Musertavan melankolista ja kauniin melodista – arviossa Dead End Finlandin ”Victory”
Mahtipontisen henkeäsalpaavista äänimaisemista sekä syvällisen synkistä sanoituksista tunnettu Dead End Finland julkaisee kuun lopussa odotetun viidennen pitkäsoittonsa. Vaikka albumi kantaa nimeä ”Victory”, ei pitkäsoitolla pröystäillä voimaannuttavilla lyriikoilla. Asia on pikemminkin päinvastoin, sillä Dead End Finland vetää kuulijan mielen synkkiin syövereihin, joissa maisema on paikoin lähes lohduton.
Dead End Finlandin edellinen pitkäsoitto, ”Inter Vivos”, julkaistiin vuonna 2020. Näin jälkeenpäin olen harmitellut sitä, etten antanut albumille korkeampaa arvosanaa, sillä ajan kanssa olen oppinut pitämään pitkäsoitosta paljon. Laihahkoa arvosanatulosta ja siitä kumpuavaa omaa harmitusta on kuitenkin turha puida tässä kohtaa enempää. On vain hyväksyttävä, että oma musiikkimakuni vaati enemmän kypsyttelyaikaa Dead End Finlandin suhteen. Tarvitsin näemmä enemmän aikaa hahmottaakseni Dead End Finlandin visionäärisyyden mahtipontisten äänimaisemien suhteen sekä huomatakseni sen, kuinka vaikuttava vokalisti Mikko Virtanen onkaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kuten edeltävällä albumillaan, Dead End Finland on tehnyt vaikuttavaa jälkeä myös ”Victory”-pitkäsoiton kohdalla. Siinä missä ”Inter Vivos” ravisutti kuulijaa väkevillä ja raivokkailla kappaleilla, on ”Victory”-pitkäsoitolla otettu erilainen lähestymistapa. Kappaleet eivät pauhaa aivan yhtä korviahuumavan aggressiivisina, vaan ulosanti on herkempää ja pelkistetympää. Monissa kappaleissa on lähes harmonimainen ja levollinen äänimaisema, vaikka sanoituksissa ryvetään paikoin hyvinkin syvällä. ”Heavy Rain” ja ”In The Dark” -kappaleista löytyvät raskaat kohtansa, mutta kappaleet lyövät ällikällä erityisesti kevyemmissä kohdissaan. Sama koskee myös ”Up So High, Down So Low” -kappaletta, joka on lähes juhlallisen kuuloinen, vaikka sanoitukset ovat sävyltään synkeät.
Mainos päättyy
Vaikka ”Victory” kuulostaa monelta osin tutulta Dead End Finlandilta, on tuoreimmalla pitkäsoitolla silti oma erityinen vireytensä. Erityisesti tämä tuntuu kulminoituvan juurikin lohduttoman kuuloisiin lyriikoihin, jotka sulautuvat poikkeuksellisen hienosti äänimaisemien kanssa yhteen. Sen seurauksena monilla kappaleilla on lähes musertavan kaihoisa äänimaisema. Näin on esimerkiksi kolmella edellä mainitulla kappaleella, jotka ovat kuin kuvauksia siitä millaiseen lohduttomaan ansaan mieli voi ihmisen sulkea. Ja sen takia kappaleet ovatkin sydäntä riipivän koskettavia.
Jokainen, joka on kuunnellut Dead End Finlandia, tietää että yhtyeeltä on turha odottaa hilpeää albumia. Silti ”Victory” hämmästyttää lopputuloksensa suhteen. Virtasen laulu on aiempaa vaikuttavamman kuuloista ja sävellysten mahtipontisuus on noussut uusille asteille. Erityisesti kokonaisuuden harmonisuus on vaikuttavaa kuultavaa. Ja vaikka kappaleet ovat sanomaltaan lähes musertavan lohduttomia, antavat upeat äänimaisemat niihin lohdullisen kontrastinsa. Päällimmäiseksi jää tunne, että lohtua on, vaikkei sitä itse näkisikään.
Kappalelista:
Mainos päättyy
Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/deadendfinland
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen