Muodonmuutoksen ilkeissä kourissa – haastattelussa viimeiseen lepoon saateltu Insanity ja sen tuhkista nouseva Thy Idle Hands

Läntisen Uudenmaan brutaalimman laidan vanhan koulukunnan death metal -mädättäjä Insanity lopettaa toimintansa. Monia miehistönvaihdoksia kokenut mutta kulttimainetta viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana kerännyt lohjalasviisikko soitti viimeisen keikkansa Vantaan Rock Bearissa järjestetyllä Finnish Death Metal Maniacs -fest V:lla heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Aiemminkin Kaaoszinessa haastateltu Insanity nousi viimeiselle keikalleen olosuhteiden pakosta varamiehisenä. Tämän kertaiseen Kaaoszinen haastatteluun kitaristi ja perustajajäsen Johannes Pennasen johdolla osallistuneesta viisikosta tullaan kuitenkin vielä kuulemaan. Heillä on jo uusi suunnitelma – entistä julmempi.

Hyvää iltaa Insanityn miehistö ja tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun. Mitä kuuluu?

Johannes: Historiamme loppuu nyt tähän iltaan (naurua). Se on nyt homman juju. Pistetään bändi pakettiin tyylillä. Tarkoitus olisi sitten startata tästä pitäen uusi setti.

Millaisesta ryhmästä viimeisen keikan Insanity koostuukaan?

Johannes: Minä olen tässä nyt ainoana alkuperäisenä jäsenenä mukana. Toinen kitaristi oli estynyt tänään tulemaan keikalle, joten tuuraava kitaristimme Iiro Illman hoitaa sekä Insanityn viimeisen että Thy Idle Handsin elokuun alussa soitettavan, ensimmäisen keikan. Sikälikin tämä on uusiutunut juttu, että meillä on tässä kokoonpanossa uusi rumpali Oliver Nurmi ja uusi vokalistimme Taka Eliel. Basistimme Juha Pakalén on ollut meillä messissä jo pari vuotta.

Minkä takia halusitte laittaa päätepisteen Insanityn toiminnalle?

Juha: Se materiaali, jota me ollaan tehty yhdessä sen jälkeenkin kun olin liittynyt yhtyeeseen, se kuulostaa niin paljon erilaiselta kuin miltä vanha Insanityn materiaali. Se tunnustaa vaan järkevämmältä unohtaa koko Insanity, jättää se omaksi kokonaisuudekseen ja alkaa sitten puhtaalta pöydältä.

Johannes: Ja totta kai siihen liittyy nämä jäsenistönvaihdokset, joita meillä on ollut tosi paljon. Viimeiseen kolmeen-neljään vuoteen meillä on ollut niitä tosi paljon, ja jäljellä meitä perustajia tässä on enää kaksi. Että tämä on hyvä jättää tämä tähän ja pyyhkiä pöytä puhtaaksi.

Mistä tässä uudessa bändissä on kyse, ja pystyttekö te jo nimeämään sitä?

Juhannes: Totta kai voidaan!

Juha: Thy Idle Hands.

Johannes: Tarkoitus on lähteä viemään hommaa vielä nopeampaan ja modernimpaan suuntaan. On tavallaan hienoa, että tässä vaiheessa pystyy rikkomaan kaikki luovuutta rajoittavat kahleet ja jättää ’old school’ -leiman taakse ja alkaa tekemään just silleen kuin me halutaan. Tavallaan ne suuntaviivat tekemiselle on vapaat mutta samalla myös selvät.

Juha: Nyt (Thy Idle Handsissa) meillä on vapaammat kädet kokeilla uusia juttuja.

Johannes: On oikeastaan vapaat kädet lähteä viemään biisejä mihin suuntaan vaan haluaa. Ei oo tarkoitus maalata ittesä ensimmäisenä nurkkaan jollakin kapea-alaisella leimalla. Mä uskon siihen, että se lopullinen suunta löytyy sen tekemisen myötä. Ja ainakin tässä kohtaa Thy Idle Handsin modernius puhuttelee itseäni.

Entä millaisia aiheita Thy Idle Hands käsittelee lyriikoissaan?

