Musiikillinen matka täynnä upeita hetkiä ja ihmeellisiä äänimaisemia – arviossa Devin Townsendin uutuusalbumi ”Lightwork”

Jos raskaan musiikin nimeen vannova metallipää haluaa testata musiikillisen sietokykynsä rajoja, kannattaa kuunteluun ottaa Devin Townsendin tuotanto. Kanadan lahja metallimusiikille on uransa aikana venytellyt ilmaisunsa rajoja enemmän ja vähemmän arvaamattomiin suuntiin, joten diskografiasta löytyy kaikkea raskaammasta kohkaamisesta materiaaliin, jolla on hyvin vähän tekemistä metallimusiikin kanssa. “Lightwork” on jälleen uusi ja omannäköisen lukunsa tekijänsä kirjavassa tuotannossa, mutta se tuntuu silti loogiselta osaselta vuosikausia jatkuneessa prosessissa. Osa tykkää ja osa ei.

Jos nautit “hevydevysi” raskaana, sähkökitaralla särötettynä ja maanisen raivokkaana, on “Lightwork” karvas pettymys. Devin Townsendin uutukainen soi nimittäin suurimman osan kestostaan leppoisasti ja ilmavana, raskaampaa särmää on mukana lähinnä pieninä ripauksina. Monessa muussa tapauksessa rauhallisuus voisi tarkoittaa samaa kuin tasapaksu ja tylsä, mutta Devin Townsendin luotsauksessa musiikillinen matka ei karahda kiville. Päinvastoin, tarjolla on harvinaisen upeita hetkiä, pursuilevia kuulokuvia sekä ihmeellisiä äänimaisemia, jotka parhaimmillaan kietovat kuulijan syleilyynsä kuin lämmin peitto. Mitään puolivillaista muniinpuhaltelua on siis turha odottaa, sillä “Lightwork” tarjoaa sen tasoisen musiikillisen ilotulituksen, että tällä matkalla riittää ihmeteltävää pitkäksi aikaa. Kokemus on paikoitellen jopa rentouttava.

Biisikattaus on pääsääntöisesti erittäin toimiva ja hyvät kappaleet ovat aidosti hyviä. Erityisesti kiekon alkupuolisko on silkkaa timanttia: esimerkiksi retken kohti tuntematonta käynnistävä “Moonpeople” on täynnä kiehtovaa tunnelmaa, “Lightworker” paisuttelee kertosäkeellään ihokarvat pystyyn ja häkellyttävän kaunis “Call of the Void” pakottaa laulamaan mukana jo ensimmäisellä pyöräytyksellä. Kappaleet ovat jotain niin sydämellistä ja vilpittömän ihastuttavaa, että ne saavat monessa kohtaa herkistymään. Kaukana ollaan metallihirviöstä nimeltä Strapping Young Lad, joka hakkaa jokaisen vastaantulijan ja siinä samalla kiskoo nämä psyykkisen särkymisen partaalle.

“Lightwork” alkaa köhimään vasta loppusuoralla. Kun erinomaisesti häröilevä ja sitä raskaampaakin vaihdetta silmään lyövä “Dimensions” sekä tätä seuraava, hienosti komeaa jyhkeyttä herkkyyteen yhdistelevä “Celestial Signals” on taputeltu, tuntuvat albumin koukut tylsyvän. Vaikka kipaleet “Heavy Burden” sekä “Vacation” ovat ihan kivaa kamaa, ne jäävät kuitenkin auttamattomasti tasapaksumman taustamelun rooliin. Albumin päättävä “Children of God” pistää hieman paremmaksi, vaikka 10-minuuttinen kappale kärsii liiallisesta kestostaan. Viimeisiin vetoihin jää kaipaamaan sitä samaa imua, jota albumissa parhaimmillaan on.

Vaikka “Lightwork” ei ole täydellinen kokonaisuus, ei albumia voi millään muotoa pitää huonona. Ei edes keskinkertaisena, vaikka loppupuolen heikkoudesta on pakko hieman rokottaa. Devin Townsendillä on ainutlaatuinen lahja luoda musiikkia omilla ehdoillaan, tästä syystä ilmaisu yllättää ja koskettaa. On selvää, että osalle miehen (erityisesti vanhemman tuotannon) faneista uutuusalbumi ei maistu lainkaan. Mutta jos arvostat musiikkia musiikkina ilman turhaa lokerointia, tarjoaa “Lightwork” upean elämyksen. Onneksi meillä on Devin Townsendin kaltaisia muusikoita, jotka tekevät juuri sitä, mitä haluavat.

Kappalelista:

1. Moonpeople
2. Lightworker
3. Equinox
4. Call of the Void
5. Heartbreaker
6. Dimensions
7. Celestial Signals
8. Heavy Burden
9. Vacation
10. Children of God