Muse – Drones
Kun Muse ilmoitti ”The 2nd Law” -kiertueensa päätteeksi vetäytyvänsä studioon, alkoi monilla pelonsekainen odotus siitä, mitä tällä kertaa tuleman pitää. Muse on jokaisella levyllään onnistunut kuulostamaan itseltään, mutta kuitenkin tuoreelta. Edellinen ”The 2nd Law” -albumi jakoi mielipiteitä dubstep-sävyjensä vuoksi. Mihin tällä kertaa on päädytty?
”Drones” alkaa sähäkästi toisena julkaistulla singlelohkaisulla ”Dead Inside”. Biisin iskevä rytmi saa väkisinkin aikaan liikehdintää kehossa, ja soundimaailmasta tulee hetkittäin mieleen edellisen levyn tapaan Queen. ”Dead Insidea” seuraa levyn ensimmäinen singlelohkaisu ”Psycho” esipuheensa ”Drill Sergeantin” kera. Hetkeksi jäin miettimään, onko nämä biisit sijoitettu tarkoituksella levyn alkuun, jotta kuulija kohtaisi heti alussa jotain tuttua. Oikeastaan olisin odottanut levyn alkavan ”Psycholla”, sillä itse koen sen singlelohkaisuista vaikuttavammaksi. Muistan ajatelleeni jo ”Psychon” ensimmäistä kertaa kuultuani, että kannanotto on tällä biisillä selkeästi suoraviivaisempaa kuin aikaisemmin. Kuvailin tunnetta ”kuolleeksi lahnaksi naamalla”. Tämä mielikuva ei pääse levyn edetessä hellittämään, sillä levyn tunnelma on kauttaaltaan melko synkkä ja jopa apokalyptinen.
Useammalla kuuntelulla käy selväksi, että edellisellä levyllä vaikuttanut dubstep-elementti on käytännössä jätetty unholaan ja ”Muse-kohtaa-Queenin” -ilmiö on jopa suuremmassa roolissa. Konesoundeista ei suinkaan ole kokonaan luovuttu, niistä on tehty vain hienovaraisempia, kuten avausbiisi ”Dead Insidessa” ja ”Reapersissa”. Vaikutteita tuntuu löytyvän myös bändin omasta vanhemmasta tuotannosta, mikä luo jälleen tuttua tunnelmaa. Mielessä käy ”Mercyn” aikana ”Bliss”, ja ”Globalistin” alussa on vivahteita ”Knights Of Cydoniasta”. Hämmästyksekseni huomasin myös vertaavani ”Revoltia” My Chemical Romancen ”Danger Daysin” aikaiseen tuotantoon.
Mainos päättyy
Levyn ainut selkeä suvantovaihe on kymmenes biisi ”Aftermath”, joka on kauttaaltaan rauhallinen. Muutoin biisit ovat Muselle tyypilliseen tapaan täynnä vaihtelua ja vivahteita. Suoraviivaista ja helppoa musiikkia Muse ei vieläkään tee, mutta mukaansa tempaavaa ja ajatuksia herättävää tämä materiaali on kauttaaltaan. Olen itse aina nauttinut Musen filosofissävytteisistä lyriikoista, enkä tälläkään kertaa joudu pettymään.
Edellisiä kahta levyä on kuvailtu teemalevyiksi, eikä tästäkään voi sanoa muuta. Levy sopisi kokonaisuudessaan sodanvastaisen musikaalin soundtrackiksi. Ilman rock-oopperoita tälläkään kertaa ei selvitä, sillä levyn toiseksi viimeinen kappale ”Globalist” kasvaa peräti kymmenen minuutin eepokseksi. Biisi alkaa hyvinkin pehmeästi, kuin ”Aftermathin” jälkimainingeissa kelluen. Biisi kuitenkin kasvaa ja kehittyy monisäikeiseksi hieman ”Resistancella” kuullun ”United States Of Eurasian” henkeen.
Levy sopii luontevaksi jatkoksi Musen tuotantoon bändin kuulostaessa jälleen enimmäkseen itseltään ja kuitenkin tuoreelta. Suosittelen estoitta tätä levyä kaikille bändin faneille, sillä tämä on ”The 2nd Law’n” jälkeen paluu turvallisemmalle maaperälle. Pitkin selkäpiitä kulkee kylmiä väreitä käytännössä koko levyn kuuntelun ajan. Tai ei. Ei pitkin selkäpiitä. Pitkin koko kroppaa.
Mainos päättyy
10/10
Kappalelista: 
1. Dead Inside
2. [Drill Sergeant]
3. Psycho
4. Mercy
5. Reapers
6. The Handler
7. [JFK]
8. Defector
9. Revolt
10. Aftermath
11. The Globalist
12. Drones
Teksti: Nina Hurme
Mainos päättyy