”Mullan makuiset sunnuntaikekkerit” – Entombed A.D., Aborted ja Baest yhteiskiertueensa keikalla On The Rocksissa

Sunnuntai-iltana 27.10. Helsingin rautatientorin kupeeseen On The Rocks -klubille oli survoutunut tuvan täydeltä väkeä. Lukumääräisesti tämä tarkoittaa 400 henkeä, joten tunnelma oli tiivis ja hikinen. Kyseessä oli Entombed A.D.:n, Abortedin ja Baestin yhteisen turneen, ”Hell Over Europe III:n” kymmenes keikkailta. Lontoon Domesta lokakuun 18. käynnistynyt sirkus oli edennyt reilussa viikossa Saksan, Tsekin, Slovakian, Puolan ja Baltian maiden kautta Helsinkiin.

Illan avasi ennakkoluulottoman väkevästi tanskalainen, uudemman sukupolven kuolonmetalliviisikko Baest. Entombed A.D.:n vokalisti L.G. Petrovinkin kehuman, nuoren äärimetalliyhtyeen tiskiin lyömä, seitsemästä biisistä koostunut lämppärisetti tarjosi käytännössä verevimmät palat alkusyksystä ilmestyneeltä yhtyeen toiselta kokopitkältä albumilta ”Venenum” ja pari biisiä kahden vuoden takaiselta debyytiltä ”Danse Macabre”. Yhtyeen tappomeiningillä toimittama vyörytys on liveolosuhteissa aivan eri tavalla rouheaa ja autenttista kuin mitä se on turhankin silotelluiksi sliipatuilla studiotuotoksilla. Vokalisti Simon Olsen on oivallinen showmies hoitaen muhkeat korinat maaliin erittäin tiukasti ja uskottavasti, olematta silti yhtyeen keulakuvana tyypillisen death metal-karjun ominaisuudessa stereotypisen kivikasvoinen nihilisti. – Päinvastoin. Herran sähäkkä olemus ja ilmeikkyys lavaesiintymisessä nostaa yhtyeen liveolosuhteissa vielä astetta paremmaksi ja viihdyttävämmäksi. Kitaristikaksikko Lasse Revsbechin ja Svend Karlsonin Gibson Explorer-kitaroilla sahaama, kipakka riffi- ja melodiatuli oli myös mielenkiintoista seurattavaa. Paikoin jalka monitorin päällä suoritettu, vanhaan thrash-meininkiin nojannut energinen lavarituaali heviposeerauksineen pisti hykerryttämään pelkästään hyvässä. Yhtyeen yhteissoitto on mallikelpoista, dynaamista ja jykevää. Setti oli sopivan mittainen, eikä yhtyeen paikoin tasapaksuhko materiaali päässyt näin ollen ottamaan niskalenkkiä keikan vaikuttavuudesta.

Parhaiten Baestin setissä toimivat moukarin raskaudella pieksävä ”Sodomize”, myrkyllisen kuuloisella, matelevalla kitaramelodialla alkava ”Nihil”, Deathin ”The Sound Of Perseverancesta” muistuttava ”As Above As Below”, Celtic Frostia ja Gojiraa mainiosti mallintava ”Gula” ja setin päättänyt, Aborted -vokalisti Sven ”Svencho” de Caluwén feattaama, vimmaisen irstas mosh-pala ”Crosswhore”.

Ainoa selkeä petraamista vaativa asia yhtyeen performanssiin liittyen liittyi PA-miksaukseen. Basisti Matias Melchiorsenin Rickenbacker-rouhinta ja Sebastian Abildsenin rummutus, varsinkin bassorumpujen äänierottelun osalta jätti toivomisen varaa. Kirkkaasti ja täyteläisesti erottuneiden kitaroiden ja vokaaleiden tueksi rakennetut alataajuudet olivat soundillisesti harmillisen muhjuista huminaa. Kehnommilla soundeilla soittaminen nyt on aina toki niitä klassisia lämppäribändien ikuisia riesoja, mutta tätä osaa ei olisi yhtyeelle suonut. Baestin kohdalle osunut soundipoliittinen vaje kuitenkin korostui entisestään Abortedin ja Entombed A.D.:n astuttua lavalle.

Baest-livesetti:

1. Vitriol Lament
2. Sodomize
3. Hectatomb
4. Gula
5. Nihil
6. As Above So Below
7. Crosswhore (feat. ”Svencho” / Aborted)

Vuonna 1995 perustettu, teknisen death metalin aivan omille mittalukemilleen vienyt belgialainen Aborted näytti kaapin paikan heti kättelyssä. Genrerajoja rohkeasti ylittävä viisikko sekoittelee teknisen death metaliinsa niin black metal- kuin metal core-elementtejä. Paria Abortedin uran alkuaikojen kappaletta lukuunottamatta yhtyeen livesetin runko koostui yhtyeen kolmen viimeisimmän albumin materiaalista. Kyseiset albumit ovat ”TerrorVision” (2018), ”Retrogore” 2016) ja ”The Necrotic Manifesto” (2014). Abortedin huipputasoisesta yhteissoitosta huolimatta keikka oli pitkälti yhtyeen tyyni-ilmeisen mutta super-teknisen ja soittonopeudessaan aivan omassa luokassaan operoivan Ken Bedenen showta. Allekirjoittaneen listalla herran soitannolliset edesottamukset nousivat oitis vaikuuttavimpien metallimusiikin liverumpalointisuoritusten joukkoon aiemmin todistettujen Gene Hoglanin, Mikkey Deen ja Dave Lombardon suoritusten rinnalle. Lähinnä musiikkipedagogilta nutturalle kiedotuissa hiuksissaan ja mustasankaisissa silmälaseissaan näyttänyt Bedene varioi rytmejä, nakuttaa äärinopeuksisia blastbeateja ja tuplabassareita ilmeenkään värähtämättä. Soittosuorituksensa on kerrassaan tajunnan räjäyttävää katsottavaa. Herran äärimmilleen taloudellisiksi hiottu soittotekniikka ja epäkonventionaaliset rytmilliset ratkaisut pitivät yhtyeen aavistuksen puisevan puoleisesta biisimateriaalista koostuvan setin mielenkiintoisena alusta loppuun.

Abortedin toinen piristysruiske oli loppukeikasta yleisöä kämmenellään pidellyt, raamikas, kaljupäinen ja murea-ääninen vokalisti ”Svencho”, jonka pidättelemätön karisma ja mielisairaalan suljetulta karanneen psykoosipotilaan kaltainen lasittunut katse eivät jättäneet ketään kellariin ahtautunutta kylmäksi. Fyysiseltä olemukseltaan mies vaikutti Armored Saintin ja Anthraxin John Bushin hormoonipumpatulta, kadonneelta pikkuveljeltä.

Kitaristikaksikko Ian Jekelisin ja alkuvuodesta yhtyeen kiertuekokoonpanoon liittyneen Harrison Patuton teknisesti tappiinsa asti hiottu kitarointi on livenä toki vaikuttavaa kuultavaa. Abortedin kaltaisessa, likaisessa death metal -paahtamisessa roisimpi ja räkäisempi soittotatsi palvelisi kuitenkin yhtyeen biisejä astetta jos toista paremmin. Varsinkin kitarasoolo-osastolla yhtye luovii paikoin liiankin oikeaoppisia, puhtaasti soitettuja melodiaskaaloja pitkin ilman poikkiteloisia, tavanomaisuutta hälventäviä nuotteja. Rosoisempi sovittaminen rikkoisi samalla kappaleiden ennalta-aavistettavaa kaavaa ja toisi biiseihin mukaan ripauksen persoonallisuutta, jopa pahuutta. Yhtyeen riffien ilmiasu liippaa monesti varsin läheltä Morbid Angelia ja ehkä Carcassiakin. Juuri tässä valossa Abortedin tuotantoa tarkastellen, yhtyeen toivoisi välillä jopa hallitsevan instrumenttinsa piirun verran kehnommin tai sitä, että he alleviivaisivat soittoteknistä suvereniteettiä sovituksissaan nykyistä vähemmän. Tästä huolimatta Abortedin kiivaat tai ultrakiivaat kappaleet myllyttivät kauttaaltaan hienosti, ja niiden myötä nähtiin myös illan mellevimmät circle pitit ja ainoa death wall.

Jos uudistetun On The Rocksin puitteista löytyy jotain nuristavaa, se on kapeahko, pöytätasoilla reunustettu lattiatason salitila, joka on pyörivien pittien ja wall of deathien tekemiseen auttamattomasti liian pieni, rajattu ja ahdas tila. Kyseisessä tilassa kyseisten metallikonserttirituaalien totetuttaminen sisältää jopa jonkin asteisen turvallisuusriskin. – Pöytätasojen reunamilla keikkaa seuraavien yleisön edustajien on myös erittäin hankalaa seurata takavasemmalta, kuolleesta kulmasta, circle pitistä sattumanvaraisesti päistikkaa kohti sinkoutuvia pittaajia.

Tämä ei kuitenkaan tuntunut haittaavan Abortedin innokasta fanikuntaa. Aborted kutsui loppusetistään vastavuoroisesti Baestin Simon Olsenin vierailemaan omalla biisillään ”A Whore D’oeuvre Macabre”, joka kruunasi brutaalin, vaikkakin musiikillisesti hieman geneerisen ja turhankin kliinisesti soitetun setin. Aborted tarvitsisi myös nipun astetta tehokkaampia biisejä, niin johan lähtisi vielä ihan eri tavalla. Molemmin puolin rumpuraiseria, lasiarkuissa punaisten valojen loisteessa hohkaneiden mulkosilmäisten luurankojen edessä toimitettu, armoton lavasuoritus oli kuitenkin sen verran vakuuttava katsottavaa, että yhtyeen edesottamuksia seuraa vast’edes ihan erilaisella mielenkiinnolla kuin tätä aiemmin.

Aborted –livesetti:

1. TerrorVision
2. Deep Red
3. Necro Manifesto
4. Hecatomb
5. Termination Redux
6. Cadaverous Banquet
7. Bathos
8. Retrogore
9. Squalor Opera
10. The Holocaust Incarnate
11. Coffin Upon Coffin
12. A Whore D’oeuvre Macabre (feat. Simon Olsen /Baest)
13. Sanguine Verses (Of Extirpation)
14. Threading On Vermillion Deception / The Saw And The Carnage Done

Nätimpien poikien tarjoileman täsmätulituksen jälkeen olikin sitten aika palata vanhan liiton ukkojen ja perusasioiden ääreen. Entombed A.D. – tuo death metalin Vikingarna, tai oikeastaan kaikessa maanläheisyydessään Souvarit olivat täällä taas rokkaamassa itsepintaista, mullan makuista, paikoin doomahtavaa, mutta ennen kaikkea härkäpäistä, alkukantaista death metaliaan. Keskisuomalaiset sukujuuret isänsä puolelta omaavan veteraanivokalisti Lars-Göran Petrovin naama loisti koko keikan ajan kuin Hangon keksi, miehen viljellessä osaamiaan suomenkielen sanoja ylpeydellä, samalla kun hän kätellen tervehti yksitellen eturiviin ryysineitä fanejaan siemaillen pullo-olutta. Entombedin basistin tontilta ”A.D.”-kokoonpanon kitaristiksi siirtynyt luottomies Nico Elgstrand, brasilialaiskitaristi Guilherme Miranda ja maanmiehensä, liehulettinen basisti Cauê De Marinis valtasivat lavan järkälemäisellä olemuksellaan. Nykyään lavalla varsin jäykin askelein köpöttelevä Petrov on lavaolemukseltaan kuin jokamiesluokan Ozzy Osbourne. Pilke silmäkulmassa itsepintaisesti läpi setin moshannut mies oli kuitenkin kymmenen keikan rupeaman jälkeen hyväntuulinen ja skarppi. Hän silmin nähden nautti esiintymisestä helsinkiläisyleisölle täysin rinnoin.

Oli myös ilo katsoa entisen Candlemass- ja Misery Loves Co.-rumpali Olle Dahlstedtin lähinnä halonhakkausta muistuttavaa, mutta silti miltei metronomin tarkkaa, pelkistettyä rumputyötä. Vuonna 2005 Entombediin liittyneelle herralle on vasemman käden käytön rajoittuneisuuden ehdoilla kehittynyt aivan omintakeinen tyyli soittaa rumpuja. Tyyli ei ehkä ole kuin oppikirjasta tai ergonomiaoppaasta, mutta hitto vie, kuinka mies naputtaa biiseihin tiukasti ja perus-varmasti kaiken tarvittavan. Ennen kaikkea hän kuitenkin luo Entombed A.D.:n rytmisyyteen aivan uniikin ja tunnistettavan grooven. Yhtyeen 14 biisin setistä lukuunottamatta kolmannes koostui kesällä ilmestyneen kolmannen albumin ”Bowels Of Earthin” materiaalista. Poikkeuksena tästä Entombed A.D. – debyytti ”Back To The Frontilta” löytyvä ”Second To None”. Loput yhtyeen livesetistä olivat otteita vanhan Entombedin kolmen ensimmäisen albumin: ”Left Hand Pathin”, ”Clandestinen” ja ”Wolverine Bluesin” ilkeästi rokkaavasta ja kohkaavasta materiaalista. Mahtuipa mukaan myös ”I For An Eye” seitsemänneltä ”Enska”-albumilta ”Morning Star”. Yhtye on lavaesiintyjänä takuuvarma ja uniikki oma itsensä. Livesetin koostumus ja biisimateriaali on yhtyeellä turvattu, kun se hyödyntää arastelematta ”vanhan Enskan” rujoimpia klassikoita uuden materiaalinsa esittämisen tueksi. Pääsipä Baestin Olsen murahtelemaan ja koikkelehtimaan lavalle vielä illan viimeisenkin setin aikana nuoren herran duetoidessa Petrovin kanssa ysäriklassikko ”Wolverine Bluesin”.

Kokonaisuudessaan keikkatapahtuma oli tyylillä rakennettu paketti. Tasaisen vahvat keikat kolmelta sopivasti toisiinsa nähden erilaiselta death metal-yhtyeeltä olivat selkeästi myös yleisön mieleen. Kyseinen iltama oli myös malliesimerkki siitä, kuinka kovatasoisia klubikeikkoja maamme pääkaupungissa järjestetään vuonna 2019. Kyseisenlaiset keikkatapahtumat ovat myös erittäin tärkeitä pitämään maamme rock-klubikulttuuri elinvoimaisena myös näinä taloudellisesti ja kysynnällisesti haasteellisina aikoina. Tällaisia iltamia tarvitaan maahamme lisää ja useammin.

Entombed A.D. -setti:

1. Elimination
2. Fit For A King
3. I For An Eye (Entombed-cover)
4. Bowels Of Earth
5. Chaos Breed (Entombed-cover)
6. Second To None
7. Seen Through The Eyes Of The Gods
8. Bourbon Nightmare
9. Stranger Aeons (Entombed-cover)
10. Torment Remains
11. Revel In Flesh (Entombed-cover)
12. Wolverine Blues  (Entombed-cover) feat. Simon Olsen / Baest
13. Left Hand Path (Entombed-cover)
14. Serpent Speech (Entombed-cover)
15. Supposed To Rot (Entombed-cover)