Mundtot – Spätsommer

Saksalainen Mundtot julkaisi huhtikuun lopulla debyyttialbuminsa “Spätsommer” Echozonen kautta, vuonna 2010 julkaistun ensimmäisen EP:n “Endzeit” jatkoksi. Mundtot tarjoaa virkistävää vaihtelua kaiken englanninkielisen tuotannon keskelle käyttämällä musiikissaan äidinkieltään saksaa. Bändi kuvaa materiaaliaan kokeelliseksi indie-/goottirockiksi, ja jännittäviä elementtejä soundista tosiaan löytyykin.

Levyn äänimaailma vaihtelee melankolisesta, hetkittäin särökitaroinkin varustetusta rockista väkivaltaisemman räiskeen kautta tunnelmoivaan elektroon asti. Missään vaiheessa ei kuitenkaan käy mielessä, että materiaali olisi ristiriidassa itsensä kanssa, vaan kaikki eri osat tukevat toisiaan ja levy nivoutuu varsin saumattomaksi kokonaisuudeksi.

Tunnelma “Spätsommerilla” on pikemmin myöhäissyksyinen kuin myöhäiskesäinen. Levyä kuunnellessa suorastaan tuntee pimenevässä syysillassa niskaa hakkaavan jäätäväksi käyvän sateen. Samanhenkinen tunnelma välittyy myös levyn mustavalkoisesta kansitaiteesta, joskin puukotetun ananaksen funktio jää allekirjoittaneelle hieman epäselväksi.

Lyriikoissa otetaan varsin terävin sanankääntein kantaa nykyiseen maailmanmenoon ja asenteisiin. Malliesimerkkejä tästä ovat muun muassa levyn avaava “Endzeit” ja levyn puolivälistä löytyvät “Falscher Stolz” sekä “Virus Mench”. Nämä ovat myös soundiltaan levyn vihaisimpia biisejä. “Virus Mench” sisältää myös levyn tarttuvimman kertosäkeen, suoranaisen ihmisvihan ylistyslaulun: “Weil du der Mench bist, bist du ein Parasit.” (suom. huom. “Koska olet ihminen, olet loinen.”)

Toista puolta levyn teemoista edustaa goottilaisempaan henkeen nojautuva melankolia. Tähänkin on saatu mukaan kuitenkin riittävä määrä omintakeisuutta, niin soundimaailmaan kuin lyriikoihinkin. Tätä puolta Mundtotista edustavat esimerkiksi “Lebensleid”, levyn nimikkobiisi “Spätsommer” sekä levyn päättävä raita “Viel Zu Viel”. Biisien lyriikat käsittelevät pääasiassa elämän tapahtumien vaikutuksia yksilön olemiseen ja tunteisiin. “Spätsommerissa” jätetään helliä jäähyväisiä kesän viimeiselle päivälle ja “nautitaan auringosta vielä viimeisen kerran”.

Kaiken kaikkiaan Mundtot on varsin virkistävä tuttavuus ja onnistuu vakuuttamaan ainakin allekirjoittaneen jälleen kerran siitä, että omalla äidinkielellään esiintyvä bändi on huomattavasti ilmaisuvoimaisempi kuin väkinäisesti englanniksi pakotettu lyriikka voisi koskaan olla. Itse asiassa, lyriikkaa ei välttämättä tarvitsisi edes ymmärtää, kunhan siihen saadaan ladattua tarpeeksi tunnetta. Saksaahan allekirjoittanut osaa lähinnä auttavasti, mutta tunnelma levyllä välittyy myös melodioissa.

Näihin myöhäissyksyisiin, no hyvä on, myöhäiskesäisiin tunnelmiin tekee mielellään paluun uudestaankin, vuodenajasta riippumatta. Mundtotin kaltaisia tuoreita tekijöitä kaipaisi kentälle enemmänkin. Vielä kun joku selittäisi sen ananaksen…

8 / 10

Kappalelista:
1. Endzeit
2. Kein Zurück
3. Felsenfest
4. Lebensleid
5. Falscher Stolz
6. Virus Mensch
7. Zweites Gesicht
8. Ein Zwischenspiel
9. Tanz den Untergang
10. Spätsommer
11. Viel zu viel

http://mundtot.net/

Kirjoittanut: Nina Hurme

Kommentoi julkaisua