskaltaisivatkin, niin nyt on myös matalamman kynnyksen tila, jossa ei tarvitse stressata, vaan voi olla vapaammin.
Ja ne ovat olleet tosiaan suosittuja ja tykättyjä iltoja?
Joo! Esimerkiksi viime open mic -tilaisuuteen kaikki eivät mahtuneet mukaan, ja tuli jo paljon ilmoittautumisia seuraavaan.
Jos voisit muuttaa yhden asian kotimaisessa musaskenessä, niin mitä muuttaisit?
Ehkä sen, että nostettaisiin monipuolisemmin artisteja esille. Tuntuu edelleen siltä, että erinäisistä syistä miehet pääsevät paremmin esille, ja että erityisesti rap-skenessä vaaditaan naisilta enemmän. Moni miesräppäri, joka ei välttämättä edes toisi pöytään mitään uutta, nostetaan herkemmin esille. Toivoisin, että myös mainstreamiin nostettaisiin monipuolisemmin artisteja.
Mitä eroa on artistiminälläsi ja arkiminälläsi?
Olen miettinyt, että artisti on sellainen filtteri, mikä hieman erottaa. Ajattelen, että artistina kirjoittaa tosi henkilökohtaisista asioista, mutta että kuitenkin haluaisi, että ihmiset pystyisivät samaistumaan niihin myös yleismaailmallisesti. Artistiminä on sellainen, joka vähän etäännyttää, mutta lopulta ne ovat aika samoja. Adikia on kreikan tarustossa epäoikeuden jumalatar, niin se antaa heti myös sellaisen tietyn kulman siihen. Mutta arkiminäni on kumminkin sellainen, joka haluaa olla mukava muita ihmisiä kohtaan, ja Adikia taas antaa sen valtuuden olla vittumainen [naurua].