Taka Eliel: Skitsoa sanailuani se on. Idea on, että vokaalit kuulostavat hyviltä. Jos ne eivät kuulosta, on aivan yhdentekevää, mitä sinne sepustaa. Jos sanoitukset merkitsevät joillekin jotakin, niin se on pelkkää plussaa. Minun lyriikkani kumpuavat pohjimmiltaan hämäräperäisestä, synkästä sielunmaisemastani mustalla huumorilla höystettynä. Ja hauskaahan sen pitää silti olla. Tekstieni aiheet liikkuvat demonisista, eläimellisen brutaaleista visioista aina fantasian kautta esoteeriseen kamaan ja itseterapointiin. Tekstit vain tulevat minusta ulos. Tosiaan, jos joku saa niistä positiivisia viboja itselleen, niin hyvä.

Onko Thy Idle Hands toimintatavoiltaan demokraattisempi bändi kuin Insanity ja jos, kuinka se on sitä?

Johannes: Paljon demokraattisempi. Insanityn uudelleenaktivoituminen oli aikoinaan oma ideani, lempilapseni, kun taas tämä ryhmä toimii aivan eri tyyppisen ryhmädynamiikan mukaan.

Juha: Vaikka bändi on demokraattinen, niin ihan sataprosenttisesti se ei voi olla sitä ikinä. Jollakin on kuitenkin se visio ja eteenpäin vievä idea. Totta kai me kaikki käydään ne ideat läpi ja näin, mutta jostakin ne tulee (viittaa epäsuorasti Johannekseen).

Oliver, olet uusi mies bändissä, kuinka paljon sinulla on kokemusta tämän kokoonpanon kanssa toimimisesta ja kuinka paljon olet saanut vaikuttaa rumpusovituksiin ikämiesten yhtyeessä? Millainen bänditausta sinulla on?

Oliver: Tämä on ensimmäinen ja Viimeinen Insanity-keikkani. Olen ihan tuore jätkä. Liityin bändiin toukokuussa, ja on se hienoa olla lyömässä naulaa bändin arkkuun. Ja siis kyllähän mä saan helvetistikin vapauksia. Oon saanut tuoda ja omia sovitusratkaisuja mukaan ja omia ideoita rytmisoittopuolella. Oma soittoni istuu mielestäni mainiosti Thy Idle Handsiin, koska soittotyyliltäni olen tällainen luolamiesmäinen takoja. Soitan rumpuja korkealla intensiteetillä. Esikuvista varmaan Inferno Behemothista on ollut isoin vaikuttaja omaan soittotyyliini. Tämä on itseasiassa ensimmäinen kerta kun soitan tämän tyylistä musaa bändissä. Suurimmaksi osaksi olen soittanut itsekseni, koska aiemmin ei ole löytynyt sopivaa bändiporukkaa ympärille soittamaan tällaista tavaraa.

Mitä asioita jäätte kaipaamaan ja mitä asioita ette jää kaipaamaan Insanityn toiminnasta?

Johannes: Niin… Ainakin omasta mielestäni kuvaavaa Insanityn kohdalla, vuosikymmenten varrelta on se, että aina kun olemme saavuttaneet jotakin bändille merkittävää, niin sitten eteen on tullut joku kompastuskivi, minkä myötä homma on hyytynyt useampaan otteeseen kalkkiviivoille tavalla tai toisella. Joku tyyppi on esimerkiksi päättänyt, että ei tämä ollutkaan mun juttu ja lähtenyt menemään bändistä. Joillakin on ollut muuten vaan motivaation puutetta. Se on sellainen koko yhtyeen toimintaa leimannut asia, jota en todellakaan jää kaipaamaan. Sen takia yhtye ei ole oikeastaan koskaan päässyt rundaamaan tai oikeastaan yhtään mihinkään.

Mitkä elementit erottavat olennaisimmilta osiltaan Thy Idle Handsin musiikin Insanityn musiikista?

Juha: Nopeempaa, tiukempaa, brutaalimpaa… ruuvii kireemmälle…

Entä kuinka te lohjalaismetallistit löysitte amerikansuomalaisen laulajanne, joka kantaa artistinimeä Taka Eliel?

Taka Eliel: Oikeammin, kuinka löysin heidät. Minä vain kysyin heiltä.

Kertoisitko hieman omasta taustastasi ja aiemmista bänditouhuistasi.

