Murderdome – Inner Demons

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 18.4.2016

Murderdome on tunnettu aiemmin nimellä Murderdome Rock And Roll Club, mutta bändi lyhensi tätä sanahirviötä, kun huomasi sen epäkäytännölliseksi. Uusi nimi on kyllä napakka ja kuulostaa hyvältä. Hyvältä nimen lisäksi kuulostaa myös yhtyeen musiikki, joka taiteilee hard rockin ja melodisen metallin välimaastossa.

”Inner Demons” on yhtyeen toinen albumi; debyyttialbumi ”Murderdome Rock And Roll Club” on julkaistu vuonna 2012 omakustanteisesti. Murderdomen musiikki on äänimaailmaltaan raskasta, solisti Jimi Saine ärjyy, minkä äänihuulista lähtee, eikä kitaroita ja rumpuja säästellä. Monet kappaleet ovat vihaisia, ja niiden lyriikat kertovatkin mm. maailman mädäntyneisyydestä, epäonnistuneesta parisuhteesta ja ihmisten pahuudesta. Albumi sisältää myös muutaman kevyen rakkauslaulun, mutta muuten levy on melkoista paahtoa.

Kun ”Cyanide” alkoi ensimmäistä kertaa soida stereoistani, luulin, että olin ajatuksissani laittanut Volbeatin soimaan. Laulaja Saineen alkuhuudahdus kuulosti omaan korvaani hyvin samanlaiselle kuin Michael Poulsenin lauluääni. Kappaleen edetessä sain kuitenkin huomata, ettei kyseessä ole tanskalainen rockabilly-yhtye. ”Cyanide” tarjoilee aggressiivista laulua ja tuhdin annoksen kitarariffejä. ”30 Pieces Of Silver” on tiukka tilitys kylmästä naisesta, jonka kohdalla on jäänyt jotain hampaankoloon. Kappaleessa naiselle toivotetaan hyvää matkaa helvettiin ja kirotaan, kuinka hän on saanut asiat pilattua. ”Scream!!!” tylyttää elämän merkityksettömyyttä ja sitä, kuinka paljon kipua maailmassa on. Laulussa rohkaistaan päästämään paineita huutamalla oikein kunnolla, mistä solisti Saine näyttää hyvää esimerkkiä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”This World Is Yours” on hiukan kevyempää kuunneltavaa synkistelyjen jälkeen, jottei täysi epätoivo maailmaa kohtaan pääse iskemään. Se on kevyempi biisi kuin aiemmat ja sen lyriikat ovat myönteisempiä. ”This World Is Yours” haluaa nimensä mukaisesti osoittaa, että maailma on mahdollisuuksia täynnä. Siinä rohkaistaan tutkimaan maailmaa ja etsimään omia rajojaan sekä nauttimaan elämästä. ”Perfer Et Obdura” on yllätyksellisesti nimeltään latinankielinen kappale, jossa lauletaan pääasiassa englanniksi. Kertosäkeessä on latinankielinen lauluosuus, joka tekee kappaleesta mielenkiintoisen. Itse kappale on yhtyeen musiikilliselle tyylille uskollista, melkoista paahtoa.

”Beautiful Moment” edustaa albumin kevyintä antia: muihin kappaleisiin verrattuna se on yhtyeen mittakaavalla melkein balladi. Lyriikat ovat synkät, lähes lohduttomat, kun kappaleessa kuvaillaan, kuinka asiat ovat menneet mönkään elämässä. Se on omalla tavallaan kaunis kappale, siinä kuvaillaan, kuinka kylmä talvi saapuu eikä aurinko enää lämmitä samalla lailla kuin ennen. ”Something Evil” jatkaa synkistelyä mutta huomattavasti menevämpänä. Aggressiivinen laulu ja jykevät kitarariffit sekä rumpukompit ovat bändin tyylille uskollinen tavaramerkki. Albumin kaksi viimeisintä raitaa ”The End” ja ”Thru Darker Days” ovat kevyitä rakkauskappaleita, joista ensimmäinen on kaihoisa kertomus suhteesta, joka ei ottanut tuulta purjeisiin. Päätöskappale on myönteisempi: se kertoo, kuinka toiseen tukeutumalla voi selvitä synkistä elämän ajanjaksoista.

”Inner Demons” on tehty 110 %prosenttia lasissa ja on tiukka rock/metallialbumi. Yhtyeen soundi on väkevää ja sanoitukset mukavan synkkiä. Sanoituksista tulee mieleen Sparzanza, vaikkei Murderdomen musiikki muuten luo yhtäläisyyttä edellä mainittuun yhtyeeseen. ”Inner Demons” on hyvä albumi, mutta sitä vaivaa tasapaksuus. Kappaleet muistuttavat hyvin paljon toisiaan, eivätkä ne oikein uppoa mieleen. Päätösraita ”Thru Darker Days” on hienoinen pettymys, olisin kaivannut albumille väkevän päätöksen, kun aloituskin on niin lupaava. Albumi ei missään tapauksessa ole huono, mutta keskinkertaisuuden puolelle se jää.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy