”Musiikin suhteen ei pidä tehdä kompromisseja, jotta mahtuisi johonkin lokeroon tai miellyttäisi muita. Pahimmillaan voi syntyä albumi, josta kukaan ei diggaa” – haastattelussa Leveragen Tuomas Heikkinen

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 21.11.2021

Kotimainen Leverage julkaisi uusimman albuminsa, ”Above The Beyond”, lokakuun 15. päivänä. Kaaoszine tavoitti yhtyeen säveltäjä-sanoittaja-kitaristi Tuomas Heikkisen ennen albumin julkaisua ja kyseli Leveragen kuulumiset. Uuden albumin ohessa Tuomas kertoi ajatuksiaan yhtyeen aiemmasta ja nykyisestä solistista, sekä miksi pitää siitä, että keikoilla voi varioida soittamisen suhteen.

Moro Tuomas, mitä Leveragelle kuuluu? Odotatte varmaan albumin julkaisua?

Tuomas: Kyllä siinä on paljon kiinni. Viimeinen puolitoista vuotta on ollut aikamoinen, ja miten sen nyt sanoisi… Tuntuu sille, että kaikki pitää rakentaa uudestaan. Moni yhtyeemme jäsenistä tekee töitä musiikkialalla elääkseen ja meillä olisi kova hinku tehdä töitä napakkoina jaksoina, mutta nyt se ei ole oikein ollut mahdollista. Albumin julkaisun jälkeen emme pääse tekemään levyrundia, vaikka maailma nyt yhtäkkiä aukesikin. Suunnitelmissa olisi kuitenkin tehdä kiertueen poikasta alkuvuodesta. Mutta tällä hetkellä asiat ovat kaaoksessa, ja toivomme kovasti että uusi albumi saa kipinöitä aikaan, jotta pääsemme tekemään Leveragea sillä asteella jolla se ansaitsisi. Olemme todella ylpeitä levystämme.

Miten uusi albumi poikkeaa edellisistä?

Tuomas: Edellinen albumi julkaistiin vuonna 2019, eli siitä ei ole kovin kauan, mutta olin odottanut sen albumin kohdalla, että olisimme saaneet tehdä uutta kokoonpanoa tunnetummaksi pidempään, ennen kuin piti alkaa valmistella uutta äänitettä. Mutta sitten tulikin tämä pandemia, ja levy-yhtiö ehdotti että alkaisimme valmistella seuraavaa albumia.

Puolitoista vuotta sitten aloin laskea mielessäni kokemusten pohjalta, kauanko uuden albumin materiaalin valmistelussa, harjoittelussa ja tuottamisessa menee, jotta levy tulisi nyt julki. Ja sitten sitä tuli aloitettua taas uuden albumin valmistelu. Toki ajankohtakin oli hyvä, kun keikkoja ei voinut soittaa, ja olin aistinut muissa kanssamuusikoissa sen, että kaikilla oli kova näyttämisen tahto. Ja silloin olikin hyvä aika valmistella albumi viimeisen päälle, kun keikoille ei päässyt.

Tämä on ensimmäinen levy meidän debyyttialbuminne jälkeen, jota varten ei ollut valmiina edes yhtä nuottia, ennen kuin päätin aloittaa kirjoittamaan sitä. Kaikki musiikki mitä albumilla on, on syntynyt hyvin tiiviinä aikana. Albumi on tuore, kaikki on Leverage vuosimallia 2020. Ja meillä oli vokalisti Kimmo Blomin kanssa tarkka visio siitä, miltä lopputuloksen pitäisi kuulostaa ja saavutimme sen. Pitkäsoitto syntyi helposti, siinä ei ole mailan puristamisen tunnetta, vaan siinä on vapautunut ja energinen fiilis. Ja se on myös helppo kuunnella. Yleensä inhoan kuunnella omia albumeitani, mutta tämän kohdalla on sellainen nasta hengittävyys, kun se on oikeasti kova levy.

Tuon takia albumi varmasti kuulostaa myös paljon eheämmältä kuin jos sille olisi päätynyt joitakin vanhojen kappaleiden aihioita?

Tuomas: Joo, juuri näin. Varmaan kaikilla on sellainen pöytälaatikko, johon kertyy riffin pätkiä kymmenenkin vuoden takaa, mutta ne ei ole vain osuneet mihinkään. ”Above The Beyond” -albumin kohdalla oli silleen jännä tilanne, että oli ns. puhdas pöytä. Toki Leveragen soundi rönsyilee, ja niin olen kyllä aina halunnutkin, vaikka nykypäivänä lokerot musiikin suhteen tuntuvat olevan tärkeitä, ainakin kaupallisesti. Pitäisi olla joko selkeästi maksamakkaralaarissa tai valmispitsalaarissa, jotta kuluttajan olisi helppo noukkia se musiikki.

Tässä on kuitenkin paljon kilsoja alla, ja olen ajatellut niin, että musiikin suhteen ei pidä tehdä kompromisseja sen suhteen, että yrittää mahtua johonkin lokeroon tai miellyttää muita. Pahimmillaan voisi käydä niin, että tulee tehtyä albumia, josta kukaan ei diggaa, eikä itsekään diggaisi. Musta tuntuu, että moni on ajanut siihen miinaan, kun ovat ajatelleet ottavansa sen kuvitellun askeleen, ja brändännyt sen väärin, jonka lopputuloksena on ollut kompromissi, joka kuulostaa kaikkien korvaan kompromissille.

Tuossa on kyllä hyviä huomioita. Leveragen soitto kuulostaa tiiviiltä. Jos muistan oikein, Blom on käsittääkseni yhtyeenne tuorein kiinnitys.

Tuomas: Kyllä Kimmo on siinä mielessä tuore kiinnitys, että Leveragen kolmas albumi tehtiin Pekka Heinon (Brother Firetribe) kanssa vuonna 2009. 2011 meillä oli viimeiset keikat sillä kokoonpanolla. Sen jälkeen tuli tauko, jonka aikana emme ajatelleet lopettaa yhtyettä, mutta hiatus vaan venyi ja paukkui. Me ollaan Pekan kanssa hyviä kavereita, ja aloin aistia hänestä, ettei hän halunnut laulaa raskasta rokkia enää. Se ei ollut enää hänen juttunsa. Tiedän, että Pekka olisi kyllä hoitanut laulut silti, mutta en halunnut alkaa kirjoittamaan albumia, jonka musiikista voisi aistia että solisti laulaisi mieluummin muuta. Enkä toisaalta halunnut lähteä viemään Leveragea pääuomalta poiskaan.

Me tehtiin neljä tai viisi vuotta sitten Rainbow’n tribuuttikeikkoja, joissa oli Leveragen jäseniä, mukaan lukien minä ja Kimmo. Soitimme Dion aikaista Rainbow’n ”Rising”-albumia. Jotenkin kaikki naksahti kohdilleen heti siinä rundin aikana. Jätkistä tuli kavereita keskenään ja yhdessä soittaminen kulki. Palatakseni kuitenkin Kimmoon, niin olen tehnyt hänen kanssaan paljon musiikkia ja hän aikanaan lauloi ensimmäisillä Leveragen demoillakin. Tavallaan ympyrä on nyt sulkeutunut, kun olemme päätyneet Leveragen tiimoilta taas yhteistyöhön. Aikanaan tapasin Heinon puolivahingossa ja nyt sitten kuviot kääntyivät puolivahingossa Kimmon kanssa.

Miten koet muutoksen Pekasta Kimmoon? Solistin muutos kuitenkin vaikuttaa merkittävästi yhtyeen äänimaisemaan.

Tuomas: Heissä on paljon samaa, mutta myös eroja. Molemmat ovat hienoäänisiä tenorilaulajia, että siinä mielessä yhteistä pintaa on, mutta on paljon eroakin. Pekka on enemmän Bruce Springsteen, hän on sellainen tarinankertoja. Ja myös sitä olemukseltaan. Hänellä on todella makea oma tyyli, jota ylpeästi kantaa. Kimmo on ehkä enemmän sellainen teatraalisempi laulaja, joka maalaa hetkellisesti vahvoja mielikuvia. Äänenkäytön suhteen Pekka liukuu vaivattomasti ääniasteikoista toiseen ja Kimmo on vastaavasti äärimmäisen tarkka, joka pystyy laulamaan konemaisen tarkasti asteikoita ja intervalleja.

Mainitsitkin jo aiemmin, että ensi vuoden alkupuolella olisi tarkoitus soittaa keikkoja. Uskallatko raottaa suunnitelmianne?

Tuomas: Toivoisin, että saataisiin buukattua hyvä nippu keikkoja, sillä onhan tässä hommassa siisteintä ja palkitsevinta se, että saa soittaa musiikkia niille, jotka ovat sitä varta vasten tulleet kuulemaan. Näin kirjoittajan näkökulmasta on palkitsevaa päästä soittamaan musiikkia, jota on monta kuukautta valmistellut. Päästä soittamaan sitä ihmisille, joista monet tuntevat ne ja laulavat mukana. Se on sellainen kokemus, jota ei voi rahassa mitata.

Sitten toinen juttu, jota olen miettinyt, olisi se, että jos noita keikkapäiviä saisi lukittua etukäteen, niin kuin ennen vanhaan, niin kalenteriin voisi laittaa päiviä, jolloin mietitään keikkojen sisältöä. Ennen kaikkea silloin voisimme vapauttaa soittamista niin, ettei kappaleita olisi pakko soittaa samalla lailla kuin albumeilla. Mua on aina häirinnyt suorittamisen tarve, joka liittyy aika vahvasti moderniin metaliin, kaikella kunnioituksella. Jos bändi käyttää taustanauhoja, niin silloin on välittömästi jumissa kappaleen raameissa. Samalla lailla, jos albumille on äänitetty pitkä, teknisesti vaativa kitarasoolo, niin se jännitys keikalle syntyy siitä, että selviääkö siitä livenäkin. Paikalla kun saattaa olla rokkipoliisit kädet puskassa odottamassa ”lähteekö homma” – niin sanotusti. Mä ymmärrän sen, mutta se on eri sukupolven juttu. Itse pidän siitä, että on mahdollisuus varioida, soveltaa jos siltä tuntuu. Tässä hengessähän vanhat mestaritkin kuten Led Zeppelin ja Rainbow ovat aikanaan soittaneet. Levyversio on vain ehdotelma siitä, millainen kappale suurin piirtein on ja keikalle kuulee sitten sen, millainen se on.

Toki se on myös koulukuntajuttu, eikä voi sanoa kumpi on parempi tapa, improvisoida vai olla tekemättä niin. Enkä usko, että esimerkiksi Rammstein juurikaan improvisoi. Kun tuote on hakattu tiukkaan muottiinsa millilleen, ja se on hyvä sellaisenaan, niin ei sinne tarvitse sekaan jazz-sointuja hapuilla. Nämä on maku- ja tyyliasioita, mutta itse toivon, että pystyisimme yhtyeenä viemään vielä pidemmälle sen ajatuksen mikä tuolla uusimmalla albumilla on, eli musiikki on polveilevaa eikä se olisi millintarkkaan hakattua, vaan orgaanisempaa ja elävää.

Musiikin esittämisen kun voi toteuttaa monella tapaa, niin mietin, onko teillä joitakin kappaleita varten varattu erityisiä instrumentteja vai soitatteko kappaleet tietyillä instrumenttikokoonpanolla kappaleesta toiseen?

Tuomas: Meillä on aina ollut levyillä jotain akustiselle kitaralle sovitettuja osuuksia, kuten introja, jotka ovat sitten keikoilla sovitettu osaksi muuta äänimaisemaa. Jos kappale menee livenä akustiseksi, se pitää etukäteen toki miettiä miten se toteutetaan. Ja vastaavasti toisena ääripäänä, jos kappaleet on alun perin sovitettu teatraalisiksi koneorkesterin kera niin, että sinfoniaorkesteri pauhaa, pitää miettiä miten sen keikalla toteuttaa. Mutta tällä hetkellä ajatuksena olisi, että käyttäisin mahdollisimman vähän taustanauhoja. Kuulijat kuulisivat pitkälti sen mitä soitetaan lavalla sillä hetkellä.

Miten hyvin Leveragen musiikki taittuisi akustiseen muotoon?

Tuomas: Ei sitä paljon olla tehty, mutta Pekan kanssa olemme soittaneet 2010-luvun alussa muutaman kerran akustisesti. Silloin tullaan pitkälti siihen, että kappaleessa itsessään pitää olla paljon, sen pitää olla biisi. En jaksa uskoa, että esimerkiksi AC/DC:n kappaleet toimisivat kovin hyvin akustisina, ehkä ne olisivat lähinnä hassuja. Toki pitää myös miettiä sitä, mihin kappale alun perin nojaa. Jos laulu on vain efekti, kuten monessa aggressiivisessa tyylisuunnassa, kuten Judas Priest tai vastaava, niin se voi olla aika vaikea sovittaa akustiseksi. Vastaavasti olen soittanut monia Dion biisejä akustisella, eikä siinä ole ollut ongelmaa, koska ne ovat hienoja biisejä. Niissä on ehjä tarina ja harmonia niin se kannattelee.

Mä olen aina pyrkinyt kirjoittamaan Leveragen kappaleita niin, että niissä olisi biisi. Kirjoitan paljon niin, että soitan akustista kitaraa tai pianoa. Olen huono pianon soittaja, mutta se hyöty pianolla soittaessa on, että kun löydän kivan sointukulun, se ei perustu riffiin tai mihinkään sormijärjestykseen, vaan siihen että se kuulostaa hyvälle. Silloin kun on löytänyt pianolla soittaessa sen ja on laulupohja valmiina, on jo puoliksi voittanut. Kyllähän ne riffit siihen sitten keksii. Ja tämä mahdollistaa sen, että on helppo palata juurille eli tarvittaessa soittamaan akustisesti.

Tuomas, kiitos ajastasi. Laitatko loppuun terveiset lukijoille?

Tuomas: Tsekatkaa ”Above The Beyond”, joka löytyy niin monista suoratoistopalveluista kuin fyysisenäkin. Leverage on Leveragea, ja toivoisin ettei siihen laitettaisi mitään leimaa etukäteen, sillä se on omalaisensa. Anna uusimmalle albumillemme mahdollisuus, et tule pettymään. Jos olet vanhan koulukunnan hevirokin ystävä, näkisin että Leveragen musiikki on heijastus raskaan rokin historiasta jota on toteutettu tämän päivän tatsilla.

Leverage Facebookissa

Haastatellut: Aleksi Parkkonen