Taka Eliel: Olen syntynyt Marylandissa, Yhdysvalloissa. Olen kuitenkin sukujuuriltani puoliksi suomalainen. Tulin Suomeen seitsemän vuotta sitten, menin naimisiin, sain lapsen. Jäin tänne pysyvänluonteisesti. Minulla on ollut Lahdessa bändiprojecti Sanctuary of Hate. Minulla on myös ollut usealta paikkakunnalta jäsenistöä sisältävä Infirmum. Olemme äänitelleet jonkin verran. Olen kuitenkin esiintynyt ainoastaan kerran Sanctuary of Haten kanssa, joten tämä Insanityn jäähyväiskeikka on toinen ikinä Suomessa esittämäni.

Onko aikomuksenanne kenties joskus pyrkiä Maryland Death Festiin soittamaan?

Taka Eliel: Olen ollut Death Festeillä, ne promotoivat hyvin bändejä ja se on muutenkin siisti festari. Yhdysvalloissa meininki muuten vaan vaikuttaa nykyään todella stressaavalta, joten ehkä pysymme kuitenkin mieluummin täällä.

Kuinka Yhdysvaltain itärannikon Death metal -skene eroaa Suomen vastaavasta?

Taka Eliel: Voin puhua ainoastaan oman kokemukseni puolesta, mutta viimeksi kävin kotimaassani dödis-keikalla 2018. Yleensä olen itse enemmän teknisen death metalin ystävä ja liikkunut niissä porukoissa. Siellä genrejä on valtavasti, tekninen death metal on ihan oma skenensä. Ja se on oikein hyvä skene. Yleensä ottaen se pitää sisällään hyviä jätkiä, vaikka joillakin on välillä ongelmia juomisen kanssa tai vastaavaa. Olen nähnyt Denverissä paljon keikkoja. Faceless esimerkiksi. Mutta Suomeen verrattuna, miten minä tämän sanoisin… mä oon täällä veljistämme ainoa… (naurua)

Entä kuinka yhteistyösi Lohjan miesten kanssa on sujunut?

Taka Eliel: He kaikki puhuvat hyvää englantia, joten yhteistyö ei ole tuottanut ongelmia. Bändi on tosi motivoitunut, kukin hoitavaa hommansa hienosti, mitä minä arvostan korkealle. Toisten bändien kanssa ongelma on juurikin ollut säästöliekillä toimiminen, ja vaikkakin niilläkin saamme hyvää juttua aikaan, Thy Idle Hands on monellakin tasolla omaa luokkaansa.

Olette kertoneet treenimotivaation olevan bändinne kohdalla huipussaan. Mikä saa keski-ikää lähestyvät miehet pois joutilaisuuden tieltä, ”muuttamaan” taas treenikämpille ja tekemään homman eteen valtavasti töitä?

Johannes: Intohimo. Tässä iässä ruuhkavuodet on enemmänkin takanapäin osalla porukasta, muksut ovat jo isoja ja aikaa treenaamiseen on enemmän. Ja keski-ikä tietysti ahdistaa vitusti, koko ajan (naurua)… tai ei itseä oikeastaan pätkääkään… enemmän ahdistaa tuo oma keskiluokkaisuus (naurua). Joskus jos kakarana himoitsi esimerkiksi kitaroita tai äänistudiokalustoa, niin nyt on tilanne, että on massia millä hankkia niitä. Se, että sulla on motivoitunutta porukkaa ympärillä motivoi myös sua. Se toimii niin kaikessa sun elämässä. Tavoitteellisuus kaikessa on helvetin tärkeetä.

Juha: Kyllä, ja siis näin keski-ikäisenä sitä harrastaa aina jotain. Sä voit pelata golfia tai ajaa rallia, mutta tää nyt on tää meidän harrastus. Harrastuksessakin on tärkeää se tavoitteellisuus, että on joku juttu johon voit tähdätä sillä. Joillekin riittää se, että istutaan treeniksellä ja juodaan muutama kalja. Soitellaan vähän rockia, lähetään himaan ja nähdään sitten kuukauden päästä. Jos mä teen tätä hommaa, ja vaikka se on harrastus, niin mä haluun, että se menee eteenpäin.

Kuinka paljon Thy Idle Handsilla on tässä vaiheessa materiaalia kasassa ja millaisella aikataululla teillä on tarkoitus julkaista sitä?

Johannes: Meillä on kolme biisiä äänitettynä. Niistä olisi tarkoitus raapia EP:tä kasaan tässä syksyn aikana. Treenis-studiolla ollaan ne äänitetty. Isketään vielä tavoitteeksi semmonen, että ensi kesään olisi pitkäsoitto kasassa. Toivottavasti myös sitten sitä keikkaa enemmän.

Kätenne eivät nimeänne vastoin tule olemaan lähitulevaisuudessa joutilaina. Teillä on sitten työntäyteinen vuosi edessä. Kuinka paljon teillä on jo valmiita biisiaihioita kasassa?

Johannes: Joo, ideoitahan pulppuaa koko ajan. Tässä on ollut vaan uusien jätkien sisäänajoa, sessiokitaristin koulimista mukaan Insanityyn, että tämä alkuvuosi on mennyt siinä. Nyt ei sitten enää malta odottaa, että päästään kunnolla työstämään Thy Idle Handsin materiaalia. Tänään sitten esirippu laskeutuu Insanityn osalta, ja päästään keskittymään uuteen juttuumme.

Onko Thy Idle Handsin tarkoitus sitten laittaa isompaakin ratasta keikkailun suhteen pyörähtämään eteenpäin?

Johannes: Ehdottomasti, ehdottomasti. Koemme, että motivaatiomme kipinä Insanityn kovaonnisen taipaleen jälkeen palaa vielä entistä kovemmalla liekillä. Se on Thy Idle Handsia eteenpäin ajava voima.

Mistä juontaa juurensa Lohjan metallisen ja angstisen musaskenen salaisuus?

Johannes: No, Lohja on aina ollut angstinen paikkakunta (naurua). Ja se skenehän on siellä selkeästi taas nousussa. Vanhan koulukunnan ukot ovat pistäneet uusia bändejä pystyyn ja tälleen näin, niin se on oikeesti helvetin hienoo.

Juha: Sieltä on hyvä ammentaa… Vaikka mäkin olen jo kohta 20 vuotta asunut Espoossa, niin ei se Lohja lähde miehestä. Jossain pinnan alla kytee semmonen perus-lohjalaisuus.

Mitä syksy 2023 pitää Thy Idle Handsin kohdalla sisällään, ja milloin uutta musikkia on kuultavissa?

Juha: Elokuussa ekan Thy Idle Hands -keikan (Garden Fest Lohjalla) jälkeen menemme studioon viimeistelemään debyytti-EP:mme. Sen perään koetamme siis seuraavaksi säätää.

Johannes: … mutta EP:n ilmestymisaikaa on vielä tässä kohtaa paha sanoa.

Juha: Syys-lokakuulle se menee. Meillähän on periaatteessa kaikki jo nauhotettuna, mutta ongelmahan tässä on se, että Oliver ei soita niillä äänitetyillä biiseillä. Tarkoituksemme on korvata aiemman rumpalimme rumpuraidat Oliverin soittamilla, minkä jälkeen pääsemme viimeistelemään EP:n. Oliverille täytyy antaa erityismaininta, että jäbä on tehnyt aivan jäätävän duunin ensin ottamalla näin lyhyessä ajassa ensin Insanityn livesetin ja sitten Thy Idle Handsin matskun.

Johannes: Se on ollut aivan järjetön edistysaskel bändillemme, että saimme mukaan Oliverin tasoisen kannuttajan. Aiemmin on ollut haasteita saada rumpalin osalta bändi ylipäätään keikkakondikseen, niin yhtäkkiä tulee tommonen tyyppi joka ottaa homman haltuun kahdessa kuukaudessa.

Mitä toiveita asetatte Thy Idle Handsin tulevaisuudelle?

Taka Eliel: Platinalevyjä, sen jälkeen tripla-platinaa! Tonneittain mimmejä! Rahaa! Tästä siinä kaikessa on kyse… (Räkäistä naurua).

… Leikki sikseen, ja riuskan keikanhan Insanity heittikin tuona Heinäkuun 8. päivän iltana Korson Rock Bearissa. Varmaotteisesti sivalleltuja biisejä tuli koko yhtyeen kolmekymmenvuotisen uran varrelta. Bändi tuntui varsin valmiilta pikakomennusmiehisenäkin. Ja kertyvän keikkarutiinin myötä meno varmasti vaan paranee. Niin erään Suomi-death metalin undergroundissa puurtaneen uranuurtajan arkku sulkeutui tyylillä ja kunniakkaasti, minkä myötä Rock Beariin kokoontunut saattoväki todisti yhtyeen taipaleen päätepisteen saapuneeksi.

Kaaoszinen puolesta Kiitämme Insanitya haastattelusta, kunniakkaasta matkasta ja toivotamme parasta mahdollista tulevaa Thy Idle Handsille.